Olen miettinyt, että mitä mä tästä asiasta kirjoittaisin, vai kirjoittaisinko?

Aloitin tän blogin oikeastaan sen takia, että oloni oli surkea, ja kaipasin piristystä, pieniä iloja, jotain positiivista. Ja sitä olenkin saanut! Olen ihan yllättynyt, miten suuri hyvänmielen lähde tämä blogi on ollut - ja kiitos siitä kuuluu teille ihanille lukijoille! Kiitos Olen ollut ihan ällistynyt siitä, kuinka lukijoita on tullut jo näinkin suuri määrä (kohta kolkutellaan jo pyöreitä!!!). Jokainen kommentti on ilon aihe :)

Tämä on kevyt hömppäblogi, ja sellaisena pysyykin. Mutta avaudun nyt kevyesti ja tämän yhden kerran meidän tilanteesta. Mies ilmoitti heinäkuun lopulla, että haluaa erota. Vaikka olenkin jo pitkään ollut tässä parisuhteessa todella yksin, niin olihan tuo shokki. Naivistisesti olen kuvitellut, että liitto kestää kuolemaan saakka, jos vaan jaksaa yrittää. Mutta eihän se tietenkään riitä, jos vain toinen yrittää...

Riittävän isoa asuntoa ei ole niin helppo löytää, mutta kävi todella hyvä tuuri, ja sellaisen nyt löysin hyvin läheltä tätä meidän taloa, johon mies jää asumaan. Onhan tässä turhan pitkään sitkuteltu jo, mutta kuukauden päästä mun pitäisi viimein päästä muuttamaan! Odotan niin kovasti! Lapset tulee asumaan minun luona, paitsi vanhin saa itse päättää. Kun asutaan noin lähekkäin, niin voivat sitten isäänsä nähdä niin paljon kuin haluavat.

Kyllähän tämä hässäkkä nyt varmaan vähän blogiinkin vaikuttaa. Ainakin mun nyt pitää ottaa joku ostokuri käyttöön, ja kattoa mihin rahat riittää. Eikä ole ihan sanottua, pysyykö tämä postaustahti, kun olen yksin vastuussa kaikesta kotona. No, sen näkee sitten :) Toivottavasti jaksatte kuitenkin pysyä mukana!!!

Sisustusjuttuja tulee sitten olemaan, kun uutta kotia laitan. Ja ilmeisesti pääsen maalaus- ja tapetointihommiin asunnossa, joten sellaista remppa-komiikkaa voi olla luvassa myös ;D

Silloin kun olin tuossa syksyllä surkeimmillani, niin löysin muutaman päivän välein kaksi neliapilaa - ihan yllättäen, etsimättä molemmat. Vaikka en olekaan taikauskoinen ihminen, niin päätin ottaa nämä merkkinä siitä, että elämä ei tähän lopu, ja minun henkilökohtainen onnellisuuteni on minun omissa käsissäni. Tokihan minä olen onnellisempi yksin, jos ihan rehellisesti viimeisiä vuosia ajattelen. Joten odotan, että pääsisin jatkamaan omaa elämääni, ja uskon, että suunta on vain parempaan! Naivisti mikä naivisti ;D

Terkuin
Miima

Kommentit (62)

Onnea uuteen muutokseen! Ota tää mahdollisuutena, älä tappiona. Tottakai tulee surkeita olojakin, mutta ne menee ohi. Valoon päin! ♥

Tsemppiä tulevaan ja lukijana pysytään jatkossakin :)
Ikävä juttu, en osaa oikein sanoa mitään koska nämä on niin arkoja aiheita minulle. Toivon teille kaikkea hyvää :)

Ensinnäkin iso *virtuaalihalaus*...elämä tuo elämä vie...voimia jaksamiseen. Ja jaksat varmasti kun tiedät että olet itse vastuussa kaikesta ja etkä odota toisen osallistuvan mitenkään mihinkään...se on rankkaa kun odottaa jotain toisen tekevän sanomattakin ja sitten pettyy kun näin ei olekkaan...ymmärrätkö mitä tarkoitan...kaikki alkaa sujua mutkattomasti, aivan varmasti.

Oli varmasti rankkaa tehdä päätös siitä että kerrot asian täällä. Onhan tämä blogi varmasti vain pintaraapaisu teidän elämästä....kukaan muu ei tiedä teidän elämästä paljoakaan blogin ulkopuolelta...vain sen minkä "kuvan" ovat omassa päässään sinusta blogin kirjoitusten perusteella tehneet...Itse olen seurannut blogiasi vain vähän aikaa, enkä ole saanut mitään "kuvaa" sinusta vielä, mutta tykkään lukea blogiasi ja mielipiteitäsi (muidenkin blogeissa kommentteina).

Kannattaa käyttää tänne kirjoittamista sellaisena "terapeuttina" eikä kaikkia tekstejä edes tarvitse julkaista tietenkään,se että saat ne sanoina ulos päästäsi helpottaa oloa...hömppää kannattaa aina kirjoittaa, sekin "keventää oloa"...

Tsemppiä uuteen elämään, kohta koittaa uuden elämäsi ensimmäin päivä...iloisena ota se vastaan. Kaikkea hyvää, MiMa

Kiitos Jarna :) Kyllä minä ajattelin positiivisen kautta lähteä uutta elämääni rakentamaan, turha jäädä kiinni niihin negatiivisiin tunteisiin, vaikka läpihän nekin on käytävä.

Halauksia ja voimia uuteen vaiheeseen. Ei ole varmasti helppoa pitkästä parisuhteesta toipua ja luopua, mutta sellaisen kuvan olen sinusta saanut, että olet sisukas mimmi joka ei hevillä luovuta.
Ja postaile mistä hyvältä tuntuu. Lastenvaatteet nyt ovat vain yksi osa elämää (joskin varsin mielenkiintoinen sellainen ;) ) sinulla on niin hyvä tatsi kirjoittamiseen, että näkisin sinulla mahdollisuuksia aihepiirin laajentamiseen. :D
Täällä ollaan ja pysytään siis. Hyvää toivotellaan ja uusia postauksia ootellaan! Vaikka nyt sitten remppakomiikasta.

Kiitos MiMa! Minäkin uskon kyllä, että asiat hoituu ja arki tulee rullaamaan hyvin, kun itse asennoidun niin, enkä jää miettimään, että mitenkähän tämä nyt sujuu :)

Tulin siihen tulokseen, että jollain lailla tämä asia pitää blogissakin tuoda esille, koska olen huono teeskentelemään. Ja helpointa on vaan sanoa suoraan, siihen pyrin tosielämässäkin. Mutta kyllä tää ihan hömppäblogina pysyy, en mitään suurempia tunteenpurkauksia kyllä tänne laita!

Kiitos paljon tsempityksestä, kyllä mä uskon että tästä selvitään :)

Muutos on mahdollisuus! Hienoa, että olette saaneet käytännön asiat järjestymään noin hyvin, se auttaa varmasti paljon. Ihan varmasti noilla neliapiloillakin on merkityksensä! Tsemppiä!

Ehdottomasti luen blogiasi jatkossakin, hömppä piristää itseänikin puuduttavassa arjessa. :)

sunnuntailapset.blogspot.com

Kiitos 15 vuotta, onhan tuossa... joten aika outoa aloittaa uusi elämä, mutta aika jännää myös - pitää keskittyä niihin jänniin ja mukaviin puoliin ;D Eipähän sitä auta jäädä itkemään (muuta kuin hetkittäin toki, välillä sekin lie tarpeellista ;D)!
Niin, voihan se olla että blogikin jossian vaiheessa elää ja muuttaa muotoaan, mutta tällä hetkellä tämä hömppälinja tuntuu mukavalle ja vapauttavalle :D
Ja se remppakomiikka on vähintänkin todennäköistä :P

Uusi alku täynnä mahdollisuuksia! Hei ja uudesta kodista lisää tietoa kiitos. Hömppä on tosiaan ihanaa ja vapauttavaa.

Näin mä yritän ajatella: mulla on nyt mahdollisuus muuttaa elämääni paremmaksi, tehdä siitä ihan just mun näköiseni :) Lapset on meille molemmille ensiarvoisen tärkeitä, joten siksi molemmat pyritään siihen, että asiat sujuu kitkatta, eikä lapsille tulisi yhtään enempää painolastia. Kiits tsempityksestä, ja ihana kuulla, että hömppälinja kelpaa ;D

Hitsi kun asutte niin kaukana, olisin mielelläni auttanut siinä remppakomiikassa :D.

Jokaisessa liitossa on varmaan omat ylä- ja alamäkensä ja johonkinhan se sitten loppuu, ei tosiaan riitä että yksi yrittää. Tällä viikolla olen itsekin saanut huomata että toisinaan se rakkaus on pitkälle tahdon asia, onneksi meillä vielä molemmat tahtoo. Omia tahtomisiani olen kyllä saanut kovasti pohtia, jostain se vaan sitten tulee kuitenkin se onnellisuus.

Mullahan on sellainen tausta että isäni lähti ihan yllätäen, tuli töistä, söi päivällisen ja muutti sitten toisen luo. Että niistä lähtökohdista olen ollut kovasti skeptinen minkään liiton kestävyyteen ja eniten aiheutan itse ongelmia omassa liitossanikin :D.

Toivon teille kaunista eroa ja hyviä uuden alkuja! Toivon että lapsilla säilyy yhteys isään (itsellänihän sellaista ei ole ja siksi luulen yhä etten ole sen arvoinen että mua kukaan rakastaisi). Uskon ja toivon että osaatte käyttäytyä kuin aikuiset ihmiset.

En väitä että noiden vuosien jälkeen aina olisi helppoa, ei ole, vaikka niin toivoisikin mutta sitähän elämä on ylä- ja alamäkeä, menneisyyttä ei voi enää elää eikä tulevaisuuttakaan, toivotan siis voimia nykyisyyteen ja valoa tähän päivään!

Niinpä! Se on rivari-neliö, päätyasunto, joten pihaakin on ihan kivasti, terassi takana ja pikkuterassi sivuovellakin. Varsin kiva pohja, avoin keittiö-olohuone. Pari aika karmivaa huonetta tällä hetkellä (yksi makkari on kahta eri väristä sinistä, välissä autoboordi - olohuoneessa on hirivttävä kellertävä tapetti ja ylhäällä joku vihreä ällö-boordi!!!), mutta näihin on jo lupa saatu muuttaa ;D

Tsemppiä sulle! Asioilla on aina tapana muuttua parempaan vaikka vaikeimman kautta tarpoiskin:) Ja se on totta, että niin paljon on itestää kiinni millä mielellä elämää elää! Jos yrittää ajatella positiivisesti niin ei kaikki aina oo niin p*askaa:)

Hih, ihana kuulla, että olisit apuun tullut - voi olla vähintäänkin mielenkiintoista, kun minä kääpiökasvuinen alan tapettia seinille ulotella :D

Kyllä mäkin uskon, että rakkaus on lopulta tahtotila, eikä siinä sit mikään auta, jos se tahto loppuu.

Aika karu tausta sulla :( (mutta sinä olet arvokas ihminen, ja minäkin sinusta välitän, vaikka ollaankin vaan virtuaalisesti tekemisissä!!) Kyllä nuo lapset isänsä saa pitää, välimatka tosiaan muutama sata metriä :) Aikuisten asiat ei saa sekoittaa lasten hyvinvointia.

Kiitos

Tsemppiä ja voimia muuttoon ja muutokseen! Aiemmat kommentoijat ovat kirjoittaneet niin kauniisti ja kannustavasti. Itseltä ei irtoa nyt mitään hienoa!

Toivon kuitenkin, että lasten takia kaikki menisi hienosti ja mahdollisimman kivuttomasti. Itselläsi tuntuu olevan ainakin mahtava asenne tähän (niin kuin kaikkeen muuhunkin ;) ) Elämä on yllätyksiä täynnä ja niin myös mahdollisuuksia. Hienoa, että sait asunnon läheltä. Lasten ja isän yhteyden säilymisen kannalta se on varmasti tärkeää.

Tsemppiä, onnea ja iloa uuteen elämäntilanteeseen ja muutokseen! Ties mitä kaikkia mahdollisuuksia tästä sulle avautuu, vaikka aluksi ja nytkin olo voi heitellä aikalailla... Kohti uusia tuulia siis :)

Kiitos Kati Ensishokista on jo sen verran aikaa, että olen jo "järjissäni" :D Tulihan tuossa käytyä läpi varmaan kaikki mahdolliset tuntemukset, mutta nyt olen löytänyt sellaisen seesteisen olon ja uskon, että tästäkin vielä koituu hyviä asioita :)
Tuo asunto on oikeasti onnenpotku - lähellä isää ja sopivan kävelymatkan päässä kaupoista (mullahan ei ole autoa/ajokorttia), lapsilla säilyy tutut kulmat ja puistot ja kaverit, ei voisi parempaa sijaintia toivoa!

Niin se vuokranantaja soitti tuossa, ja puhuttiin tapettien uusimisesta, joten kaipa se nyt jo on varma ;D Huippua kyllä!! Jaa-ah, toivottavasti ei mene ihan tragikomiikan puolelle :P

Tsemppiä tulevaan! En voi edes kuvitella miten shokki tuollainen uutinen on. Toivottavasti saatte arjen sujumaan mukavasti ja lapsetkin sopeutuvat tilanteeseen. Elämä tuo ihan varmasti taas mukaviakin juttuja mukanaan. :)

Hyvä juttu, että kerroit erosta. Saat mahdollisuuden purkaa enemmänkin ajatuksiasi täällä, jos vain haluat. Ja lukijana pysyn ilman muuta, oli aiheet mitä vain!

Kiitoksia! Eiköhän se arki sujahda urilleen, kunhan siihen päästään aikanaan kiinni :) Paljonhan puhutaan lasten sopeutumiskyvystä, joten pitää luottaa siihen, että sitä löytyy! Ja pitää silmät auki niille mukaville jutuille!
Ehkä senkin takia nyt kerroin täällä blogissa, että mulla on sitten mahdollisuus sanoa sekin, jos on huono päivä...

Paljon onnen hetkiä uuteen alkuun! On varmasti osaltaan helpottavaakin päästä nyt aloittamaan uutta alkua. Tsemppiä matkaan Miima!

Kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseen, tsemppiä matkaan ja varmasti kaikki loksahtaa aikanaan niinkuin on tarkoitettu

Mä olen aina ihan sanaton tämmöisten asioiden edessä, mutta lukijana kyllä ehdottomasti pysyn! Hieno asenne kyllä teillä molemmilla, kun lasten etu menee kaiken muun edelle, harvinaista sanoisinko nykypäivänä, valitettavasti.

Sun elämässä alkaa nyt uusi jännittävä vaihe, ota siitä kaikki irti ja nauti!

Henkkoht en tajua miten kukaan lastaan rakastava voi käyttää lastaan pelinappulana aikuisten välisissä konflikteissa, en vaan käsitä, en mitenkään päin.

Kyllä mä aion etsiä elämääni kivoja uusia asioita!! :)

Voi Miima, iso hali! En itsekään keksi oikein sanoja. Uskon kuitenkin vahvasti, että kaikella on tarkoituksensa. Nurkan takana on sulle jotain parempaa ja odotuksen arvoista

Tsemppiä ja voimia muuttuvaan elämäntilanteeseen! Arvostan, että kerroit rehellisesti näinkin henkilökohtaisesta asiasta. Kiva aina kuulla 'todellisiakin' asioita kaikkien niiden pinnallisten (ja niin iki-ihanien) vaatepostausten lomassa.

Kiitos! Hyvinhän keksit sanoja ;D Kyllä mä luulen kanssa, että joku tarkoitus tälläkin on, tai jos ei ole, niin mun pitää sellainen vaan löytää! :)

Kiitoksia :) Mietin tosiaan pitkään mitä tästä asiasta julkisessa blogissa sanon ja päädyin nyt sitten tällaiseen.

Voi, miten raskaita uutisia. Kirjoitat niistä kuitenkin ihailtavan kypsällä tavalla! Sun asenteella pärjää, vaikkei varmasti ole aina kovin helppoa. Voimia ja jaksamista tulevaan!

Anonyymi

Olitpa rohkea kun kerroit tilanteestasi! Ja tilanteesi huomioon ottaen, kirjoitit vielä asiasta nätisti. Nostan hattua, olet superwoman!!

Tsemppiä, onnea ja kaikkea hyvää uudessa elämässäsi lasten kanssa. Tulet taatusti pärjäämään, siitä ei ole epäilystäkään :)

Voimia,
Mia.

Hih, oikein superwoman, kiitos :D Kitkerät ajatukset satuttaisivat itteeni kaikkein eniten, joten sellaisiin en aio jäädä kiinni.
Kiitos paljon, eiköhän me pärjätä, kun vaan asennoidun niin, että pärjätään! :)

Lukijana pysytään täälläkin! Mun mielestä on rohkeutta myöntää itselleen, että yksi tarina päättyy ja laittaa sille pisteen. Tulevaisuus on juuri niin hyvä, kun itse päätät sen olevan, elämä kantaa kyllä! Voimia ja jaksamista arjen pyörittämiseen!

Voimia tulevaan muutokseen! On se parempi, jos kokee että on yksin onnellinen kuin yhdessä onneton. Onhan se iso muutos niin aikuisille kuin lapsillekin. Itse olen aikanaan ollut erolapsi, minulla ei ole sisaruksia ja koin olevani niin yksin äitini kanssa.. Kunpa aikuiset aina muistaisivat eron jälkeenkin, että vanhemmuudesta he eivät voi erota. Omalla kohdallani kävi näin silloin aikanaan.. Tarvitset aikaa nyt itsellesi, mutta myös lapsillesi. Toivon kaikkea hyvää teille!

Mulle oli iso pala myöntää itselleni, etten ole ollut onnellinen, mutta kun sen ajatuksen viimein päästin pintaan, niin helpotti kummasti, ja voin siirtyä elämässäni eteenpäin. Kiitos, eiköhän se arki suju, kunhan saadaan rytmi rullaamaan! :)

Kiitoksia :) Tosiaan uskon, että olen onnellisempi yksin. Mutta muutos on iso, ei käy kiistäminen. Ja on mulla myös raastavia tunteita siitä, etten pystynyt lapsilleni tarjoamaan ehjää perhettä. On kaikkia tutkimuksia siitä, miten eroperheen lapset itsekin eroaa aikuisena herkemmin jne... Mutta tämä ei ollut mun päätös, joten on pelattava niillä korteilla mitä on, ja koitettava tehdä tästä mahdollisimman sujuvaa lapsille. Lapset on minun elämäni keskipiste, ja aion myöskin olla vieläkin enemmän läsnä tämän vaikean muutosvaiheen yli. Olen kotona ainakin huhtikuulle, ettei enempää asioita muutu yhdellä kertaa.
Kiitos! :)

Voi harmi, miten kurjia uutisia! Voimia kovasti tulevaan muutokseen, uskon, että sinusta sitä löytyy, kun noin hienosti vaikeasta asiasta tännekin kirjoitit! Uskon, että muutoksesta seuraa aina jotain hyvää, ainakin se auttaa jaksamaan tulevaan! Kaikkea hyvää ♥

Kiitoksia!! :) Onneksi muuttomatka on niin lyhyt, joten ei ehkä tarvitse niin hienosti kaikkea pakata, vaan varmaan riittää kevyempi suojaus kaikelle :)

Ihanaa, että olette kaikki pysymässä mukana, vaikkei vielä voikkaan tietää mihin suuntaan tää blogi tästä menee!!!!

voi ei, mikä ylläri.. kaikkea hyvää ja ISO hali. Aivan upea asenne sinulla, vaikka ei varmasti ole ollut/ tule olemaan helppoa. Toivoisin voivani auttaa jotenkin, harmillinen välimatka..

Piti oikein monta postia plärätä kerralla läpi kun nämä päivät vaan valuu käsistä. No, tähän postiin nyt sitten pysähdyin. Oi ja voi, mutta hyvä että sä tiedät oman elämäsi jatkuvan onnellisempana kun pääset keskittymään vain itseesi ja lapsiin. Sinullakin siis uuden alkua ja haasteita edessäpäin! Jännää ja mielenkiintoista :) Kovasti jaksamista vaikeisiinkin tilanteisiin ja hala täältä ruudun takaa! -Tiina

Kiitos paljon! Vähän jännään miten nuo pienet reagoi, kun ei niitä oikein voi etukäteen kauheasti valmistaa, kun eihän ne sellaisia puheita ymmärrä, että mitä se tarkoittaa, että muutetaan uuteen kotiin ja isi jää tähän... Mutta päivä kerrallaan sitten, kun sinne asti päästään! :)

Oikein paljon haleja ja voimia sulle Miima Meillekin tuli ero heinäkuun lopulla... Mä jäin lasten kanssa tähän asumaan, mies muutti muualle. Mulla on helpottunut olo kun aika rankka suhde loppui. Hetken aikaa oli sellainen "hakoteillä-olo", sitten sain koulupaikan ja muuta ajateltavaa. Kurjaa on se että isä katkaisi täysin välit lapsiinsa. Varsinkin tolle pienemmälle se on ollut kova paikka =( Sen takia olen nyt harkinnut muuttoa toiselle paikkakunnalle.

No ei helv... :( Ilmankos se tuntuikin tuossa alkusyksystä, että meillä on ihan yhtä huonot fiilikset :/ Toi on kyllä ihan kohtuutonta, jos isä ihan täysin hylkää lapsensa :O Iso rutistus sinullekin, ja voimia kovasti!! Toivottavasti sulla on siellä joku turvaverkko kuitenkin, jotain apua edes?

Oon tosi surullinen lasten puolesta =( se on vaan ihan käsittämätöntä että ihminen voi tehdä niin omille lapsilleen. Ja se asuu tossa 1,5km päässä, joten etäisyyskään ei ole mikään syy asiaan. Mä olen yrittänyt muutaman kerran sitä pyytää tapaamaan lapsiaan, mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Vanhempi poika on siihen törmännyt muutaman kerran kylällä, nuorempi ei ole kuukausiin nähnyt.

Ei mulla oikeastaan mitään turvaverkkoa täällä ole, aika yksin lasten kanssa. Eikä ole kaikista helpointa asua maalla ilman autoa. Talvea odotellessa...

Voi itku, kyllä surettaa poikien puolesta! En käsitä... Hirmu raskas tilanne teillä :( Kovasti voimia! Olisko tosiaan parempi muuttaa jonnekin lähemmäksi läheisiä, jonnekin missä olisi helpompi liikkua ilman autoa?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat