Mä siedän huonosti roikkuvia asioita. Ärsyttää ihan kauheesti kun tasoille ja pöydille vaivihkaa kerääntyy kasoja sekalaista sälää, jolle ei oikein ole varsinaista sijoistuspaikkaa, mutta joita kuitenkin tarvitaan säännöllisen epäsäännöllisesti, eikä niitä täten voi piilottaa minnekään kauemmas jemmaan. Roikkuvat sälät tekee paikoista epäsiistin näköisiä, ja aiheuttavat mulle epämääräisen ahdistuksen, niin että aina ohikulkiessa jurppii "tuokin rytöläjä". Ja kun se rytöläjä sijaitsee paikassa, jossa se osuu koko ajan silmiin, niin syntyy kestojurppimus. Etenkin jos PMS.

Sama homma on keskeneräisten asioiden kanssa. Ärsyttää, kun joku homma on keskeneräinen, ja siihen liittyvät rojut, tai pelkät ajatukset, roikkuu jossain nurkassa, tai ilmassa. Tykkään saada asiat päätökseen, käsitellyiksi, valmiiksi. Siksi, niin kivaa kuin se olisikin, en voi kamalasti ottaa sellaisia hassunhauskoja TSI-projekteja työn alle. Kun ei ole aikaa puuhata niitä koko ajan arjen keskellä, niin niistä tulee nopeasti yksi ärsyttävä, keskeneräinen, häiritsevä projekti lisää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mutta parahultaisen pieniä projekteja on kiva tehdä. Sellaisia, jotka ei kamalasti vaadi, eivätkä vie paria päivää enempää. Niin kuin nyt nämä Ikean käsittelemättömät puulaatikot. Maalasin ne mustaksi. Sopivan kiitollinen homma, ei suuria epäonnistumisen pelkoja, pienellä vaivalla itsetekemisen iloa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja vähänkö näyttää kivemmalle kun ne rytöläjät on laatikoiden sisällä! Aah!

Ahdistaako teitä roikkuvat asiat?

Terkuin
Miima

 

Kommentit (10)

Todellakin ahdistaa!

Meillä on aivan liikaa leluja ja kaikkea epämääräistä sälää säilytystiloihin nähden. Lisäksi isoveikka tykkää keräillä kaikkea, tällä hetkellä mm. kassakuitteja. Tänä viikonloppuna olemme hävittäneet toistakymmentä tyhjää legopakkausta (kyllä: nämäkin on meillä pitänyt säästää) leikkaamalla vain kuvat talteen. Aikamoinen sota pidi käydä, että saatiin pojan mieli käännettyä legopakkausten hävittämisen kannalle.

Kaikille mahdollisille tasoille (lämmityskauden ulkopuolella jopa puuhellan päälle!) kertyy epämääräisiä kasoja, jotka aiheuttavat myös minussa epämääräisen levottomuuden tunteen. Ja nimenomaan: juuri PMS kiukussa tulee usein raivattua näitä rytöläjiä - ja salakavalasti ne alkavat taas kasvaa uudelleen.

Hienot laatikot! Tuli ihan inspiraatio itsellekin. Noitahan voisi maalata poikien huoneiden sävyihin sopiviksi.

Ihanaa kun joku ymmärtää! :D Yritin ukotukselle kesällä selittää miten en pysty elämään sotkussa kun se ahdistaa - ei käsittänyt ollenkaan, huoh.

Noista tuli kivat maalaamalla :) Siitä vaan toteuttamaan! :)

Juu ahdistaa todellakin, koko eilinen päivä meni kun siivottiin tarpeetonta tavaraa kirppikselle vietäväksi. Kivat laatikot :)

Se on kyllä hyvä jos on roikkuvat on sellaista tavaraa mistä voi hankkiutua eroon kierrättämällä! Sit on ikävämpi jos ne tavarat on tarpeellisia, mutta aiheuttavat kaaosta. Pakko yrittää niitä välillä jotenkin järjestellä!

Anonyymi

Juu, ahdistaa niin maan perusteellisesti kaiken maailman rytökasat, mitä on pitkin poikin joka puolella ! Tekis niin mieli hävittää kaikki, mutta sitten kuitenkin siellä on sellaista mitä pitää säästää, mutta kun niille ei ole mitään paikkaa.... ARGH !!! Mä aivan tuskastun noiden rytökasojen kanssa! Ja todellakin on niin epäsiistiä kun niitä on joka puolella!

* 2 pojan äiti *

Niinpä - ehtymätön luonnonvara! :O Yhden paikan kun saa ratkaistua niin eikö toisaalle ole jo joku kasa ilmaantunut!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat