Syksy on jo edennyt hidastelustaan huolimatta siihen pisteeseen, että illat alkaa pimetä aina vaan aikaisemmin. Mulle on joka syksyinen arvoitus, että mihin katoaa edellisvuoden heijastin-arsenaali!

Tälläkin kertaa löysin lähinnä omiani (Aarikan kukka ja violetti sydän sekä musta kukka jotka marketista ostettu). Joten heijastinkaupoille kävi tieni. Lidlistä löytyi jalkapallo-, pääkallo- ja sydänheijastimet, joita ostin useammat kappaleet. Lentsikat-heijastimet löytyi BR-lelusta, ja viimeinen löytö oli noi seeprakuosiset jousiheijastimet, jotka bongasin apteekista. Angry birds on joskus jostain marketista ostettu. Jokaiselle on nyt suurinpiirtein 4 heijastinta, joista yksi on jousiheijastin, jonka toivoisin menevän hihaan aina ulos lähtiessä. Saapa nähdä montako näistä taas löydän vuoden päästä...

Katoaako muillakin heijastimia? Ja joko ne on kaivettu esille?

Terkuin

Miima

Ja nyt on muuten viimeinen päivä osallistua arvontaan!

Kommentit (4)

Vahteristonemäntä

Heijastimia syö olento nimeltä kesäkummitus. Niitä asuu tuossa meidän takametsässä. Tai ainakin asui isoveikan ollessa vähän pienempi.

Totta puhuen: kai nuo välkkyläpyskät vaan yksinkertaisesti irtoavat ja putoavat käytössä. Eipä meilläkään montaakaan edellisvuotista ole jäljellä. Itselläni on ainakin sellainen klipsillä kiinnitettävä riippuheijastin irronnut herkästi, jos se joutuu venytykseen jäädessään esim. bussinpenkin väliin. Mahtaako perinteinen hakaneulamenetelmä olla kestävämpi? Onko kokemusta?

Isoveikan reppuun olen kiinnittänyt kaksi heijastinta jo repun oston jälkeen, jotta yksivärinen musta reppu erottuisi pojan omaksi. Toinen on tuollainen teilläkin näkyvä jalkapalloheijastin ja toinen pehmestä materiaalista valmistettu lisko. Toistaiseksi nämä ovat pysyneet matkassa. Pikkuveikan pk-repussa on ihana Herra Hakkarainen pehmoheijastin.

Vaatteissa ei leikkivillä lapsilla tahdo perusheijastimet pysyä. Onneksi lasten ulkovaatteet ovat yleensä hyvin heijastinnauhoitettuja. Mutta onko se riittävää? Koulussa viettävät pian syysloman jälkeen heijastinpäivää, jolloin vaatteisiin kiinnitetyllä heijastimella ansaitsee kaakaota ja piparia vanhempaintoimikunnalta, joten kai minunkin täytyy nipistää isoveikan takin helmaan kiinni joku roikkuheijastin.

Tykkään heijastimista ja ripustelen niitä mielelläni. Nykyisin on kivoja vaihtoehtoja, kuten nuo kuvasi todistavat. En lähde pimeällä ulos ilman heijastinta.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Mun mielestä meillä ei ole käytössä tippunut, vaan ne katoaa siinä välissä, kun kevätpuolella irrottelen ne pois kun laitan takit pesuun ja säilöön, ja sitten en niitä muka enää löydä kun seuraavana syksynä tarviis :O Todella outoa, ja tätä olen tosiaan monta vuotta ihmetellyt! Paras on, jos ketjun saa pujotettua vetskarinvetimeen tms. Klipsit ja hakaneulat on matskusta riippuen mahdollisesti herkempiä irtoamaan kuin tuollainen ketju.

Joissain ulkovaatteissa on tosi hyvät heijastimet (Molo) ja osassa sitten hyvinkin vähäiset. Pyrin kyllä siihen että jokaisessa takissa roikkuisi heijastin, ja sitten vielä jos muistaisi tuon jousiheijastimen nappaista käteen kiinni, niin olisi hyvä!

SanniKaarina

Meillä on jo muutamana vuonna annettu lapsen opettajille ja soitonopettajille joululahjoiksi Aarikan heijastimet. Heijastimia kun ei ole koskaan liikaa :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014