Vakkarilukijani toivoi postausta lasten harrastuksista aaaaiiiiiiiikoja sitten, ja yritän nyt ryhdistäytyä ja tarttua aiheeseen! Tässä asiassa ääripäät ovat hyvin kaukana toisistaan: on sellaisia perheitä, joissa jokainen lapsi on joka ilta menossa johonkin harrastukseen, ja sellaisia perheitä, joissa lapsilla ei ole lainkaan kodin ulkopuolisia harrastuksia. Tarvitseeko lapsi harrastuksia?

Vauvaiän harrastuksethan on oikeasti äidin harrastuksia, joten sillä kohtaa on minusta helppo sanoa, että vauva ei tarvitse harrastuksia, hänellehän virikkeeksi riittää äidin kasvot ja kotoisat puuhat. Ja en siis todellakaan teilaa vauvaharrastuksia - voihan ne olla sille äidille todella tarpeellisia, vähän päästä ihmisten ilmoille, ja muiden aikuisten keskuuteen. Itsekin olen esikoisen kanssa käynyt vauvauinnissa ja muskarissa. Sitten kun lapsia tuli lisää, niin vauvaharrastukset tuntuivat lähinnä hankalilta, ja mukavampaa oli rauhoittua vauvan kanssa kotiin.

Oikeastaan olen sitä mieltä, että jos tarpeellisuudesta puhutaan, niin alle kouluikäinen ei mun mielestä tarvitse harrastuksia. Tai onko se nyt mikään tarve senkään jälkeen? Mutta pointti on se, että ryhmässä toimimista ja sosiaalisuutta voi harjoittaa kerhossakin (joka mun mielestä ei ole harrastus). Alle kouluikäinen ei ehkä vielä osaa itse ilmaista, mistä olisi erityisesti kiinnostunut, joten minusta voi hyvin aloitella niitä harrastuksia sitten kouluiässä. Koska mun mielestä harrastuksen pointti kuitenkin olisi sen lapsen oma halu harrastaa, eikä aikuisen toive harrastuksen kohteesta.

Kouluiässä aloitettu harrastus voi olla lapselle tosi tärkeä ja rakas. Se voi tukea lapsen erityisosaamista, sen kautta voi saada ystäviä jne. Itselläni ekaluokalla aloitettu tanssiharrastus jatkui lukioon saakka! Mun mielestä kuitenkin yksi tai max kaksi ohjattua harrastusta riittää lapselle, ettei elämä menisi liian aikataulutetuksi. Ja harrastuksen pitäisi tosiaan lähteä lapsen omasta halusta harrastaa.

Mutta harrastamiseen vaikuttaa kuitenkin myös tarjonta! Pienillä paikkakunnilla ei ole mahdollista harrastaa mitään kovin erikoista. Täälläkin huomaa, että harrastusmahdollisuudet on lähinnä liikuntaa/tanssia ja sitten musiikkia/soittoa. Entä jos lapsen vahvuudet ja kiinnostukset olisivat jossain muualla? Meilläkin esikoinen ei ole liikunnallisesti lahjakas, musiikillisesti saattaisi ollakin, mutta ei ole kiinnostunut sitä harrastamaan. Jäljelle jää ainoastaan partio, johon on *anteeksi nyt vaan* tumpattu kaikki se kiusaaja-aines, mitä ikäluokasta löytyy. Joten ei ole sekään houkutteleva vaihtoehto. Olisi mukavaa, jos löytyisi myös tieteisiin, tekniikkaan ja kieliin liittyviä harrastuksia lapsille. Ikävää, että se on ulkopuolelta määritelty, mitä voit harrastaa.

Miten teillä harrastetaan?

Terkuin
Miima

Kommentit (24)

meillä on 5 v:llä satusambaa kerran viikossa torstaisin puoli tuntia. hän sen jaksaa. mutta reilu 7v ei jaksa iltaisin koulun jälkeen mitään erityisiä harrastuksia. haluaa olla rauhassa ja leikkiä kavereiden kaa tms.

Olipas hyvä aihe! Minusta lasten harrastukset ja varsinkin niiden määrä ovat sellaisia ikuisuuskysymyksiä ja oikea vastaus löytyy vain jokaiselta lapselta ja perheestä. Meillä kaikki lapset harrastavat ja paljon ja kolmen kanssa meidän arki (ja ne viikonloputkin) ovat todella aikataulutettuja. Lähtökohta meillä kuitenkin on aina ollut juurikin tuo lapsilähtöisyys, lapset itse päättävät, me kannustamme,kuljetamme ja kuskaamme. Olen monesti saanut kommentteja siitä, että onko niitä lapsia pakko raahata jatkuvasti jonnekin, pitää antaa aikaa kavereille ja leikille. Mitäs teet, kun ne kaverit on just siellä harrastuksissa ja harkkojen välilläkin harjoitellaan harrastuksiin liittyviä juttuja..:)
Mutta mikä sopii meidän lapsille ei välttämättä sovi muille.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että kyllä kouluikäisellä lapsella pitäisi olla yksi harrastus, vaikka joku kerho tms. Koulun ulkopuolella, jotta oppii erilaisia sosiaalisia taitoja. Ja ihan fakta on se, että jos lapsi haluaa aloittaa vaikka luistelun tai jalkapallon kahdeksanvuotiaana, aika harvassa paikassa se enää onnistuu, edes ihan harrastusmielessä, moni lähi vaatii sen, että aloitetaan jo tosi nuorena, että taidot kehittyy. Siksi kyllä minusta vanhempien velvollisuus on myös vähän tukea lasta harrastamaan ja löytämään se oma juttu jo pienestä. meidän kylällä ne koululaiset, joilla ei mitään harrastuksia ole, päätyvät usein notkumaan siellä lähikaupan portailla, kun odottelevat muita kotiin harrastuksista :D

Pääasia, että lapset tykkää ja saa ite päättää harrastavatko ja kuinka paljon!

Noissa urheiluharrastuksissa kyllä nyppii se, että heti ollaan hirmu kilpailullisia - kaikissa lajeissa on heti kilpailuja ja turnauksia ja kaikkea! Eikö voisi vaan pelailla ja pitää hauskaa yhdessä, onko pakko kaikessa heti kilpailla?? Tuokin ettei voi aloittaa harrastusta vaikka 8v, niin on ihan naurettavaa!

Saanko udella mitä teidän lapset harrastavat? Tarkoitan siis kodin ulkopuolisia, säännöllisiä harrastuksia.

*Riikka* yllä kirjoitti jo samalla meidänkin tilanteesta :). Ihan samoin siis täällä 3 lasta, joille yhteensä kertyy tällä hetkellä järisyttävät 21 harrastuskertaa viikossa. Onneksi kaikkiin ei tarvitse kuskata ja osa menee samoilla kuskauksilla. Parina päivänä harrastuksia on pari, joten myös vapaapäiviä jää. Kaikki on todellakin lasten omasta tahdosta ja jatkuvasti joudun torppaamaan ideoita uusista harrastuksista.... Minun puolestani harrastusten määrä sekä siihen kuluvat varat ja aika ovat ok niin kauan kuin koulut sujuvat erinomaisesti eikä lapsi itse vaikuta väsyneeltä. Hurjalta tuntuisi, etteivät tekisi "mitään" iltapäivisin kun koulupäivä ala-asteella päättyy usein jo klo 13.

Mielenkiintoinen aihe joka varmasti herättää tunteita!

Minusta lapsi ei tarvitse harrastuksia. Alle kouluikäiselle riittää päivähoito/kerho ja leikkiminen kotona sisarusten/kaverien kanssa. Kotona olokin riittää! Kouluikäinen voi vallan mainiosti keskittyä kouluun ja kavereihin. Ja pitäähän sitä jossain välissä oleilla perheen keskenkin! Lepo ja joutenolo on todella tärkeää ja kehittää luovuutta.

Itse vein aikanaan isoveikan vauvauintiin ja muskariin. Kävimme myös perhekerhossa. Nämä olivat minun harrastuksiani joissa tapasin muita samassa elämäntilanteessa olevia. Yhden lapsen kanssa oli helppo liikkua. Pikkuveikan synnyttyä isoveikka jatkoi muskarissa itsenäisesti ja toisinaan kävimme perhekerhossa muttemme enää säännöllisesti. Lähteminen oli hankalampaa. Pikkuveikalla ei ole ollut omia harrastuksia.

Isoveikan muskari vaihtui liikuntakerhoksi pari vuotta sitten: hän sai itse valita kahdesta lähellä olevasta harrastuksesta mieluisamman. Pitkälle emme lähde lasta kuljettamaan. Liikkariin pääsee kävellen.

Kun isoveikka aloitti päiväkodissa viime elokuussa pohdimme voiko hän sen lisäksi jatkaa liikkariharrastustaan vai onko se liikaa uuden elämäntilanteen lisäksi. Poika vakuutteli kovasti jaksavansa ja haluavansa jatkaa lähikoululla pidettävää liikkaria kerran viikossa. Päätimme säilyttää harrastuksen. Mutta enempää emme ota.

Minusta ei ole oikein että perheen vanhemmat käyttävät lähes kaiken vapaa-aikansa kuskatessaan lapsia/nuoria ympäri maakuntaa harrastuksiin. Eräs tuttavani valitti että eivät päässeet kesällä ollenkaan mökille kun lapsella oli telinevoimistelun harjoitukset tai kilpailut joka viikko myös kesällä. Liian aikaisin liian ammattimaista. Missä on rennot lasten harrastusryhmät??? Toinen tuttavani istuu 4 arki-iltaa viikossa autossa ja ajelee yläkouluikäisiä lapsiaan ympäriinsä harrastuksiin. Perhe-elämä on jatkuvaa aikataulujen yhteen sovittamista ja stressiä.

Toivon että pystyn itse välttämään tuon rumban poikien kasvaessa. Harrastus on hieno asia muttei välttämättömyys. Harrastuspaletti ei välttämättä suojaa syrjäytymiseltä kuten tunnutaan nykyisin kuvittevan. Yksi harrastus kuulostaa sopivalta. Minusta harrastuksen pitäisi olla sellainen että lapsi pystyy kulkemaan sinne itsenäisesti.

Kuten voit arvata minullakin on ollut kouluikäisenä yksi harrastus jonne kuljin itse pyörällä tai kävellen :) (pahoittelen että mulla ei toimi pilkku näppiksessä...)

Meillä harrastetaan seuraavasti: 4-v poika liikkari ja sähly kumpikin kerran viikossa, nyt keväällä aloittaa myös jalkapallon kaupunginosajoukkueessa. 7-v poika, ekaluokkalainen, sähly kerran viikossa, jalkapalloa 2-3krt viikko ikäkausijoukkueessa. 9-v poika, kolmannella, sähly kerran viikossa, jalkapalloa 3-5krt viikko ikäkausijoukkueessa. Aika moista aikatauluttamista on kun mies on yrittäjä ja äitikin harrastaa omia juttujaan pari kertaa viikossa :) Mutta niin kuin tuossa aikaisemmin sanottiin on jalkapallo ainakin sellainen laji missä jää kyllä kyydistä jos ei pienenä aloita tai ole sitten joku luonnon lahjakkuus.

Meillä poika halus jo viime kesänä johonkin jalkapallojuttuun mut eihän täällä tuppukylässä mitään ole. Kesällä olis nappulaliigaa, mut K7, et se siitä sitten. Itse kävin pienenä (alle kouluikäisenä) just kerhossa kerran viikossa ja sit muskarissa ja kesäkaudella yleisurheilukisoissa joka viikko. Kouluiässä taisin käydä jossain 4H-kerhossa (ku eihän täällä muuta ollut siihen aikaan) ja soitin paria eri soitinta. Innostus kuitenkin lopahti aina muutaman vuoden jälkeen, kun ei jaksanut enää harjoitella mitään kröhön... paskoja nuotteja (siihen aikaan omasta mielestä) joten lopetin. Osais kyllä nykyäänkin varmaan toisella niistä soittimista soittaa, mut jotenki ei kiinnosta. Ite niitä penskana halusin soittaa, mut ei mitään havaintoa miksi.

Jos on perheessä ainoa lapsi tai sisaruksilla isot ikäerot niin sit voisin kannustaa harrastuksiin jo alle kouluikäisenä. Muuten ehkä ei niin tärkeetä, riippuen toki persoonasta :)

Pienet ei harrasta mitään, päiväkerhossa käyvät kerran viikossa, en koe tarpeelliseksi heille mitään järkätä. 9v tyttö on kokeillut paria eri tanssilajia ja partiota vuoden/parin pätkissä, mutta mikään ei ole kiinnostanut niin paljon, että olisi useampaa vuotta jatkanut. Lentopallosta oli puhetta, ja sanoin että voi mennä, mutta jäi alkuinnostukseen. 12v poika oli partiossa useamman vuoden, mutta siellä tosiaan seura oli jokseenkin huonoa :/ Mullahan ei edes ole autoa, joten kuskaamisen kannalta saisi olla sellaisia harrasteita, joihin koululaiset voivat hankkiutua omin keinoin.

Minusta taas tuntuu hurjalta, että samana päivänä on monta eri harrastusta! Mutta jos lapset jaksaa, niin mikäs siinä :)

Meillä on tytär hyvin sosiaalinen, ja tuntuu ettei sillä aika välillä riitä olla kaikkien kavereiden kanssa (kun osa on sellaisia, jotka ei halua leikkiä porukassa) edes ilman harrastuksia :)

Noita rentoja harrastusryhmiä minäkin peräänkuuluttaisin! Miksi just kaikki urheiluharrastukset menee heti siihen ammattimaiseen treenaamiseen?? Ja onhan se tosiaan melkoinen kuskaamis- ja aikatauluhässäkkä, jos on useampi lapsi, joilla useampi harrastus. Itelläni toi olis mahdotonta jo siksikin, ettei ole autoa ;) Minusta harrastukset on kyllä mukavia, sellaisia lapsen omia juttuja, kunhan ne on mitoitettu lapsen jaksamiseen ja haluun :)

Nojoo, aikamoista suhaamista taitaa teillä olla! Mä en tykkää noista urheiluharrastuksista sen takia, kun ollaan heti alkuunsa niin vakavissaan ja laitetaan lapset paremmuusjärjestykseen - missä on se leikki ja rento meininki?

Pienten paikkakuntien rajoitteet :( Olisi mukavaa jos pystyttäisiin järkkäämään monipuolisemmin harrastuksia myös kaupunkien ulkopuolella. Ja se voi toki olla, että jos olisi ainut lapsi, niin sille ehkä keksis enemmän toimintaa, mutta sisarukset pitää toisensa kiireisenä muutenkin ;)

Meillä pienet kotihoidossa. 5.v käy kerhossa 1-2krt. viikossa ja se riittää hänelle. 1,5v kaksosille riittää kodin virikkeet mainiosti. Joskus kyläilemme päivällä mutta ihan tavallinen kotiarki on parasta.
Koululaiset harrastaa musiikkia musiikkiopistossa, ratsastusta, sählyä ja sitten koulun järjestämiä kerhoja yms. Jokaisella ainakin yksi harrastus.
En halua että meillä elämä menee kiireiseksi lasten harrastusrumban vuoksi. Kaikki tarvitsemme rauhoittumista koulu ja työpäivien jälkeen. Ja pidän myös perheen yhteistä aikaa tärkeänä. Uskon että sopivasti koulua, harrastuksia ja vapaa-aikaa on hyvä!

Meillä 8v on taipuvainen "kylillä luuhaamiseen" jo nyt. Niinpä pidän harrastusta tärkeänä. Itse jalkapalloilin 9-18v, ja harrastus oli se joka piti minut poissa pahanteosta. Kun kaverit veti kännit 15-vuotiaana, mua ei kiinnostanut koska seuraavana päivänä oli peli. Sama koski tupakointia, eihän urheilijat polta :). Meillä homma toimii niin, että lapsi itse päättää mitä harrastaa, sen etran tuota tuuliviiriä on joutunut rajoittamaan, että maksettu kausi käydään loppuun aina yhtä harrastusta. Itse olen liikuntaharrastuksen kannalla, liikkuminen on tärkeetä.

Minustakin tuo resepti kuulostaa hyvältä, että on harrastuksia, mutta myös vapaa-aikaa riittävästi, sekä sitä perheen keskeistä aikaa myös! :)

Joo, on minustakin liikkuminen tärkeää, mutta en pidä siitä, että urheiluharrastuksissa on heti se verenmaku-suussa-treenaaminen pienestä saakka. Että jos olisi jotain sellaista liikuntaa, missä ei rankattaisi ja kilpailtaisi. Ite tykkäsin tosiaan tanssista, mut tytär ei ole siihen sitten kuitenkaan niin innostunut.

Huomasin nyt vasta tän postauksen. Hyvä aihe.

Meillä ei harrasta alle kouluikäiset mitään, eivätkä tule harrastamaan. Saavat aloittaa soittoharrastuksen sitten kun ovat ensimmäisellä luokalla. Tytöt harrastaa kerran viikossa pianon soittoa ja se riittää heille (toinen menee yläasteelle syksyllä ja toinen kolmannelle).

Täällä päin on paljon harraste mahdollisuuksia ilman autoa ja autolla kulkeviille, mutta ajat ovat vain huonoja...ei meillä kukaan olisi kuskaamassa ketään klo 17.15 alkavalle baletti tunnille tai temppusirkukseen...Ja yleensä meillä on lapset arkisin niin väsyneitä jo päivästä ja meillä on kuoleman hiljaisuus jo klo 19-20 lastenhuoneissa...viikonloput ovat perhe aikaa jolloin tehdään kaikkea kivaa tai ollaan tekemättä ja vain hengähdetään arkiviikosta.

Musiikkiharrastukset olis minustakin kivoja, mut ei noita ole kiinnostanut.. Kiva jos sielläpäin löytyy hyvin harrastusmahdollisuuksia, harmi jos ei ajat vaan natsaa! Perheaika kuulostaa hyvältä :)

Meidän eskarilainen on energinen ja innokas joukkueurheilija. Nyt talvikaudella hän on käynyt kerran viikossa jalkapallossa, 1-3 kertaa viikossa jääkiekossa ja 0-3 kertaa viikossa jääpallossa siten että viikossa on ollut yleensä 1-2 päivää ettei ole mitään harrastusta. Syksyllä hän kävi myös kerran viikossa salibandyssa, mutta se lopetettiin, kun hän aloitti jääpallon. Nyt kun noiden jäälajien harkat alkavat olla jo vähenemään päin, hän on käynyt kaksi kertaa viikossa uimakoulussa. Meidän eskarilaisen isoveikka on jo muuttanut pois kotoa, joten kuskattavia on vain yksi ja kotoa ei kaveria löydy. Kaikkien noiden em. harrastusten lisäksi eskarilainen haluaisi harrastaa myös ainakin karatea tai judoa. Kesäisin hän jalkapalloilee 2 kertaa viikossa ja käy kerran viikossa ajamassa kartingia. Kaikesta huolimatta hän ehtii olla kotonakin, nähdä kavereita sekä urheiluharrastusten parissa että lähes päivittäin vapaa-ajallakin ja ehdimme viettää perheenkeskeistä aikaakin. Lapsen urheiluharrastusten parissa olemme koko perhe saaneet uusia ystävyyksiä ja tuttavuuksia. Erilaisten lajitaitojen oppimisesta (ja samalla tavalla varmaan myös muista harrastuksista) on mielestäni hyötyä myös koulumaailmassa, eikä joukkueurheilussa kehittyvät sosiaaliset taidot pettymyksensietokykyineen ole haitaksi muillakaan elämänalueilla. Meidän poitsu on sen verran touhukas luonnostaan, että liikkumaan on päästävä ja erilaiset palloilu-/joukkuelajit ovat hänelle luonteenomaisia. Tämä on meidän perheen elämää, eikä se välttämättä sovi kaikille. Itse en koe tätä mitenkään rasittavana "rumbana" vaan oikeastaan päinvastoin. Sen kyllä allekirjoitan, että nykyään touhu eri urheilulajeissa muuttuu liian aikaisin liian vakavaksi, mutta ei onneksi kuitenkaan vielä eskarilaisen iässä. Jos jossain vaiheessa pitää tehdä jotain valintoja lajien välillä, on meidän poitsu ainakin ehtinyt kokeilemaan montaa lajia, joista voi sen mieleisimmän valita. Ja jos ei halua jatkaa mitään urheilua, niin on ainakin oppinut lajitaitoja, saamut uusia kavereita, oppinut ottamaan toisia huomioon ja sietämään pettymyksiä/häviötä, oppinut noudattamaan sääntöjä jne. - toki kaikkia noita oppii muuallakin kuin harrastusten piirissä, mutta meidän poitsulle nuo harrastukset nyt vaan ovat tärkeitä.

Noinhan se on, että lapset on erilaisia ja perheet on erilaisia! Mä en jaksais melkein joka ilta olla kuskaamassa lasta/lapsia harrastukseen. Mutta jos teillä on energinen lapsi, joka tarvitsee sille energialle purkamista, niin tokihan liikunnalliset harrastukset on hyvä tapa niin tehdä! Harrastusten hyötyjä en kyseenalaista ollenkaan, kunhan ne on lapsen haluihin ja jaksamiseen mitoitettu :)

Meidän poika on 3 v ja 5 kuukautta ja hän käy kerhossa 2 x viikossa ( tämä ei ole harrastus ,mutta on mukavaa tekemistä jossa oppii käyttäytymään ryhmässä ;-)
Sitten kerran viikossa poika käy iskänsä kanssa uimassa.Tämä on heille yhteistä kahdenkeskistä aikaa ja sellainen mukava juttu jota aina odotetaan :-)
Ja tämä on meille nyt se harrastus :-)

Poika yllä kovin innoissaan juttelee että hän haluaa mennä painiryhmään ja jalkapallo kiinnostaa ja niitä hän saakin sitten kokeilla kun ikää tulee vähän enemmän..
Mutta ei niin että karattaisiin koko viikko harrastuksesta toiseen.. ;-)

Toi onkin kiva, jos poika isin kanssa käy uimassa - se on niinkuin yhteinen harrastus, mut ilman aikataulutusta ja omaan tahtiin :) Meillä käy esikoinen ja omatoimisesti kavereiden kanssa uimassa, mut en tätä tajunnut harrastukseksi mieltää, vaikka sitähän se toki on :)

Anonyymi

Kiitos tästä postauksesta. Se tulikin sopivasti just kun me oltiin viikko nettivapaalla lomalla ulkomailla. Minä olen periaatteessa sitä mieltä, että alle kouluikäinen ei tarvitse harrastuksia välttämättä. Toisaalta taas joku liikuntaharrastus olisi hyvä. Mutta se treenaaminen leikillisen liikkumisen sijaan minuakin nyppii. Me kokeiltiin temppukoulua, joka on telinevoimistelun alkeita leikillisesti. Kerran kävi, mutta sitten alkoi itkemään ettei enää halua sinne. Tykkäsi kyllä kuulemma, mutta jostain syystä jännitti niin kovin ettei halunnut enää jatkaa. Kerran viikossa olisi ollut minusta ihan hyvä tuo juttu. Mutta kokeillaan ehkä joskus myöhemmin uudestaan jotain...

Perheenä me pyöräillään, hiihdetään, pulkkaillaan, tehdään luontoretkiä yms. Eli liikuntaa tulee kyllä näinkin. Ja sosiaalista elämää vertaisryhmässä lapsi saa päiväkodissa. Lisäksi musiikkia, liikuntaa ja kädentaitoja saa päiväkodissa harjoittaa. Kotona sitten vapaasti saa askarrella ja piirtää. Mutta mielenkiintoisia kommentteja ja erilaisia systeemejä perheissä kyllä on.

-T-

Nettiloma tekisi varmasti terää itsekullekin, mutta aiheuttaisi epäilemättä selkeitä vieroitusoireita :D

Leikkkipainotteinen liikuntaharrastus olisi tosi kiva alle kouluikäisellekin ja kerran viikkoon on varsin riittävä, varsinkin jos on päiväkodissa. Toivottavasti teille löytyy joku sopiva ja mieleinen harrastus sitten kun aika on siihen kypsä! :)

Tosi erilaisia käytäntöjä on tosiaan harrastusten osalta, mut pääasia on se, että jokainen löytää omalle perheelle sopivan tyylin harrastaa, ja lasten ehdoilla! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat