... mutta kuitenkin. Ennen luulin, että toi sanonta tarkoittaa, että kuitenkin on katkera, mutta ei halua sitä myöntää. Nyt ymmärrän sen uudella tavalla.

Siitä on nyt vuosi, kun mulle ilmoitettiin erosta. Ajatella - jo vuosi! Tuohon vuoteen mahtuu ainakin

pakahduttavaa vapauden tunnetta 
pakonomaista tarvetta toteuttaa juttuja, jotka on aiemmin jääneet tekemättä
spontaaneja heittäytymisiä
hetkessä elämistä
öitä, joiden jälijiltä tyynyliina on laikullinen
aamuja, joina ei jaksaisi nousta
päiviä, kun ei saa mistään otetta
riipivää, ja välillä jopa ripustautuvaa rakkautta lapsiin
vaikeutta päästää irti muksuista
jäytävää omien lasten ikävää
tarpeellista löhöterapiaa
maanisia liikuntayritelmiä
laastarointia
suurta tarvetta saada huomiota Naisena
minuuden uudelleen löytämistä
En ole onnellinen, enkä onneton. Kellun tyvenessä, odottelen, että jostain ilmestyisi joku virta, löytyisi elämälle uusi suunta. Ei minulla ole kiirettä, se löytyy, kun on sen aika.
Mutta palatakseni tuohon alkuun. En ole katkera erosta - voin ihan rehellisesti sanoa, että päivääkään en ole ex-miestäni kaivannut. Kokonaista perhettä kyllä, ja taloa ja turvattua toimeentuloa. Mutta kuitenkin... en voi koskaan unohtaa, kuinka huonosti voin nuo viimeiset ajat, kuinka arvottomaksi hän sai minut itseni tuntemaan. Kuinka sellaista voi unohtaa?
Joten - en ole katkera, mutta kuitenkin...
Terkuin
Miima
Tänä kesänä olen spämmännyt facebookkia kaikenlaisilla ötökkä- sun muilla luontokuva-yritelmillä, joten tässä nyt teidänkin kiusaksi :D

Kommentit (36)

Ei tarvikkaan sanoa mitään, tällaiset tekstit on enemmänkin itselle, pään sisällön järjestelyä, ja voisihan nää tietty jättää julkaisemattakin... Kiitos haleista :)

varmasti ero aina vaikuttaa elämään, onneksi elämä kuitenkin kantaa ainakin jollain tasolla yleensä :) itse voisin sanoa että olen noin ensimmäiset 27 vuotta elänyt todella suojattua ja helppoa elämää. Viime vuosina on ollut aika kovia haasteita.. Olen taas oppinut nauttimaan pienistä asioista uudelleen. Toivoittavasti voit nyt jo paremmin!

Sama mulla, elämäni on ollut suht helppoa, mutta ne harvat kriisit ovat sitten osuneet niihin kaikista tärkeimpiin asioihin. Toivottavasti olet selviytynyt haasteista niin hyvin kuin nyt voi! Kiitos, kyllä voin paljon paremmin, toki parempaa vielä toivon tulevaisuudelle :)

Minä olin meillä se, joka sanoi maagiset avioerosanat silloin vuosia sitten ja niitä en ole katunut, enkä entistä miestä kaivannut, mutta kyllä siitä on jotain surua epäonnistumisesta kuitenkin jäänyt kaihertamaan. En voinut myöskään muuttaa pois meidän entisestä kodistamme ennen kuin erosta oli kulunut vuosia, ajatus oli liian ahdistava, luopuminen siitä mitä oli jäljellä. Mutta tsemppiä sinulle, kyllä se helpottaa!

Elämä antaa ja elämä ottaa, niin kai se on. Monenlaisia pitkiäkin suhteita mahtuu omiin kokemuksiini, nyt on turvallista ja joskus tylsääkin, hyvä niin. Sä olet kaunis nainen jonka virta vie vielä vaikka minne! :)

Mä sain joskus sairaalaan kortin jossa luki "Joka tuntee tuskan tietää myös mitä ilo on." Hyvin sanottu.

Hieno postaus. Jokaisella meillä on oma kuormamme kannettavana, harvalla ikäisellämme enää ihan köykäinen.

Paljosta olet jo selvinnyt, nyt on suunta vain ylöspäin. Päivä päivältä. Joskun pienin ja toisinaan suuremminkin askelin. Elämä kuitenkin lopulta kantaa, vaikka joskus sitä on hyvin vaikea uskoa. Ja elämä tulee vielä yllättämäänkin :)

Tsemppiä! :)

Juu, samoin koen, että avioero on epäonnistuminen, ja surettaa, ettei lapsilla ole ehjää perhettä. Kiitos, luotan kyllä siihen, että jossain vaiheessa alkaa uusi ja iloisempi luku tässäkin opuksessa :)

Turvallinen ja tylsä onnellisuus kuulostaisi aika mukavalta ;) Kyllä mäkin uskon, että se virta jossain vaiheessa minuunkin tarttuu :) Se on ihan totta, että vastoinkäymisten kautta ymmärtää arvostaa enemmän niitä iloa tuottavia asioita!

En tarkoittanut että tällaista ei sais postata...ei ei...tunsin sun surun ja pilkistävän pienen hymynkin...mutten osannut kirjoittaa mitään järkevää, mitään kannustavaa... halaus antaa voimaa ihan virtuaalisenakin, toivottavasti.

Voijee, no en mä nyt sitä niin ottanut että olisit moista tarkoittanut!!!! :D Kunhan totesin itsekseni, että voisihan sitä päiväkirjaa kirjoittaa yksityisestikin, mutta tulipahan nyt julkisesti vuodatettua :D Kyllä mua koskettaa jokainen tsemppaava viesti, ihanaa virtuaalitukea!

kiva kyllä kuulla, että voit paremmin! Ja suunta on tosiaan vain ylös päin. :) joo kai ihan hyvin olen selvinnyt. :)

Omien vastoinkäymisten kohdalla olen alkanut uskomaan siihen, että olipa se vastamäki miten jyrkkä tai miten pitkä tahansa, on sillä pakko olla joku tarkoitus... Tsemppiä sinne ja paljon kauniita elokuun päiviä! :)

Minusta tuntuu, että olet osannut käsitellä asian oikein. Tietenkin äitinä varmasti välillä riipaisee se, että lapset kulkevat kahden kodin väliä ja heitä joutuu jakamaan toisen vanhemman kanssa. Mutta kirjoituksesi perusteella näet, että vanhassa oli niin paljon huonoa, että se ei ollut enää säilyttämisen arvoista. Et roiku menneessä. Toivottavasti elämä tuo seuraavaksi sinulla jotain ihanasti yllättävää.

Hieno postaus ja rakastan ötökkäspämmejä! :)

Sulla on asenne ihanasti kohdallaan ja en usko, että sun kaltainen nainen jäisi kovin pitkäksi aikaa paikalleen kellumaan. Virta vie sitten, kun olet valmis sen vietäväksi :)

Mun filosofia on sellainen, että kaikelle ei tarkoitusta ole, mutta sellainen täytyy itse löytää ja luoda, jotta ihmisenä kasvaa ja pääsee eteenpäin! :) Kiitos, ja aurinkoisia alkusyksyn päiviä sinnekin! :)

Juu, riipaisevaa on olla lapsista erossa, mutta toisaalta kyllähän se hengähdystauko on aina välillä tarpeenkin! Mä olen aina ollut sellainen, että hyväksyn asiat, joita en voi muuttaa, ja silleen sitä pääsee sitten eteenpäin - jossain vaiheessa. Varmasti jotain mukavaakin on edessä päin, pakko olla!! :)

Jee, joku edes tykkää ötökkäspämmeistä :D

Eiköhän se virta lähde viemään ajastaan, odotellaan - en halua pakolla luovia mihinkään, ettei vaan lähde väärään suuntaan ;)

Joo ötökät oli komeet, hyvin napattuja kuvia!

Hyvät ja huonot asiat kuuluu elämään ja jotenkin olen saanut sellaisen vaikutelman, että sulla on aivan loistava suhtautuminen molempiin asioihin! Ei pakolla, vaan ajan kanssa, tsemppejä!

Kiitos - on hirmu palkitsevaa, jos tuollaisesta liikkuvasta ötökkä-kohteesta saa tarkan kuvan! :)

Niinhän se on - ei elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista, eikä toisaalta jatkuvaa piikkeihin polkemistakaan. Molempia osuu jokaiselle, eikä mikään vaihe kestä ikuisesti - tämä ajatus lohduttaa kun piikit kirveltää, ja on hyvä pitää mielessä silloinkin kun ruusun tuoksussa tanssahtelee ;) Kiitos tsemppauksesta! :)

Vuosi on varmasti ollut raskas, mutta suunta on ylöspäin! Ja hei, minä ainakin olisin katkera, ainakin ihan vähän...

Virtuaalisia halauksia siis täältäkin!

Ja komeat on ötökät!

Vuosi on ollut raskas ja kevyt ja kaikkea siltä väliltä :D Enkä mä tosiaan katkera ole, mutta kuitenkin... ;)

Kiitos :D

Ja kiitos :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat