Herra Keltainen on ollut kotihoidossa koko pienen 5-vuotisen elämäntaipaleensa. Välillä sitä lukee aikasta voimakkaita kannanottoja, miten kotona hoidetut jää ikäluokastaan jälkeen vähintäänkin sosiaalisesti, mutta myös taitotasolla. Ja sitten alkaa kelata, että pitäisikö lapsi laittaa jonnekin päiväkotiin virittäytymään. Ettei vaan tulisi mikään syrjäytynyt ressukka. Ja sitten miettii, että aika tyhmältä tuntuisi laittaa lasta hoitoon (imuroimaan kaikkia pöpöjäkin), jos itse on kotona. Ja sitten taas, että ei minusta ryhmäksi ole, enkä voi ryhmäkäyttäytymistä mitenkään opettaa. Sellainen loputon ajatuskehä, jossa ei pääse mihinkään lopputulemaan.

Herra Keltainen käy seurakunnan kerhossa kerran viikossa, 3 tuntia kerrallaan. On käynyt jo pari vuotta, ja vaikka kaverit onkin osin vaihtuneet, on kerhotäti pysynyt koko ajan samana. Samaista kerhoa ovat käyneet kaksi isompaakin sisarusta. Nyt kuitenkin eka kertaa oli sellainen vanhempainvartti, kuten eskarissa ja koulussakin, missä kartoitetaan lapsen valmiuksia, vahvuuksia, kehitystarpeita jne. Minähän en lastani näe ryhmätilanteessa muulloin, kun kirjaston satutunnilla, joten mielenkiinnolla odotin, mitä saisin kuulla.

Ja minähän sain kuulla, että Herra Keltainen

- on  iloinen, empaattinen, reipas, kiltti, sosiaalinen, kohtelias

- osaa hienosti keskittyä, kuunnella ohjeita ja toimia niiden mukaan, sekä odottaa vuoroaan kärsivällisesti

- on omatoiminen, pukee, syö ja käy vessassa itsenäisesti

- tekee sujuvasti niin hienomotorisia kuin karkeamotorisia tehtäviä

tulee toimeen kaikkien kanssa, niin lasten kuin aikuisten, ja osaa leikkiä sekä tyttöjen, että poikien kanssa

- on sosiaalisesti lahjakas, rauhoittaa vilkkaamman kaverin keskittymään kanssaan vaikka peliin, ja hakee omatoimisesti ujomman kaverin mukaan leikkiin

- ei koskaan käy käsiksi keneenkään, mutta osaa sanallisesti puuttua epäkohtiin, eikä jää jalkoihin

- ei tarvitse tukitoimenpiteitä

Ja sitten vielä, että sinulla on aivan ihana poika, jonka olet kasvattanut hyvin.

Kyllähän sitä omaa lastansa pitää aivan ihanana, mutta on aika ihanaa, jos se on sitä jonkun muunkin mielestä! Mä koin, että sain tässä myös synninpäästön kotihoidolleni. Lapsi pärjää hyvin ryhmässä, eikä ole millään mittarilla takajoukoissa, vaikkei olekaan ollut päiväkodissa ryhmäytymässä. Odottelemme siis eskaria hyvillä mielin. Taitaapa poika oppia lukemaankin vielä ennen sitä, isoveljen jalanjäljissä.

Ja tätä kirjoitusta ei sitten ole tarkoitettu kannanotoksi aiheessa kotihoito vs. päivähoito! Oli vaan kiva kuulla, että en ole pilannut lastani kotihoidolla, josta hän on joutunut kärsimään/nauttimaan (miten sen nyt kukin haluaa nähdä)!

Onko muilla ollut vanhempainvartteja tai vastaavia ennen eskari-ikää?

Terkuin

Miima

Kommentit (34)

nannaonni

Ihanaa tuollainen palaute :) Täällä on ollut esikoisesta lähtien kerran vuodessa pieni keskustelutuokio, jossa kerhon puolesta kerrotaan miten on mennyt ja vanhempien puolesta saa esittää toiveita esim.  siitä mitä taitoja tai asioita lapsen haluaisi kerhossa opettelevan. Hyvin on ainakin meidän pelkässä kotihoidossa ja 5h/vko kerhossa ollut esikoinen pärjännyt koulussa, vaikka eskariope olikin sitä mieltä ettei kotona kasvanut vaan voi mitään osata.  

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Niin olikin ihanaa palautetta! :) Kotihoidossa kun harvemmin mitään palautetta saa, niin on hyvä, että ovat täälläkin ottaneet tuollaisen käyttöön. Olisi ihan jees jos kerhoa olisi vaikka toisenakin päivänä, mutta ei taida resurssit riittää, ja on tyydyttävä tähän.

Aika erikoinen asenne ollut teidän eskariopella :O

lastentarhanopettaja

Kyllä kerho pari kertaa viikossa riittää todella hyvin! :) turhia paineita vanhemmat tällaisesta kokevat. Ei se päiväkotiympäristö nyt niin auvoinen ole. Tutkimuksissakin on todettu, että lapselle paras ryhmäkoko on paaaaljon pienempi kuin nyt päiväkotiryhmät ovat. Liian iso ryhmä stressaa lasta. Tulipa taas eilenki todettua töissä että näinhän se on...:) nauttikaa yhdessä kotona olosta, ei lapsi tarvii kiirettä ja kohellusta, hirveää aktiviteettimäärää vaan äidin läsnäoloa ja arjen touhuja! Kunpa voisin omillenikin niin rauhallisen lapsuuden tarjota! :)

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Täällä on kerho vaan kerran viikossa, ja sitten käydään satutunneilla kerran kuussa. Olen aina vähän karsastanut päiväkotia, kun ryhmät on isoja ja käsittääkseni melutaso on melkoinen, ja minusta tuntuu että lapsista tulee levottomia sellaisessa ympäristössä. Mutta toki sitä miettii, että pitäisikö sitä ryhmäytymistä jotenkin treenata. Joten oli kiva saada tällainen vahvistus, että lapsi on eskarivalmis näilläkin eväillä :) Oon kyllä kans sitä mieltä, että stressiä ja kiirettä ehtii kokea myöhemminkin!

Anna-Sofia

En kotihoitoa tuomitse millään tavoin ainakaan silloin kun lapsella on sisaruksia, mutta omaa jaksamistasi pohdin. Kotiäitiys ja yksinhuoltajuus kuulostaa haastavalta kombolta sekä sosiaalisesti lasten ollessa jo läheskouluikäisiä (ei mammalomailevia ystäviä, ei säännöllistä aikuisseuraa kotonakaan) sekä erityisesti taloudellisesti (ei kotihoidon tukea). Oletko ajatellut tulevaisuutta ja töihin paluuta eskarin alun myötä?

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Ei mulla tässä mitään vakaumusta tässä kotihoidossa ole takana, vaan ihan vaan työttömyys. Toki menisin töihin, jos niitä olisi, vaan kun ei ole. Tässä vaiheessa en koe tätä vielä erityisen raskaaksi, mutta kun nuorimmainenkin menee eskariin, niin päivät voi kyllä olla pitkiä siinä vaiheessa..

Laurentzia

Meillä on kolme lasta kotihoidossa. Avoimen varhaiskasvatuksen kerhossa käyvät kaksi kertaa viikossa (esikoinen 3h kerrallaan ja nuoremmat 2h kerrallaan). Palautekeskusteluja järjestetään tarpeen mukaan. Esikoiseni on ns erityisen tuen lapsi joten tätä kotihoidon mielekkyyttä on jouduttu punnitsemaan hyvin paljon... Lähinnä juuri se että onko se lapseltani pois jos hän onkin kotona eikä saa kuntouttavaa hoitoa joka päivä. Onneksi täällä kunta tarjoaa paljon myös kotihoitoisille: on avoin leikkipuisto, avoin päiväkoti, kerho, lauluhetki, satutunnit. Neuvolan, lastenneurologin ja kerhon kanssa (lto, lastenohjaaja, Kelto) ollaan tehty hurjasti yhteistyötä ja tilanne on hyvä. Lapset eivät kuormitu mutta saavat silti virikkeitä ja sosiaalisia tilanteita. Tilanne on siis palautteen mukaan erinomainen. Synninpäästö kotihoidolle siis saatu. Ensi vuonna tulee esikoiselle luonnollinen päätös kotoilulle kun eskari alkaa.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Hienoa, että teidän kunnassa on noin paljon toimintaa järjestetty! Isommilla paikkakunnilla on jopa varaa mistä valita :) Tosi hyvä, että teillä on tiivis yhteistyö joka suuntaan, ja olette saaneet räätälöityä lapselle sopivan tavan jatkaa kotihoidossa - varmasti se kuitenkin on vähemmän stressaava paikka kuin päiväkoti. Teidän vanhin meneekin sitten samaan aikaan eskariin kun meidän nuorin! :) 

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Siirrän väärään paikkaan lipsahtaneen kommentin nimimerkiltä Maalta terveisiä:

... Tapahtuipa pojan 4-v lääkärineuvolassa:
Minä; -Se on tuo poika mielissään leikkimässä uusilla leluilla kun kotihoidossa on ikänsä ollut (poika leikkii keskittyneesti huoneessa olevilla leluilla)
Lastenlääkäri; - Käykö sitten missään kerhossa?
M;- Ei ole käynyt.
L;- No mites ne isommat, ovatko ne olleet hoidossa tai kerhossa tms? (Pojalla on kaksi alaluokilla olevaa isoveljeä.)
M; - Eivät ole nekään olleet.
Jolloin lastenlääkäri kysyy; - Onko sitten ihan hyvin koulussa silti mennyt?
Pikkuisen meinasi alkaa sapettamaan moinen, koskaan ei ole koulusta negatiivista palautetta tullut, hyvin ovat sillä tiellä pärjänneet. Ihan ikätasoisia ovat olleet niin neuvoloiden kuin koulunkin "mittapuiden" mukaan, aina on koulussa kavereita ollut jne.

Vierailija

Kyllä olin "pikkuisen" kiukkuinen neuvolan jälkeen! Tässä on neuvolan antama tuki ja kiitos kotihoidolle. Itse tiedän varsin hyvin myös sen päivähoitoarjen (työntekijän näkökulmasta); vakitusena työskennellyt vuodesta 2001, mitä nyt nämä omat hoitovapaat ovat keskeyttäneet työskentelyn muutamaan otteeseen.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Onneksi en ole itse törmännyt tuollaisiin asenteisiin henkilökohtaisella tasolla - ihan riittävästi lokaa tulee niskaan yleisessä kirjoittelussa ja yhteiskunnan taholta...

T

Päiväkoti on tosi tärkeä esim. tehostetun tuen tarpeessa olevalle lapselle; voi tarjota enemmän ja tehokkaampaa tukea esim. oppimisvaikeuksiin kuin koti. Tai perheen ainoalle lapselle, joka vielä ehkä asuu syrjässä, voi päiväkoti olla todella tärkeä juurikin sosiaalisten taitojen harjoitteluun. Jos lapsella ei ole mitään erityistä pulmaa ja sisaruksia ja muita kontakteja on, niin mikäs siinä. Tilanteet on yksilöllisiä.

Itse lastentarhanopettajana arvostan päiväkotikasvatusta ja ryhmää kuitenkin niin, että en pidä sitä kammottavana paikkana ja tautipesänä niin kuin jotkut. Saattaahan se olla, että vastustuskykykin on ihan eri luokkaa päiväkotilapsella. Meillä ei ainakaan viiden päiväkotivuoden aikana sairasteltu juurikaan. Ihan niin kuin ihmiset yleensäkin. Joskus joku flunssa, joskus vatsatauti.

Ja esiopetukseen kun osallistuu, niin saa kuitenkin hyvät kaverisuhteet luotua tuleviin koulukavereihin, mikä on mielestäni hyvä juttu. Ja tulee eskarivuonna se säännöllinen viikkorytmikin.

Mutta siis eipä teillä mitään huolta ole. Ja kiva, että sait tuommoisen palautteen.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

En ole mitenkään vakaumuksellisesti myöskään päiväkotia vastaan, ja tosiaan ihan vakavasti pohdin sitä, että pitäisikö lapsen mennä sinne opettelemaan ryhmässä oloa jotenkin osa-aikaisesti. Mutta se, mitä olen täkäläisiä päiväkotiryhmiä nähnyt tuolla, niin ei ole kovin vakuuttanut sekään. Kun ovat vierailleet leikkipuistossa, niin aikuiset ovat seisoneet yhdessä ringissä ja lapset puuhanneet keskenään mitä sattuu (mm. hyppineet voltteja kalliolta alas, ja kerran yhden taaperon minä talutin takaisin puistoon, kun oli karkaamassa puistosta tielle eikä kukaan ollut huomannut kaivata). Ja satutunneille tulee aina eskariryhmiä, ja meno on todella levotonta. Että en näillä kokemuksilla ei myöskään ekana vaihtoehtona ole ollut se päiväkoti. Onneksi lapsi nyt kuitenkin osaa toimia ryhmässä, eikä tarvi miettiä pärjäämistä. Eskari sitten valmentaa koulutielle :)

Kati (Ei ihan vielä)

On ihan kummallista, miten tänä päivänä päivähoitoa nostetaan jalustalle.Onhan siinä toki omat hyvätkin puolensa, mutta ryhmien kasvaessa myös ne valitettavat huonot puolensa... Omasta näkökulmastani se oli oman lapsen kohdalla vain välttämätön paha.

Varsinkin, jos perheessä on useita lapsia, on kotihoito varmasti taloudellisesti kannattavampaakin. Miten suuri päivähoitoryhmä voisi olla lapsen kehitykselle parempi ympäristö kuin koti ja oman äidin läheisyys? Toki ymmärrän myös sen kannan, että varsinkin ainokaiset tarvitsevat ikäistään seuraa ja leikkikavereita, joita kotiympäristö ei välttämättä tarjoa. 

Mutta hienosti sun nuorimmainen pärjää ja noilla ominaisuuksilla tulee pääsemään jo pitkälle :)

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Niin, liittyykö se nyt jotenkin taas siihen, että meillä on hirmu vahva itsenäistämisen kulttuuri? Ja toisaalta suorituskeskeinen. Noh, oli miten oli, jatketaan hyvillä mielin kotihoidolla, jos ei ihmettä (nimeltään työllistyminen) tapahdu. :)

T

Tuosta itsenäistämisen kulttuurista puhutaan paljon. Meillä on myös kulttuuri, jossa äiditkin ovat useimmiten työelämässä. Mikä tarkoittaa, että lapselta vaaditaan aikamoista itsenäisyyttä jo hyvin pienenä, 7-vuotiaana pikkukoululaisena. Olen tämän nyt hyvin konkreettisesti kokenut. Lapsen on vaan pärjättävä, vaikka vanhemmilla alkaisi työt klo 7.00 ja lapsella koulu klo 9.15. Siinä on sitten semmoiset kaksituntia aikaa olla itsenäinen. Eli hyvä, että siihen itsenäisyyteen harjoitellaan jo aiemmin. Iltapäiväkerhot on onneksi, mutta se ei paljon aamuisin lohduta.  Ja aika paljon vastuu huolehtia asioistaan ja tavaroistaan on jo koululaisella itsellään. Muualla maailmassa on usein niin, että äiti on kotona huolehtimassa kaikesta. Mutta tuo suorituskeskeisyys on nähtävissä tosi vahvasti. Lapsilta odotetaan yhä aiemmin tiettyjä taitoja.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Itsenäistäminenhän alkaa jo vauvaiässä - suositellaan vauvoille unikoulut sun muut ja nukkumaan omassa huoneessa, ja taaperoimetys ja perhepeti on suorastaan paheksuttavaa. Eikö teilläpäin ole ap-kerhoa? Onhan se aika raju ajatus, että 7-vuotiaan pitää unenpöpperössä huolehtia itsensä kouluun aamulla. Siinä tapauksessa varmaan sitten on hyvä, jos itsenäisyyttä on jo harjoiteltu. Hyvä että ip-kerho kuitenkin on :)

T

Juu. Ap-kerhoa ei ole. Jokainen aamu on suoritus sinänsä. Onneksi molemmat voidaan soittaa pari puhelua aamulla töistä. Ja mulla ei ole joka aamu niin aikainen meno. Mutta lähes joka aamu joutuu jonkun aikaa olemaan yksin. 20min-2h.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Se on harmi - just mietin, että jos aikaisin töihin menevänä saisin valita vain toisen, niin varmaan valitsisin ap-kerhon, meillä kun on kaikki sellaisia aamuhaaveilijoita. Onneksi pystytte soittelemaan ja varmistelemaan kouluunlähtöä! 

Vahteristonemäntä

Onpa mukava kuulla, että sait noin kivan palautteen - ja mikset saisi! :)

Mutta eikö ole ihmeellistä: nykyisin lapsista ei voi muka kasvaa yhteiskuntakelpoisia yksilöitä ilman, että ovat viettäneet pienen ikänsä 22 lapsen ryhmässä. Kuinka moni aikuinen viettää työpäivänsä sellaisessa porukassa? Päivähoidossa on varmasti paljon hyvää ja kehittävää, mutta nykyiset ryhmäkoot ja hoitajien vähyys tekevät päivästä kovin rauhattoman, eikä aikuinen millään ehdi joka paikkaan. Melutaso nousee joskus aikamoiseksi.

Meillä isoveikka meni päiväkotiin vuosi ennen eskaria osin toimintaterapeutin suosituksesta (aistiherkkä ja lievä motorinen viivästymä), osin asuinympäristön lapsettomuuden ja osin oman jaksamiseni takia. Pikkuveli käväisi puolen vuoden ajan hoidossa kolmevuotiaana, mutta palasi kotihoitoon jäätyäni uudelleen työttömäksi.

Minulla oli alunperin ajatuksena, että olen kotona, kunnes pienempi on 3-vuotias, mutta eihän se työllisyystilanne aina vastaa omaa suunnitelmaa. Töihin ei kaikilla ole paluuta noin vain.

Tällä hetkellä nelivuotias pikkuveikka on päiväkodissa kaksi aamupäivää viikossa pitämässä hoitopaikkaa itselleen ja tapaamassa kavereita. Vuoden alussa hän palannee kokopäiväiseksi, kun aloitan opinnot. Poika ei ole muutoksesta ollenkaan mielissään ja kieltämättä itsekin jännitän tilannetta, mutta yritän suhtautua pelkästään positiivisesti. Isoveikka on jo reipas koululainen, joka ei ole ainakaan toistaiseksi tarvinnut tukitoimia koulussa, huolehtii hienosti asioistaan ja kavereita löytyy mukavasti.

Meidän pojista on myös tullut positiivista palautetta kasvatusalan ammattilaisilta. Ovat kuulemma reippaita ja sosiaalisia, eivät kiusaa toisia lapsia tai tappele. Ottavat muut hyvin huomioon ja ovat empaattisia. Pojat ovat verbaalisesti lahjakkaita, avoimia ja luottavat aikuisiin (kertovat aikuiselle myös ongelmista). He osaavat keskittyä leikkiin ja saavat helposti kavereita. Monessa taidossa ovat hieman edellä ikätasoaan.

Minäkin olen ollut todella helpottunut tästä palautteesta, sillä ainahan sitä miettii, miten kotona "turvassa" kasvaneet pärjäävät maailmassa, jossa nykyisin opitaan jo tosi pienenä viidakonlait. Täytyy vain luottaa, että pärjäävät.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Oli kyllä kiva saada tällaista palautetta, ja nimenomaan varhaiskasvatuksellisesta näkökulmasta, jota itsellä ei ole! :)

Melutasoa ja rauhattomuutta pidän minäkin isoina miinuksina päiväkodin arjessa, ja resurssien jatkuva leikkaaminen vaan isontaa ryhmäkokoa koko ajan. Mutta että en minä sitä silti minään helvettinä pidä, ja monesti tosiaan päiväkodilla on kuntouttavakin funktio.

Mulla oli sama idea, että 3-vuotiaaksi hoidan pienimmänkin kotona, mutta eipä tässä tunnu olevan töihin mitään asiaa. Mikäs siinä päiväkodissa pikkuveikalla hiertää? Tykkääkö kuitenkin osa-aikaisena käydä?

Päiväkodissa tosiaan jo taaperoryhmässä alkaa se kyynärpäätaktiikka ja sosiaaliset pelit. Kotihoidossa ollut ei aina oikein ymmärrä tällaisia hierarkia-juttuja. Ongelmia ei ole vielä sen kummemmin esiintynyt, mutta ekaluokkalaiseni on ollut selkeesti vaikea välillä ymmärtää, miksi jotkut on ilkeitä tai kiusaavat tms. Vaikka maailma onkin nykyään niin kova, tai ehkä juuri siksi, suosisin silti niitä pehmeitä arvoja :)  

Vahteristonemäntä

Pikkuveikka käy ihan mielellään päiväkodissa parina päivänä viikossa enintään viitisen tuntia kerrallaan, mutta kaikkein mieluiten on kuitenkin kotona, jos saa valita. Ja hieman jännittää hoitopäiviä, jos tulee pidempi tauko väliin lomien, sairastelun ym. vuoksi. Hän lähtee päiväkotiin kuitenkin mielellään ja on hoitopäivän jälkeen hyvillä mielin ja kertoo innoissaan, mitä kivaa on puuhannut kahden jo toissa kesänä tutuksi tulleen kaverinsa kanssa ja mitä on askarrellut jne. Kaverit ovat käyneet meillä kotona ja toisinpäin, mistä olen tosi iloinen.

Toissa kesänä ja syksynä pojat olivat päiväkodissa pitkän päivän, monesti 7.30.-16.30., kun olimme molemmat vanhemmat töissä. Pojat olivat tosi väsyneitä hoitopäivän jälkeen ja kaipasivat todella paljon syliä iltaisin. Osasivat itse kuvata tilannetta siten, että päiväkodin rauhattomuus ja tiukka aikataulu tuntui rasittavalta verrattuna kotona oloon. Myös jotkut arvaamattomat tai väkivaltaiset lapset pelottivat.

Pikkuveikan tarvitsemaan univaippaan ei osattu suhtautua päiväkodissa tarpeeksi hienotunteisesti ja päiväunista siellä jäi pojalle selvästi trauma. Taisi vaipasta joku kaverikin kiusata. Ja hän oli tuolloin kuitenkin vasta juuri ja juuri 3 v. Surullista. Pikkuveikka opetteli pysyttelemään hereillä päiväuniaikaan jännittämällä silmänsä auki, ettei vaan nukahtaisi :(

Kun kokopäivähoito tammikuussa alkaa, aion pyytää jo etukäteen, ettei pojan tarvitse nukkua päiväkodissa ja toki kerron historian. Raukka nyt jo kyselee kauhuissaan, että pitääkö hänen sitten taas mennä päiväunille hoidossa, kun tietää minun opiskelun tarkoittavan hänelle kokopäivähoitoa :( Onneksi ryhmä ja henkilökunta ovat nyt toiset kuin viime kaudella: jospa sieltä löytyisi enemmän hienotunteisuutta ja ymmärrystä lapsen kasvuun ja kehitykseen.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Teillä  olikin pätkä, missä lapsilla oli pitkiä hoitopäiviä - kyllä varmasti oli ihan toisella lailla rasittavaa kuin kotona olo. Tosi inhottavaa, että pikkuveikalle jäi tuollaiset traumat päiväuniajasta! :( Ymmärrettävää, jos ajatus kokopäivähoidosta harmittaa tuollaisten kokemusten jälkeen. Hyvä, että hällä on kuitenkin ollut hyviä kokemuksia osapäivähoidosta, jospa se auttaisi sopeutumaan säännöllisempäänkin hoitoon. Kannattaisiko sitä hoitoaikaa jotenkin porrastaa vähitellen pidemmäksi, kun sulla opintojen aika lähenee - sellainen pehmeän laskun yritelmä? Toivotaan nyt parempaa päivähoitokokemusta seuraavalle kierrokselle!!

Vahteristonemäntä

Ehdottomasti porrastetaan eli tehdään pehmeä lasku kokopäivähoitoon. Varmaan samalla lailla kuin aikanaan päivähoitoa aloitettaessa, jolloin ajettiin lapsi hiljalleen sisään uuteen rytmiin päivän pituutta hiljalleen pidentäen.

titti / tittin elämää

Hmm menikö mun kommentti tässä sensuuriin vaan eikö tullu läpi :D

titti/tittin elämää

Ok :D En mä enää muista tarkkaan mitä laitoin, mut jotain sinne päin et nykyään pitäis antaa lapsen käyttöohjeet jo synnärillä mukaan, että mitä vaaditaan missäkin iässä. Meille ei ainakaan ole etukäteen mitään selvitetty, että mitä on ehdoton osata jossain iässä. Nyt saatiin palautetta (ei tosin kerhosta) että ei osata aakkosia eikä laskea. Siis silloin, kun mä olin lapsi niin ne opetettiin koulussa. Mitä siellä koulussa nykyään tehdään?! Meillä ei poika ole innostunut numeroista, niin en niitä väkipakolla ole alkanut jankkaamaan, kun eskarikin alkaa ensi syksynä.

Meillä kerho on 2h/vk. Ei ole mitään palautekeskusteluja, mut aina kuulumiset vaihdetaan kun nähdään siinä tuodessa ja hakiessa. Hyvin osannut ryhmässä toimia ja ottaa muut huomioon. Ihan hyvin on kerhossa pääosin mennyt. Tänä syksynä ei enää niin hyvin ole viihtynyt, kuin viime vuonna. Vaihtunut porukka ja nuoremmat lapset syynä enimmäkseen. Eikä oikeen tykkää siitä, jos toiset on kovakouraisia - no kukapa siitä tykkäis..?

Varmasti riippuu lapsen persoonastakin, että tarviiko mitään päivähoitoa tms ennen koulun alkua. Jotkut ainokaiset (ei kaikki missään nimessä!) jotka on aina nostettu jalustalle voi olla helisemässä jos ei ryhmässä ole aiemmin harjoitellut mm. oman vuoron odottamista jne.

Nykyään tuntuu, että päiväkotia oikeen tuputetaan kaikkeen. Mä en tykkää päiväkodista täällä meillä ja mitä oon monien äitien kanssa keskustellut niin ei tykkää muutkaan. Riippuu varmasti kovasti siitä hoitajaporukastakin, millaista on. Mutta liian paljon on kyllä sääntöjä ja minuuttiaikatauluja tosi pienille.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Eskarissahan nuo kirjaimet viimeistään tulee - ei meilläkään ole kaikki kaikkia kirjaimia osanneet ennen sitä, mutta kolme oppi lukemaan eskarissa, ja tää neljäs näyttäisi oppivan ennen sitä. Numeroista on pojat olleet kaikki tosi kiinnostuneita, ja ovat laskeneet laskuja jo ennen eskaria. Kyllähän se menee lapsen kiinnostuksen kohteiden ja herkkyyskausien mukaan mitä missäkin vaiheessa oppii - ihan turhaa on jankata jotain pienelle lapselle päähän, jos hänellä itsellä ei ole kiinnostusta asiaan.

Ihan samaa mieltä, että hoitajat vaikuttaa todella paljon siihen, millainen ilmapiiri päiväkodissa on - en ole minäkään täkäläisistä systeemeistä ihan vakuuttunut, mitä olen nähnyt. Perhepäivähoitajistakin osa on aivan ihania ja osa taas ihan jotain muuta.

omena-81

Olipa mielenkiintoinen postaus ja tosi hyvää palautetta olet saanut. Eihän se tosiaan automaattisesti mene niin, että päiväkotia käynyt on sosiaalisempi yms. Itsekin olen miettinyt myös tuota itsenäistämistä, että siihen ei todellakaan ole juuri tarvetta ennen kuin lapsi on yli 10-vuotias. Ja senkin jälkeen vähitellen. Meillä nukuttiin pitkään perhepedissä ja edelleen lapsi (5v) nukkuu omassa sängyssä meidän vieressä. Ja on sanottu, että aina saa tulla syliin,j os siltä tuntuu. Meillä tyttö on ollut pph:lla noin 1,5 v-2v 8kk 3-5 päivänä viikossa. Sen jälkeen 5,5 v asti kerhossa ja/tai 8h/vko päiväkodissa.  Nyt on taas 4kk 3 kokopäivää pk:ssa, koska olen töissä. Itse kovasti odotti, että pääsee kokoaikaiseksi. Ja ihan kivahan se on, koska on ainut lapsi ja tuntuu, että kovasti nykyään kaipaa kavereita. Silti minusta on ihanaa, että ei tarvitse olla sitä viittä päivää viikossa, koska meidän pk:ssa on sekin juttu, että siellä kaikuu pahasti ja se varmasti vielä lisää melutasoa..

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Olosuhteistahan se tosiaan riippuu, kuten ylempänä jo puhuttiinkin, tuo itsenäistäminen ja missä vaiheessa sille on varsinaista tarvetta. Hyvä jos pystyy tekemään silleen, mikä tuntuu itsestä ja lapsesta sopivalta! Toi on kyllä ikävä, jos päiväkodin akustiikka vielä pahentaa meluongelmaa - luulisi että tuollaiset asiat otettaisiin huomioon jo rakennusvaiheessa!

omena-81

Joo en tiedä miksi ei ole kiinnitetty kunnolla huomiota. Ennen rakennus on ollut esikoulu ja siinä on silloin ollut homeongelma (yllättäen) ja se on nyt korjattu. Niinpä, en itse ainakaan ole kokenut, että tarvitsisi itenäistää kummemmin (ainakaan vielä). Päiväkodista itse asiassa ainakin on tullut palautetta, että on itsenäinen, vaikka ei siis ole sitä korostettu tai vaadittu mitenkään, paremminkin päinvastoin =)  

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Erikoista ettei korjauksen yhteydessä ole akustiikkaan sitten kiinnitetty huomiota. Tosin niinhän se menee, että halvimmalla mahdollisella tavalla noita remonttejakin tehdään, vaikkei siinä järjen hiventä olekaan sitten pitemmän päälle... Täällä on ala-aste ihan purkukunnossa, mutta kunta ei suostu kiirehtimään uuden rakentamista, ja lapset ja opettajat kärsii :(

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat