Silloin kun olin vielä naimisissa, huokailin aina välillä, että ihanaa kun ei tarvitse enää koskaan sinkkuilla - se olisi ihan kamalaa! Kolmikymppisten sinkkujen onnen etsintä näytti ydinperheeseensä uppoutuneesta jopa hieman epätoivoiselta. Omat sinkkuilukokemukset olivat alle 19-vuotiaana, jolloin oli ihan ok vaihtaa poikaystävää lennosta kun alkoi vähän kyllästyttää, ja deittailu oli vain sellaista ajanvietettä. Mutta sitten tosiaan, 19-vuotiaana, sitouduin ja jäin sille tielleni 15 vuodeksi.

Sinkkumarkkinoille palatessani olin avioeron ja exän riekaloittama epävarma naisihminen, ja pelkäsin etten kelpaa enää ikinä kenellekään lapsilaumoineni ja poikavartaloineni. Pienen laastaroinnin jälkeen tulin huomaamaan, että ongelma olikin huomattavasti monisyisempi, ja minun kelpaamiseni onkin ongelmista se pienin.

Ensinnäkin missä niitä sinkkumimehiä tapaa? Ei ole hiekkalaatikon reunalla näkynyt potentiaalisia ehdokkaita. Ei ole niitä töitä mahdollisten työpaikkaromanssien virittelylle. Eikä minun harrastuksissa ole myöskään näkynyt kohderyhmään sopivia yksilöitä (vähimmäisvaatimukset: vapaa, miespuolinen, 30-50 -vuotias).

No nettihän on meidän syrjäytyneiden pelastaja! Vai? Ei. Sillä puolella olen tullut vain siihen tuloksen, että jos nelikymppinen mies on sinkku, niin siihen on syynsä. Hyvät. Naisia moititaan nirsoiksi, mutta hei - jos tarjolla on sukkahousufetisistejä, peräkammarinpoikia, irstailijoita, sosiaalisesti rajoittuneita ja sen sellaisia, niin voiko syyttää?

Deittailu tässä iässä ja perheellisenä on vähän eri asia kuin teini-ikäisenä. Se ei käy ajanvietteestä, kun vapaa-aikaa on niin vähän, ettei sitä halua tuhlata. Että se olen nyt minä, jonka pariutuminen näyttää epätoivoiselta. Tai sanoisin nätimmin epätodennäköiseltä, koska epätoivoinen olisi sellaista, että etsii etsii mut ei löydä. En etsi miestä, menee mukavasti ilmankin. Monelta kannalta paljon parempi ilman. Mutta olisihan se kiva aina välillä jos joku vähän rapsuttaisi.

Onko siellä ruudun toisella puolen muita eronneita? Mistä niitä mies-helmiä löytää?

Terkuin
Miima

Kommentit (26)

Anonyymi

Mielenkiintoinen kirjoitus ja mulle hyvinkin ajankohtainen kun taas vapaille markkinoille olen ajautunut.. mulla se ongelma on ollut siinä, että miehiä yllättäen tupsahtelee eteen sieltä sun täältä. Työ, juhliminen ja jopa lenkkipolut. Ja netti (tinder) on oma maailmansa. Siellä törmää kyllä monenlaiseen ihmiseen ja täytyy olla melkoinen ihmistuntija että osaa poimia ne parhaimmat päältä, joihin tutustua enemmän. Ikä ja lapset ovat tehneet krantummaksi eikä ihan ketä tahansa kelpuuta vierelle. Mutta avoimin silmin kun kulkee, niin ei sitä tiedä, milloin joku tulee eteen ja vetää jalat alta. -Wiltsu-

Ai sulla on miehiä ihan ongelmaksi asti :D Mä en oikein jaksa baareissa hillua - ihan jo kyytiongelmankin takia... Tinderiin taas en ole tutustunut, kun en jaksa puhelinta vaihtaa, kun entinen kerran toimii. Se on tosi ettei tässä vaiheessa enää kelpaa ihan mikä vaan... Pidetään silmät auki, eihän sitä tosiaan koskaan tiedä! :)

Anonyymi

Ihan tuli mieleen Klikkaa mua -sarja. Olen katsonut sitä nyt toistamiseen tallennettuna. Ja vaikka se onkin komediaa, niin varmasti myös vähän todellistakin siinä mielessä, ettei tosiaankaan ole ehkä helpoin tehtävä yrittää pariutua eronneena äitinä. Kyllähän se toki voi tupsahtaa yllättäen jostain, mutta itseäni kun kuvittelen samaan tilanteeseen, niin aika vaikeata varmaan olisi semmoinen tupsahtelu.

-T-

No juurikin näin! Mä en kattonut eka kautta aikoinaan, mutta toisen katsoin ja nyt kun eka tuli uusintana, niin sen myös - on tosiaankin samaistuttava sarja mulle tällä hetkellä!!! ;D Eikä ne tapaukset ihan kamalan kaukana ole tosielämästä... Aikamoisen ihmeen taitaa vaatia, että joku tosiaan tupsahtaisi elämään, mutta kyyniseksi en halua ryhtyä, joten pidetään silmät auki! :)

Mun vanhemmat erosi noin 45-vuotiaina, ja nyt himpun päälle 50v äitien menoa ja meininkiä katsellessa en voi ku hämmästellä. Olen yllättynyt kuinka paljon sutinaa viiskymppisenäkin voi olla, joten jos deittailu nyt tuntuu hankalalta, niin säpinää voi ilmaantua sitten lasten ollessa isoja/aikuisia, joten älä nyt ihan täysin luovuta ;).

Mä voin hyvin kuvitella, että siinä vaiheessa sitä sutinaa sitten vasta onkin, kun ei ole lapsista enää huolta (tai siis ainahan niistä on huolta, mutta että ei saman katon alla)!!! :D Mut aika tylsä olis kyllä selibaatissa odotella sinne asti :P

Täytyy pitää silmät auki ;-) Sehän voi ihan vaikka jossain lastenleikkipaikalla tupsahtaa eteesi..eronnut iskä joka myös kaipaa aikuista seuraa ja rapsuttajaa :-D
mmmm....Kaveripiiri? Jollakin kaverilla saattaa myös olla joku kaveri joka sattuu olemaan vapaa :-)
Tai ihan kuule kaupan jonossa... onhan näitä paikkoja :-)
Ja sinä olet kaunis nainen :-)
Ja on ihan hyvä että on nirso-mutta silmät auki vaan ,kyllä sen sitten huomaa ja tuntee kun kolahtaa!
Ja tosiaan,usko pois se tapahtuu juuri silloin kun vähiten sitä odotat :-D

Löysin oman mieheni Facebookin Are you interested -sovelluksen kautta. Sielläkin varmaan on sukkahousufetisistejä ja peräkammarinpoikia, mutta ei heihin tarvitse haaskata aikaa, jos ei halua. Ensin kuvan ja lyhyen tekstin perusteella päättää, kiinnostaako toinen, ja jos kiinnostaa - klik - toiselle lähtee ilmoitus, johon toinen voi sitten vastata, kiinnostaako vai ei. Jos kiinnostaa, niin sitten on löytynyt ns. match - mahdollisesti jopa muutamassa sekunnissa -, jonka kanssa voi sitten ruveta vaihtelemaan viestejä, sopimaan tapaamisesta sun muuta. Ja niitä matchejakin voi olla tietty vaikka miten monta.

Näin homma toimi ainakin vuonna 2009. Klik, kiinnostunut. Klik, minäkin kiinnostunut. Viesti viesti chatti chatti, tapaaminen, tapaaminen, Italian-loma, kaukosuhde, yhteenmuutto, avioliitto, tytär ja poika. :)

Anonyymi

No mun vanhemmat eros noin 35-vuotiaina jo. Ja äitini on ollut siitä asti hyvin parisuhdehakuinen. Ei se kuitenkaan helppoa ollut. Miehiä ja pettymyksiä löytyi... Lopulta hän oli häpeissään ja kyllästynyt. Nyt pari vuotta sitten (äiti on nyt 60v) hän löysi mukavan miehen ja kesti pitkään ennen kuin edes meille lapsille kertoi hänestä. Ajatteli, että jos tästäkään ei tule mitään. Tänä kesänä meidät sitten lopulta esiteltiin miehen kanssa. Olin kyllä jo hänestä sentään saanut aiemmin kuulla.

Isäni sen sijaan aloitti suhteen heti eron jälkeen. Se kesti vuosia ja päättyi. Ja taas heti aloitti uuden suhteen joka on jo kestänyt yli 10 vuotta ja hyvin heillä menee.

Molemmat siis tällä hetkellä parisuhteessa. Toinen joutui vain hakemaan enemmän kuin toinen.

-T-

Ounou, siinäkö mun tulevaisuudenkuva :D No ei pidä maalailla piruja seinille, tulee vastaan kun on tullakseen! Jotenkin tuntuu että miehet vaan hyppää suoraan uuteen, ehkä se sitten on nille helpompaa?

Anonyymi

Mä taidan olla tosi vanhanaikainen, vaikka me ollaankin saman ikäisiä ;) En ymmärrä noita nettijuttuja. Eron jälkeen yh:na tapasin kunnollisen mukavan miehen, aviomieheni, tanssilavalla.
Sini

Joo ihan varmasti, mutta mä en siedä sitä musiikkia, joten ei taitaisi viehättää sellaiset miehet, jotka siellä käy!

Sä oot niiiin kaunis, että jos ei jostain tupsahda sulle miestä, niin ihme on!

Me ollaan kasvettu miehen kanssa ihan eri suuntaan, ei mitään draamaa tms, mutta suhde on ihan kuivahtanut kokoon. Tässä sitten kun miettinyt elämää, niin oon just miettinyt että varmaan saan sitten lopun elämää olla yksin jos erotaan. On noi lapset, ja mä oon kotiäiti, asutaan 1500 asukkaan kylässä, missä varmaan suurin osa on eläkeläisiä =D mä en käy ikinä missään baareissakaan, vaan nökötän kotona. Ainoot miehet mitkä ovelle eksyy on Mini Rodinin paketintuojat ja ikkunamyyjät =D

Kiitos :)

Mä oon kans enempi kotikisu, ja vaikka tää kylä onkin aika huomattavasti isompi kun teidän kylä, niin eipä se hirveesti auta, kun ei ole sellaisia paikkoja missä tavata ketään. Tosin mä en meinaa tänne iäksi jäädä, kyllä muutan Kuopioon kunhan keksin parhaan ajankohdan lasten kannalta, tai ehkä sitä ei koskaan tule, mutta syyn tarvitsisin kuitenkin - työ tai opinnot.

Oonkin miettinyt miten teillä menee, ikävää jos ei ole parempaa vaihetta löytynyt :( Voimia sinne, mitä ikinä tapahtuukin

Ehkä se on vaan niin, että jos suhde on jo kerran kuopattu niin turha sitä on puhallella henkiin. Meillä on vaan niin erilaiset toiveet ja haaveet, ja tuntuu että elämässä on tärkeää ihan eri jutut. Parempihan se on erota nyt kun tilanne olisi rauhallinen, ei riitaa eikä draamaa. Kurjaa se on tietty lasten kannalta =( varsinkin meidän keskimmäiselle isi on tosi tärkeä, ja tietty nyt muutenkin sille on helpompaa kun ei tulis muutoksia elämään... Mutta katsotaan mitä tässä tapahtuu =) kiitos voimista, niitä kyllä tarvitaan

Oltiin kesällä yks yö siellä sun lähihoodeilla Kuopiossa, yövyttiin kun muuten olis ollut vaavilla turhan pitkä päivä autossa matkalla Rukalle.

Nää on tosi vaikeita kyllä. Sekin, että mikä lopulta on se lasten kannalta paras vaihtoehto - ei ole yksiselitteistä vastausta siihenkään. Varmasti kärsivät lopulta vanhempien huonosta liitosta, ja varmasti kärsivät ainakin alkuun erosta :( Tuollaisia päätöksiä on hirmu raskasta miettiä. Oletteko mitään pariterapiaa ajatelleet? Jaksuja tosiaan, päivä kerrallaan!

Anonyymi

Täällä olisi yksi liikuntaa harrastava, pienen pojan isä ja mies-helmi :) Veljeni vaimo on Fallen for an old chair- blogin Suveliinan ystävä ja oli lukenut postauksesi useamman kerran ja vinkkasi minulle, että joku toinenkin miettii samoja asioita.
Jari

Anonyymi

En ole myytti :) olen parhaillaan ruokailemassa veljen perheen luona, joten pikku hetki ja kirjoitan sinulle spostia.
Jari

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat