Tämä ei valitettavasti ole vinkki-postaus siihen, miten poikalapsista tehdään oivaa aviomies-materiaalia (mistäs minä vielä tiedän mitä näistä tulee). Enemmänkin havahtuminen siihen, että pitäisköhän jotain tehdä välttääksensä tulevien miniä-ehdokkaiden syyttävät sormet? Poikalapsia kun kuitenkin kolme löytyy.

Sysäys näihin pohdintoihin tietysti sai alkunsa siitä, että olen nyt suhteessa, jonka toinen osapuoli on tottunut siihen, että siivooja kyllä siivoaa kaikki jäljet, eikä sen takia ehkä edes tajua omaa sotkuisuuttaan. Lisäksi hän pyykkivuorten keskellä pohtii, voisiko pyykkihuollonkin sisällyttää siivoojan toimenkuvaan. Eikä hän myöskään laita ruokaa. Kieltämättä tulee pohtineeksi, että taloudenhoitajaksihan sitä joutuisi, jos arkensa hänen kanssaan jakaisi. Toki se ei eroaisi mitenkään nykytilanteesta, jossa teen kaiken itse, mutta itse olen tottunut siihen kuvioon, että mieskin tekee kotiaskareita ihan tasapuolisesti, kun saman katon alla majaillaan.

Herää kysymys, että miten suurelta osin sotkuisuus tai siisteys on synnynnäistä, ja miten paljon siihen voi vaikuttaa kasvatuksella?


Tällä hetkellä velvoitan lapseni siivoamaan omat huoneensa siivouspäivänä. Se siis tarkoittaa sitä, että lelut ja pelit laitetaan paikoilleen ja lattia pitää olla imurointikunnossa (toisinsanoen ei Legoilla kuorrutettu). Joka ilta puolestaan velvoitan siivoamaan omasta huoneesta rönsynneet leikit sinne omaan huoneeseen. Päivittäistä puuhaa on myös Aku Ankkojen raivaaminen pöydiltä ja lattioilta. Oma huone saa olla rytöläjä siivouspäivien välillä, mutta keittiö-olohuone-akselin haluan pitää suurin piirtein kuosissa.

Toisinaan lapset auttavat oma-aloitteisesti pöydän kattamisessa tai tiski/pyykinpesukoneen tyhjennyksessä, puhtaiden vaatteiden hyllyttämisessä, leipomisessa ja sen sellaisessa. Joskus pyydän isompia viemään roskat, mutta siihen se sitten jääkin. Noita muutamia siivous-velvoitteita lukuunottamatta meillä on askareisiin osallistuminen ollut pitkälti vapaaehtoista, ja he ovat itse halunneet auttaa silloin tällöin. Passaanko minä lapset nyt pilalle tällä tyylillä? Pitäisikö näitä alkaa kouluttamaan enemmän ja säännöllisemmin kotihommiin? En kai minä halua kasvattaa uusavuttomia ummikkoja! Itse jouduin lapsuuden kodissani varmaan 12-vuotiaana jo pyyhkimään pölyt koko talosta ja pesemään vessat, mikä tuntuu nyt kyllä aikamoiselta - itse en varmaan tyttäreni siivousjälkeä edes pystyisi hyväksymään vielä tässä vaiheessa!

Missä vaiheessa ja kuinka paljon lasten tulisi osallistua kotitöihin? Miten teillä on toimittu?

Terkuin

Miima

Kommentit (4)

Rva Kepponen

Olen erittäin siistien vanhempien lapsi ja minua on yritetty kasvattaa siisteyteen. Ei onnistunut ja minusta tuli sotkuinen. Mitä ilmeisemmin kasvatan omista lapsistani sotkuisia. Meillä on enemmän tai vähemmän sekaista aina. Lapset raivaavat omat tavaransa ennen viikkosiivousta, auttavat tiskikoneen kanssa, vievät roskat ja joka toinen viikko imuroivat. Sinänsä kotihommat sujuvat ihan mallikkaasti, mutta ovat tulleet äitiinsä siinä, että harva tavara menee takaisin paikallensa :( Siitä seuraa jatkuva sotku

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Siltähän se vähän tuntuu, että sotkuisuus ja siisteys on pohjimmiltaan sisäsyntyistä. En vielä oikein noista pojista ota selvää, mutta tytär on kyllä sotkupossuun päin kallellaan. Mutta kun paneutuu asiaan, niin on hyvinkin järjestelmällinen ja siivoaa hyvin - eli ehkä siellä sisällä joku äidiltäkin peritty piirre on :) Olisi kuitenkin kiva saada lapsille siirrettyä jonkinlainen käsitys taloudenhoidosta, ettei sitten opiskelijakämpät ole sikalääviä!!!

Lisbeth

Olen asunut lapsuudessani kahdessa eri kodissa, eronneet vanhemmat ja uusioperhe-kuviot. Äitini ei ollut mikään erityisen siisti, siivosi kyllä, mutta paikat saattoi pölyyntyä pitkäänkin joskus. Ja tavaraa oli todella paljon joka paikassa. Isäni vaimo taas siivosi vähintään kerran viikossa koko talon ja valitti leivän muruista. Kun muutin omilleni, huomasin jatkavani isäni vaimon linjaa ja samalla linjalla olen edelleen. En toki valita leivänmuruista kellekkään, huomaan sen olevan heikkolenkkini edelleen. Mieheni taitaa ollut täysylläpidossa koko lapsuutensa, sen kyllä huomaa, mutta tässä 15v. alkaa pikku hiljaa pyykit löytää pyykkikoppaan ;)

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Eli esimerkillä voi saada aikaan myönteisiä oppimistuloksia ;D Jospa nämäkin poimisivat mukaansa rippusen siisteyttä! Mulla muruset ja muut näkyvät rippuset ottaa myös päähän, ja inhoan jos jalkapohjassa tuntuu jotain roskaa. Siksi mulla onkin imuri vakituisesti esillä, ja käytän sitä aina tarvittaessa (muuten nopeuttaa myös siivouspäivää kun siivoaa koko ajan pikkuisen).

Minä en jaksais enää nyt toisella kierroksella kouluttaa ukkoa... omat kodit tuntuu hyvältä tavalta elää.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat