Neljänteen lapseen päästiin ilman tietoakaan matkapahoinvoinnista. Ja sen neljännenkin pahoinvointi ilmeni täysin yllättäen viime vuonna näitä aikoja, kun oltiin matkalla Rukalle joulun viettoon. Matkaa oli jäljellä sellaiset 150 km, kun ykä yllätti. Tai jälkikäteen tietty helppo sanoa, että merkkejä oli ilmassa: yskähtelyä, haluttomuus tulla autoon takaisin tauon jälkeen, ja yleensä niin höpötteleväisen lapsen hiljentyminen. Mutta kun 3v lapsi ei osannut kertoa, että on paha olo, eikä matkapahoinvoinnista täysin kokematon äiti vaan tajunnut. Niinpä sitten loppumatkan köröttelimme kivoissa tuoksahduksissa ja mietimme, että onko tämä matkapahoinvointia vai onko tiedossa koko poppoolle ihana vatsatauti-joulu. Onneksi se oli tuota ensimmäistä laatua. Tai onneksi ja onneksi. Paluumatkan pääsimme ilman ykäilyä, kun pysähtelimme jaloittelemassa pari minuuttia aina kun lapsi alkoi hiljentyä. Matka kesti sitten entistäkin pitempään, mutta parempi niin kuin haistella toisen vatsansisältöjä.

Sitten menikin pitkät pätkät ilman sen kummempia autoiluja tai muita matkailuja. Autoton pääsi unohtamaan, että lapselle oli ilmestynyt tällainen matkapahoinvointihässäkkä. Kunnes meillä oli keväällä käynti KYSissä, ja sinne piti mennä bussilla. Bussi kun lähti liikkeelle, niin lapsi hiljeni, ja minä tyhmä pahvipää vasta muistin tän jutun. KYSille päästiin kuitenkin kunnialla, ja reippaasti tutkimuksista selvinneen palkitsin vielä älykkäästi jäätelöllä. Melkein päästiin kotiin asti - sellainen puol kilsaa ennen päätepysäkkiä se sitten tulvahti yli. Eikä tietenkään ollut edes paperia tai mitään... No onneksi bussin penkki säilyi roiskeitta.

Kesälomareissun lähestyessä tajusin sitten, että asiaan voisi kenties vähän valmistautua. Googleteltuani päädyin ostamaan Sea Band pahoinvointirannekkeet. Ne on tiukat renksut, joissa on pallukat, jotka painaa akupainepistettä ranteessa. Vaikutus alkaa minuuttien sisällä, eikä käytöllä ole sivuvaikutuksia.

Kesälomareissulla kuljettiin junalla 6 tuntia suuntaansa, laivalla vuorokauden, bussillakin puolisen tuntia suuntaansa. Eikä lapsi hiljentynyt kertaakaan, vaan höpötteli ja lauleskeli kuten tavallisesti, koko ajan. Joten vakuutuin rannekkeiden tehosta.

Mutta onhan toki eri asia matkustaa junalla tai laivalla, kun pääsee liikkumaan, ja voi olla vapaammin. 500km autossa istumista onkin vähän eri asia. Pahoinvointirannekkeet pääsivät tositestiin nyt kun taas matkasimme Rukalle! Ja hyvin ne tuntuivat toimivankin.  Niinkin hyvin, että annoin lapsen pelata tabletilla. Mikä oli tietty huono veto, koska silloin se paha olo meinasi yllättää. Mutta onneksi ehdittiin pysähtyä ajoissa, ja huono olo meni ohi ilman toimenpiteitä. Sitten hän ottikin parin tunnin päikkärit,  ja sitten oltiinkin jo Kuusamossa. Eli koko pitkän matkan meni meillä kahdella pikapysähdyksellä. Ei voi kun kiitellä miten hyvin pieni matkaseura jaksoi  istua ilman vinkumisia!

Nyt ollaan siis nautittu lumihangesta - on se vaan ihan mahtavaa kun sitä lunta on ihan kunnolla!

Terkuin
Miima

Kommentit (10)

Anonyymi

mä käytin noita itse kolmosta odottaessa, ja nyt en ole suonut ajatustakaan. oon vaan keskittynyt pitämään ykät vatsassa ja makaamaan sängyssä ja sohvalla noin 24/7 :D mihinhän edes jemmasin ne, täytyy kaivella
/kippuralla

Meillä lapset ovat kärsineet kaikki pieninä matkapahoinvoinnista. Turvaistuimessa selkä menosuuntaan kuljettaminen oli sula mahdottomuus. Meillä on onneksi helpottanut lasten kasvaessa. Vieläkään en uskalla antaa esikoisen tai kuopuksen pelata autossa mitään tai edes lukea. Mutkaiset ja mäkiset tiet pitää vieläkin ajella rauhallisesti.

Ihanan näköistä siellä!

Kyllä noi rannekkeet tuntuu onneksi auttavan! Ja täällä on aivan ihana talven ihmemaa taas - kiitos, nautimme! :-)

Hyvä että teillä on ajan myötä helpottanut matkapahoinvointi! Tälle pienimmille iski tosiaan vasta 3 ja puoli vuotiaana, mikä oli vähän yllätys, kun luulin että se ilmenee jo aikaisemmin jos sellaista taipumusta on.

Ihanat maisemat! Meidän kuopus on pari kertaa oksentanut autoon. Eka kerralla pelattuaan tabletilla puolisen tuntia ja toisen kerran mutkaisella tiellä bussin takaosassa. Hiljeneminen on meilläkin merkki siitä, että kohta on huono elämä. Onneksi ei läheskään joka kerta autoillessa tarvitse asiaa miettiä. Pussi pitäisi omaan autoon jemmata eikä yhtään henkseleitä paukutella, kuitenkin seuraavalla reissulla taas laatta lentää. ;)

Ihanaa loman jatkoa talven ihmemaassa!

Hyvä ettei ihan jatkuvaa ole teilläkään pahoinvointi! Silloin on tosiaan vähän hankaluuksia muistaa varustautua...

Kiitos, nautimme!

Anonyymi

Laitappas seuraavan kerran laastari napaan. Meillä ainakin on tehonnut. Uskomatonta mutta auttaa! Ilmoita auttoiko. Meillä ei nuo rannekkeet auttanu mutta laastari tehosi. T:Päivi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat