Herra Vihreän kanssa ollaan tuskailtu pyöräilyn kanssa sellaiset pari vuotta. Potkupyöräilijänä ansioitunut kaveri ei ihan niin vain siirtynytkään polkupyöräilijäksi. Useinhan sitä sanotaan, että kun on potkupyörällä harjoitellut, niin voi alkaa tuosta noin vaan pyöräilemään ilman apupyöriä tavallisella polkupyörällä. Mutta kun se ongelma ei suinkaan ollut ne apupyörät, vaan jalkajarru! Tasapaino hallussa jo pari vuotta potkupyörän ansiosta, polkeminenkin sujui, mutta voi kauhistus miten pelottava asia onkaan jalkajarru! Kun se tökkää! Viime kesänä hän ei sitten pyöräillyt ollenkaan, kun potkupyörä oli jo siirtynyt pikkuveljelle... Nämä on taas niitä asioita, joihin ei auta kuin aika. Ei lasta voi pakottaa tajuamaan, että ei se muuten ole yhtään pelottava asia se jalkajarru...

Mutta katsokaas nyt! Uskallus! Oivallus!

Päivän harjoittelulla onnistuu jo liikkeellelähtö ja kevyt jarruttelukin! Isommissa alamäissä hän kyllä taluttaa suosiolla, on se vähän jännää vielä kuitenkin se jarrun käyttö. Vanha markettipyörän rohjo taitaa olla aika painava peli, kun pikkuveli on nopeampi potkupyörällä... taidetaan siirtyä samantien 16-tuumaiseen! Herra Keltainen on kovasti kiinnostunut isoveljen pyörästä, joten joutuukohan heti perään opettelemaan toisenkin kanssa! Voi vaan olla liikenteessä aika hasardi-kaksikko näinkin, kun tahtoo mennä kilpa-ajoksi...

Tässä muuten nämä Gulliverin vedenpitävät vk-tennarit - hyvin ovat pelittäneet!

Miten teillä on pyöräily aloitettu? Apupyörillä vai potkupyörällä vai molemmilla? Onko kellään muulla ollut tuota jalkajarru-kammoa?

Terkuin
Miima

Kommentit (31)

Meillä on aloitettu potkupyörällä... ja hmm... viiime alkukesästä siihen(kin) piti laittaa apupyörät kun yhden isohkon kaatumisen jälkeen uskallus ei riittänyt ilman niitä potkutteluun :D. Loppukesästä sitten ajeli enemmän apupyörällisellä polkupyörällä.

Tänä keväänä on ajellut potkupyörällä ilman apupyöriä kun uskallus taas palasi että josko sitten loppukesästä poljettavasta pyörästäkin voisi jättää jo apupyörät pois (?).

Meillä isompi poika harjoitteli potkupyörällä puolisen vuotta ja naps nappas pyörän ja lähti polkemaan ja se siitä...mutta kuopus...eii onnaa. Potkupyörällä menee huimaa vauhtia mutta tavallisella pyörällä ei onnistu millään. Suorastaan pelkää ajaa apupyörällisellä puhumattakaan sitten että ottaisi n pois. Nyt onkin harkinnassa joku isompi potkupyörä ja iso kolmipyöräinen...

Voi onnistumisen riemua :)

Meillä hölmönä ajattelin ettei mitään potkupyörää tarvita vaan kyllähän poika opettelee ajamaan apupyörillä aivan kuten siskonsakin aikanaan. Joo opettelisihan tuo jos polkeminen ei olisi ylivoimainen asia. Kun poika ei aikoinaan ensimmäisellä kerralla osannut polkea niin sen jälkeen ei pyörään olla koskettu ennen tätä kevättä. Kaksipyöräisellä potkumopolla on viilettänyt tähän asti ja nyt sitten katsotaan kauan hermo riittää polkupyöräilyn opettelemiseen ilman apupyöriä.

Miten te saitte apparit kiinni potkupyörään :D Ehkä te saatte piankin apupyörät pois, jos hän on kerran polkupyörällä tottunut jo ajamaan :)

Niin ne on erilaisia - joku luonnejuttuhan tämä on! Yritin rohkaista poitsua siihen 16-tuumaiseen, mutta hän pisti taas ihan totaali-stopin... mulla meinaa mennä hermo ihan täysin, kun tiedän että osaa, mutta hän on päättänyt jo etukäteen että ei osaa eikä suostu kokeilemaan, huoh... No jatketaan sitten 12-tuumaisella, vaikka näyttää että ajaa polvet suussa :D Tsemppiä teille - niiiiin samaistun!

Joo ihan turha kuvitella, että menis samlla lailla kuin sisaruksilla! Meillä on jokainen ollut ihan omanlaisensa oppija ja hyvinkin eri aikoihin ovat oppineet esim. just tän pyöräasian. Toivottavasti pääsette pyöräilyyn kiinni ilman jumeja! :)

Anonyymi

Niin ajankohtainen aihe meillä. On menty niin, että 2- ja 3vuotiaana (syntynyt kesällä) ajeli kolmipyörällä ja polkemisen oppi helposti. 4-vuotiaana ajeli sujuvasti 12 tuumaisella appareilla, 5-vuotiaana 16 tuumainen ja apparit. Yritettiin myös opetella ilman, mutta pelkäsi kovin ja ajeltiin sit suosiolla appareilla. Nyt edelleen se 16 tuumanen (täyttää kesällä6) ja yritetään opetella appareista eroon. Tuskaisaa on, kun pelkää kaatuvansa. Valmiudet olisi, koska ajeli jo viime kesän niin että apurenkaat lähes koko ajan ilmassa. Mutta nyt treenataan vaikka hermo menee mulla ja pojalla. Kyllä se jo on vähän rohkaistunut, mutta ei ole mitenkään rohkea uusien asioiden kanssa niin kyllä tämä aikansa ottaa.

-T-

Ooh, kuulostaa niiiiin tutulta! Mulla on ihan paskamutsi-fiilis näitten opettamis-asioiden kanssa tämän lapsen kanssa, kun mulla palaa hermo, kun toinen lannistaa itsensä jo ennen kuin on edes kokeillut koko hommaa, ja ite näen toiminnasta, että hän osaisi jos uskaltaisi vaan yrittää! Tsemppiä ja pitkää pinnaa siis toivotan!!!

Anonyymi

Juu, en koe opettamistilanteissa mitään "hieno kasvattaja" tai "vuoden äiti" -palkintoa ansaitsevani. Turhauttaa, kun tietää että osaisi ja haluaisin jo asian etenevän ja toinen huutaa että en opi enkä uskalla enkä halua. Ja mulla menee hermo tosiaan...

-T-

Oi ihanaa vertaistukea, kiitoskiitoskiitos!!! Todellakin turhauttavaa tällainen, ja vaikka muuten olenkin 4 lapsen kanssa melkoiset lehmänhermot saanut kehitettyä, niin tässä asiassa ei meinaa hermo pitää, voihan huokaus!

Meidän kuusvee aloitti pyöräilyn neljä vuotta sitten 2,5-vuotiaana apupyörien kanssa 12-tuumaisella pyörällä. 3,5-vuotiaana otettiin apupyörät pois. 4-vuotiaana hän siirtyi 16-tuumaiseen pyörään ja vuosi sitten 5,5-vuotiaana 20-tuumaiseen vaihteettomaan pyörään. Apupyörien poisjättäminen sujui helposti, toki jarrutus tapahtui alkuun niin, että hän ei polkaissut jarrua, vaan hyppäsi pyörän kyydistä vauhdissa pois, mutta äkkiä se jarruttaminenkin alkoi sujua. Jos pyöräily opittiin meillä helposti, niin puolestaan erilaiset kädentaidot yms. eivät ole meidän kuusveen "ominta aluetta". Jokaisella on omat vahvuutensa.

Meillä nuorimmainen sai 3-v lahjaksi potkupyörän ja meni sillä sen kesän ihan hurjia vauhteja. Sitten viime keväänä juuri neljä täyttäneenä lähti polkemaan 12-tuumaisella ilman apupyöriä ihan kertaheitolla. Tänä keväänä siirryttiin 16-tuumaiseen ja hienosti ajo silläkin sujuu, piha vain alkaa olla aikamoisia uria täynnä kun täytyy isoveljien perässä tehdä liuku jarrutuksia. Meillä on toiminut hyvin tuo isoveljien esimerkki, nuorimmainen on oppinut tällaiset asiat kaikkein helpoiten kun taas vanhin oli välillä aika haasteellinen opetettava.

Siinäpäs rohkea pyöräilijä! Tää herra pisti tosiaan uudet tenkkapoot kun koitin 16-tuumaista tarjotella, kun on aika pieni jo tuo 12'' hälle... noh mennään nyt sillä sitten - pääasia, että pyöräilee ja löysi taas innon siihen asiaan! :) Niinhän se on että jokaisella on vahvuutensa - tällä pojalla ne taitaa löytyä sieltä matematiikan maailmasta :)

Nojoo, meillä oli esikoinen vielä hankalampi opetettava kuin tää herra kolmonen. Tytär oppi siinä välissä hyvin, mutta tää kolmas on ehkä tavallaan kuin uusi esikoinen, kun isosisko on kuitenkin jo 4v vanhempi ja isoveli 7v vanhempi - ne on ilmeisetsi liian isoja esikuvia samaistuttaviksi? Veikkaan, että pienimmäinen taas oppii kaiken nopeasti, kun ei ole kuin 1v10kk ikäeroa kolmoseen, kaikki pitää tehdä isoveljen perässä, ovat hyvin tiivis tutkapari :)

Voi että, onnittelut kummipojalle uudesta taidosta!

Meillähän se kävi ihan itsestään, en kerennyt edes opettaa kun jätkä veteli naapurin tytön pyörällä ilman appareita talon ohi tosta noin vaan :O

Meillä ei pyörä talvitelolle mennyt lainkaan sitten kuitenkaan, kiitos vähälumisen talven. Meillä on apurattaat pyörässä, ajattelin jos kesällä otettas ne pois ja kokeiltas :)

Meillä oli senverran sitä lunta ja jäätä, että pyörät oli varastossa talven. Ei kun harjoittelemaan sitten! :)

Meillä esikoinen siirtyi mallikkaasti suoraan potkupyörältä polupyörälle ilman apurattaita. Jalkajarrut opittiin myös parissa päivässä helposti. Nyt pitäisi opetella käyttämään käsijarrua ja se tuntuukin olevan isompi ongelma. Käsijarru tuntuu tytöstä hankalalta, pelottavalta ja epäluotettavalta. Jostain syystä on kamalan hankala löytää 20'' pyörää jossa olisi jalkajarrut (ja joka kelpaisi fillarihullulle isälle), kaikissa tuntuu olevan vain käsijarrut. Onneksi tämä kesä taitaa vielä mennä vanhalla jalkajarrullisella pyörällä, kun ei pelättyä kasvupyrähdystä sitten tullutkaan, mutta kovasti koitetaan opetella tuota käsijarrun käyttöä. Tai ainakin yritetään kannustaa edes koittamaan.

Ihan samalla tavalla kuin tavalliseenkin pyörään :D. Harmi ettei siitä vaiheesta tainnut tulla otettua kuvia (ehkä?). Onneksi ne nyt tytön omasta pyynnöstä otettiin pois kun ei tarrrvii enää (oppi muuten ärränkin :O) että jospa se siitä tavallisestakin pyörästä kohta pyytää ne pois :D.

Anonyymi

Kesällä syntynyt poika ajeli 3v ensin sillä 12":n apparipyörällä ja pituuden takia 4v kesänä 16":n pyörällä appareilla. Sen kesän lopulla yritettiin opettaa pienemmällä pyörällä ajamaan ilman appareita. Tuloksetta.

Seuraavana keväänä oli valmis ja lähti ekasta kerrasta juuri sillä "liian pienellä" 12 tuumaisella. Ja melkein samantien 16 tuumaisellakin. Ikää oli siis tasan 5v silloin.

Vaikka on pitkä jatkettiin 16" pyörällä, koska on eri asia ajaa liikenteen seassa ja vaihtelevissa uusissa maastoissa. Vasta nyt kohta 7v ajaa 20" pyörällä (joka tuskin menee kauaa pituuden puolesta, mutta koen 24" pyörän valtavaksi, kun ajetaan täällä pääkaupungin hulinoissa).

Pyöräily siis kai aika ikätasoista. Uiminen ei onnistu ja alkaa hermi kiristyä lapselta ja äidiltä, kun halu oppia ei kulje käsi kädessä harjoitteluinnon ja oivalluksen kanssa :(

Onnea Vihreälle uudesta taidosta, hienoa! Ja onnea äidille, jolla on taas yksi stressi vähemmän ;) Tiedän niin tuon tunteen...

Meillä isoveikka (11/08) on myöskin arka kokeilemaan uusia juttuja ja lisäksi ollut vielä vuosi sitten motorisesti hieman ikätasoaan jäljessä (nyt kuitenkin edistynyt paljon).

Pyöräily tapahtuu edelleen apupyörien kera ja lisäksi tuota lajia tulee harrastettua melko harvakseltaan, koska pihassa (jyrkkä rinne) tai omalla tiellä (lyhyt pätkä vie suoraan rekkojen alle) ei voi pyöräillä. Pitää siis aina lähteä erikseen pyörätielle pyöräilemään. Mikä tarkoittaa, että minä tietysti työnnän pikkuveikkaa pyörineen kipeiden niskojeni kanssa...

Toivon, että isoveikka pääsisi tulevana kesänä apupyöristä, sillä se on tärkeää tuon ikäiselle pojalle. Kun "kaikki" muutkin osaa. Positiivinen merkki on, että syksyllä hutera potkulautailu on nyt muuttunut sujuvaksi ja vauhdikkaaksi, joten ehkä pyöräilykin pian muuttuu. Tai siis kyllä vauhtia jo riittää, mutta se pystyssä pysyminen on haastavaa.

Käytiin tässä äskettäin kaksin pyöräilemässä ja reissu meni muuten ihan kivasti, mutta sitten poika unohtui lauleskelemaan omissa ajatuksissaan ja löysi yhtäkkiä itsensä ojan pohjalta. Onneksi oli pehmeä lasku, mutta itkuhan siitä taas tuli. Eniten varmaan pettymyksestä.

Potkupyörää emme ole kokeilleet. Minäkin olen luullut, että siitä on vain hyötyä, mutta voi näköjään olla sitten haittaakin: jarrut on sitten uusi asia.

Kuvia olis ollut kiva nähdä moisesta systeemistä! :D Ehkäpä se tosiaan ei tarrrrvii niitä appareita pian pyörässäkään! *onnea ärrästä!!*

Käsijarru onkin vähän vaativampi juttu, eikö se iskä nyt voisi sen verran antaa periksi, kyse kuitenkin pienen lapsen pyörästä??

Kyllähän pienempää pyörää on helpompi hallita, se on ihan totta. Meillä on 10v täyttävällä tytöllä vissiin vielä 20'' mutta hän ei olekaan isokokoinen :)

Uiminen, huaah, en ole edes ajatellut pienten kohdalla... tsemppiä sinne herjoitteluun! :)

Kiitos! Tämä tosiaan oli mulle helpotus :D

Onpa teillä harmillinen tuo piha-alue ettei pääse pyöräilemään :( Toivottavasti saatte treenailtua apparit pois, jos kerran pojallakin haluja olisi! Potkupyörä kyllä parantaa tasapainoa ihan mielettömästi, mutta ilmeisesti sekin polkupyörä kannattaisi rinnalla olla, ettei tuo jarru-asia tulisi yllätyksenä! Toki suurin osa ei sitä taida säikähtää ollenkaan...

Anonyymi

Paljon onnea herra Vihreälle uudesta taidosta! Meidän tyttö (jo 6,5v.) oppi vasta viime viikonloppuna ajamaan ilman apupyöriä, johtuen osittain siitä että asutaan kerrostalossa eikä täältä pääse niin helposti harjoittelemaan. Tuohon jarruasiaan piti kommentoida että me asutaan Ranskassa ja täältä ei taas saa lastenpyöriä joissa olisi jalkajarrut!! Kaikissa pyörissä on pelkästään käsijarrut, on kuulemma joku turvallisuusjuttu. Kummallisia nämä maiden väliset erot.

T: Heidi

Kiitos :) Se on harmi, jos ei helposti pääse harjoittelemaan, mutta kaikki varmasti oppii aikanaan! Ja onpas erikoinen tuo jalkajarruasia Ranskanmaalla! :O Hassua!

Anonyymi

Ainakin Nopsalla, Tunturilla jne. on hyviä pyöriä 20" ja niissä sekä käsi- että jalkajarru!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat