Kun jouduin kesän korvilla töihin, toivoin mielessäni, että kesä menisi nopeasti. Mitä minä jollain kesällä teen, jos joudun olemaan vaan töissä koko ajan? Olin jo niin tottunut siihen, että kesällä eletään kiireettömästi, kun lapsia ei tarvitse herätellä aamuisin, eikä kellään ole kiire minnekään. Reissuja ja konsertteja, kaikkea kivaa. Ja nyt sitten ei mitään tuollaista.

Toiveeni toteutui, kesä tosiaan meni nopeasti! Kauheesti ei kyllä jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Viikot töissä ja lapset isällään, viikonloput lasten kanssa olivat nopeasti ohi. Oikein mitään ei tullut tehtyä, vaikka arkipäiville olisi ollut sitä kuuluisaa omaa aikaa. Taisin olla aika väsynyt, ja seurustelin paljon sohvan ja television kanssa. Ensin yritin tuntea vähän syyllisyyttä laiskuudestani, mutta totesin sitten, että sohvaterapia vaan yksinkertaisesti oli tarpeen.

Töissäkäynti on kyllä saanut miettimään työelämä-asioita. Työ saisi ihan oikeesti olla mielekästä, koska se vie niin ison osan ajastasi, elämästäsi. Jos et töissä saa tehdä sulle kivoja asioita, niin milloin niitä sitten teet, kun töitten jälkeen on kaikki huushollaus ja kotielämä hoidettavana? Itselle merkityksettömän työn tekeminen on kuin heittäisi elämänsä hukkaan. Minulle on ihan selvää, että tarvitsen työhöni jonkun luovan aspektin, jotta saan siitä jotain. Nykyisessä työssä sitä onneksi toisinaan on. Välillä sitten taas ihan pelkkää rutiinia. Mistähän saisi sellaisen työn, joka olisi enimmäkseen mielekästä?

Oliko teilläkin nopea kesä? Saatko työstäsi tyydytystä?

Terkuin

Miima

Kommentit (7)

Kati Ei ihan vielä

Eikös se nykyään ole niin, että pitää olla onnellinen, jos SAA käydä töissä :D

Kesä menee aina nopeasti, oli töissä tai lomalla. Syksy, talvi ja kevät menevät hitaasti arjen riivaamina ja en todellakaan ymmärrä, miten ihmisillä on aikaa liikkua, harrastaa ja saada jotain muutakin kuin kotitöitä kokopäivätyön lisäksi. Monesti sitä tulee mietittyä, että tätäkö tämä elämä on. Annan kaikkeni työnantajalle, että saan pari roposta kasaan, joilla en sitten jaksa tehdä yhtään mitään, kun olen aina niin kaikkeni antanut. Onneksi rahareikiä ei tarvitse paljon etsiskellä. Asuminen ja ruoka on niin kallista :D

Töissä on kivaa ja samalla ihan pers... juuri sieltä. Työ toki antaa ja työkaverit ovat mahtavia. Vaikka olen viihtynyt kaikissa työpaikoissani ja tunnen tekeväni paljon, ottaa silti aivoon se, ettei kukaan työnantaja ole halunnut vakinaistaa työsuhdettani. Aivoon ottaa myös se, että raha ratkaisee kaikkialla. Nykyään myös terveydenhoitoalalla. Yt-neuvottelut ovat alkamassa ensi viikolla ja sijaisena tulevaisuus kyseisessä työpaikassa tunnu kovinkaan turvatulta. Jos joku lähettää paritonnia kuussa tililleni ihan muuten vaan, niin lupaan jäädä vapaaehtoisesti kotiin tekemään asioita, jotka ovat minulle tärkeitä :) 

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Niinhän sitä pitäisi olla onnellinen, jos töitä on onnistunut saamaan. Itellä kuitenkin niin surkea liksa, että eihän tuo oikein motivoi. Onneksi kuitenkin työ on enimmäkseen ihan ok ja joskus jopa kivaakin. Sehän siitä vielä puuttuiskin, että p*skapalkalla tekisi jotain tuskalliselta tuntuvaa työtä.

Surkeeta ette ole vakipaikkaa saanut, vaikka sulla työkokemusta löytyy hyvin! Itellä nyt on vaan tällainen pätkä, joten eiköhän se työttämyys taas siellä odota tunnelin päässä...

Vierailija

Kyllä on aika lapsiperheessä kortilla kun työssä käy! Aina on kiire, ei ehdi olla lasten kanssa ja kuunnella heitä aidosti. Aina joku pyykkäys tms.kotihomma, ja hoet lapselle, että odota, äiti tulee kun äiti ensin hoitaa tän ja tän ja tän kotityön... 😯 mun työ on raskasta hoitoalalla, ja palkka on tosi pieni, joka kuukausi saa miettiä miten rahat riittää. (Olen yh niin miehen tuloista ei apua) kyllähän välillä motivaatiota siis saa kaivella ihan tosissaan että edes hippunen löytyis! Ainoa toivo tässä rumbassa on lottovittto, kyllä muutoin saa näitä töitä paahtaa lopun elämänsä. Kun ois edes varaa opiskella... Mutta ei auta, töihin on tänäänkin mentävä ja yritettävä repiä iloa sitten kaikista pienistä jutuista. ☺

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

I feel you! Kun ei perheessä ole toista aikuista, niin kaikki mahdolliset kotihommat on tosiaan itse tehtävä. Kyllä on muuten vähän ollut vaikutusta esim. siivoukseen tuolla työssä käymisellä... Hoitoala on alipalkattu ja raskas - nostan isosti hattua, kun itsestäni ei tuolle alalle olisi! Lottovoitto kelpais kyllä mullekin - sitä odotellessa :D

tarja

Tuommoinen ajattelutapa on nykyään aika yleinen. Kyllä minäkin keksisin kaikkea kivaa tekemistä töissä käynnin sijaan, mutta en kyllä halua yhteiskunnan elättinä olla. Tuo on ihan itsekkään ihmisten ilmaisu "jouduin töihin". Niin. Onhan se ikävää että aikuisella ihmisellä on velvollisuuksia, eikä loputon loma jolloin voi tehdä kaikkea kivaa.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

No niin, tulihan se sieltä. Se mikä nykyään on yleistä ajattelua, on se, että kaikki työttömäksi päätyneet luuserit on yhteiskunnan elättejä, joiden pitäisi hyväksyä nöyrästi mikä tahansa paskatyö millä tahansa paskapalkalla. Kyllä. Todellakin on olemassa sellaisia töitä, joihin Joutuu. Veikkaan että löytyy sultakin paljon sellaisia duuneja, joita et haluaisi tehdä, ja sellaisia palkkoja, joita et haluaisi saada. Ihan selkeesti olet sellaisessa asemassa, että siitä ei ole pelkoa, ja siksi voit avoimesti paheksua meitä ei-niin-onnekkaita. Pieni kokeilu elää palkalla, jolla maksaa hädintuskin vuokran tekisi terää teikäläisille. Tulisi vähän sitä perspektiiviä. Näkisi tekeekö mieli vähän valittaa asiasta.

Minä en ole koskaan kieltäytynyt työstä, ja teen työni aina hyvin. Mutta kyllä jumalauta olen oikeutettu valittamaan omassa blogissani ihan mistä haluan - myöskin siitä, että jouduin paskaduuniin paskapalkalla, kun nyt satun olemaan työtön luuseri!

tarja

No tiedoksi. En ole hyvätuloinen. Mutta mietin sitten aika tarkkaan tarvitseeko lapset niin paljon vaatteita ja pitääkö olla kallista merkkiä. Enkä itsekään ylellisyyksiä harrasta. Mies minulla on mutta pienituloinen hänkin. Mutta onnea sinulle, että löydät työn jossa on kivaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat