Hiukset, nuo naisen elämän murheenkryyni. En muista, että olisin tavannut sellaista naista, joka olisi ollut aina tyytyväinen hiuksiinsa! Jos ne joskus vähän aikaa sattuukin olemaan kivat, niin sitähän ei kauaa kestä. Leikkaat ne lyhyeksi, niin johan alkaa hetikohta kasvatus. Värjäät blondista mustaksi, niin hetikohta haluatkin takaisin blondiksi (mikä käy tosi helposti, not). Leikkaat etuhiukset, ja suurin piirtein heti alat kasvattaa niitä pois. Ja sitten jos on tosi pitkään sama malli, niin ahdistaa sekin, että mitä sille pitäis tehdä. Ja jos erehdyt jotain muuttamaan, niin eiköhän sitä samaa vanhaa mallia tulekin heti ikävä...

Lapsena ei toki murhetta moisesta ollut, mitä nyt harmitti, kun äiti harjasi ja letitti kovakouraisesti. Pienenä mulla oli pitkät hiukset, ihan oikeasti tosi vaaleat. En tiedä missä vaiheessa ne oikein tummui, nythän ne on sellaiset tympeän maantienväriset oikeasti. Hiukset oli usein ponnarilla tai leteillä, ehkä enemmän juhlallisuuksissa auki. Etuhiukset oli välillä ja välillä ei. Huolettomia hiuspäiviä.

Aah, 90-luku! Permanentit ja kaksihaaraiset. Edestä tupeerattiin hiukset tötsäksi. Kajalit vedettiin alaluomelle eikä ylös ollenkaan. Kaulassa rippiristi ja sormessa luokkasormus. Permanentti oli siitä kiva, että kun hiukset kasvoi, niin sitten puoli päätä oli lituskaa ja loput säkkärää. (Voi v)oi noita aikoja! 

Lukiossa leikkasin hiukset lyhyeksi ja vedin eka kertaa punaiseksi (ja violetiksi ja ruskeaksi ja aika monen muunkin väriseksi, mutta en sentään mustaksi). Monen näköistä leikkausta, etuhiuksilla ja ilman. Blondina olen ollut suurimman osan elämääni, mutta punapäänä sitten toiseksi eniten - useampaan otteeseen useamman vuoden pätkän. Tummemmat hiukset korostaa vaaleita silmiä, ja siinä mielessä niissä on oma viehätyksensä. Ongelma vaan on, että muuttuminen takaisin blondiksi on hiuksille melkoinen rasitus, eikä ihan heti päästä lähellekään mitään oikeesti vaaleita sävyjä. Että vaikka välillä houkuttelisi värjätä, niin järki on sen estänyt. Viimeksi olin punapää opiskellessa, onhan siitä jo jokunen vuosi.

Hattu päässä vähän huono esitellä hiusmallia, mutta välillä mulla on ollut ihan superlyhytkin tukka. Sekin sopii mulle ulkonäöllisesti, mutta vaatisi jatkuvaa kampaajalla ramppaamista, mikä ei kyllä sovi mulle ollenkaan! Välillä miettii, pitäiskö vetää lyhyeksi, mutta tiedän etten jaksaisi sitä jatkuvasti huoltaa, ja sitten pitäisi taas kasvattaa. Että fiksumpaa olla leikkaamatta.

Nyt olen jumahtanut tällaiseen blondi polkkaan (esim. edellinen postaus, siellä näkyy nykypää). Se on ollut tätä jo useamman vuoden. Välillä olen vetänyt toisen puolen lyhyeksi tai koittanut tummaa tyveä. Viimeksi laitettiin liukuvärjäys harmaasta tuhkanvaaleaan, ja se harmaa kesti ehkä yhden pesun... että siihen jäi minun ennenaikainen harmaantumiseni. Pitäisi keksiä jotain muuta. Mutta mitä? Sen jo totesin, että ei kannata värjätä blondista pois, koska takaisin blondiutuminen olisi haastavaa ja hiuksille rankkaa. Senkin jo totesin, että lyhyenä en jaksa pitää (tai se ei fiksun näköisenä pysyisi, kun kampaajalle saan raahauduttua hyvä jos 3kk välein). Pitäisikö kasvattaa? Siinäkin on vähän ongelmaa, kun mulla on niin ohuet hiukset, että pitempinä vaatisivat kauheesti laittamista. Toki pitempinä ne sais kiinni. Mutta olisko ne sitten koko ajan ponnarilla. (No olis). Mitähän sitä tekis? Ideoita?

Onko sulla aina tukka hyvin? Vai onko sullakin aina joku hiuskriisi? Ja millaista hauskuutta sun hiushistoriasta löytyy? Itse asiassa: HAASTAN tässä samalla bloggaajat muistelemaan omaa hiushistoriaansa omissa blogeissaan! Ja muut, kertokaahan tähän alle!  

Terkuin

Miima

Kommentit (4)

Susu-systeri

My blog is about dead, eikä hiushommat mene aiheeseen yhtään;D Mut hiuksiin en ole juuri koskaan tyytyväinen... Ehkä polkka on siedettävin, mut sekin ärsyttää kun toinen puoli vääntyy toiseen suuntaan ja toinen toiseen 👀

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

No mitäs sitä aiheessa pysymään :P On se kumma, että eräät kiroaa lituskoita hiuksiaan ja haluis että ne on paksummat, mutta paksuhiuksisetkaan ei ole tyytyväsiä! Onkohan kukaan, kiinnostaisi tietää!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat