Ajoin sitten maanantaina autolla töihin. Joo, ihan itse. Minä kun olin kuvitellut (ja netistä keskustelupalstoilta vakoillut), että ensimmäisellä ajotunnilla lähinnä kruisaillaan parkkipaikalla ihmettelemässä kytkintä ja sen kavereita. Mepä kuitenkin vedettiin vain yksi kierros parkkipaikalla, peruuteltiin, ja sitten lähdettiin liikenteeseen! Kyllä mä kysyin ajo-opettajalta, että "ootko ihan tosissasi - siellähän on muita autoja??". Oli se.

Olin myöskin kuvitellut, että olisin kuskin paikalla jännittynyt ja hermona ja apuamitätapahtuu. Mutta kun asetuin siihen ratin taakse, niin kaikki jännitys katosi jonnekin! Ei siinä vissiin kerennyt jännittämään, kun oli niin paljon asioita mihin piti keskittyä! Toivottavasti tämä tarkoittaa sitä, että en ole paniikissa jatkossakaan - eikös sen alun pitäisi olla ahdistavinta?

Sain kiitosta kytkimen käytöstä, tuntuma löytyi hyvin. Opettaja kysyikin, että olenko paljonkin ajellut. Öö, sellaiset kolme kertaa, sellaiset 20v sitten. Mäkilähdöt onnistuivat myös, ja sain vasta lopuksi kuulla, että "nää nyt ei oikeestaan olleet tämän tunnin asioita, mutta hyvinhän ne sujui". Ajotunnin päätteeksi minut laitettiin vielä peruuttamaan täydellä työpaikan parkkipaikalla tosi ahtaaseen parkkiruutuun! Mietin siinä, että kenenkähän pomon autosta vielä silpasen peilit mennessäni... Melkoisesti sain peilejä väännellä, että löysin hyvän näkyväisyyden, mutta niin vaan se auto kuitenkin sujahti ruutuun.

Kehityskohteeksi sain opettajalta vaihteiden rauhallisemman vaihtamisen. Ei kuulemma tarvi niin kovasti ja nopeasti riuhtoa, vaan loivemmatkin otteet riittävät. Vasta myöhemmin tajusin, että eipä tullut ajaessa paljon peilejä tiirailtua, kun sitä niin tiiviisti keskittyi kaikkeen muuhun. Eli sitä pitää opetella sitten ensi kerralla myös. Tälle viikolle ei löytynyt muuta ajoaikaa mun työajan ulkopuolelle, kuin aamulla klo 7, josta kyllä sitten kieltäydyin, joku raja! Ensi viikolla onkin sitten kaksi ajotuntia, joista toinen ilmeisesti suuntautuukin jo naapurikaupunkiin, aika jännää!

Kyllä on pakko olla pikkaisen tyytyväinen itteeni! Ehkä musta vielä kelpo kuski tulee!

Terkuin

Miima

Kommentit (4)

Vahteristonemäntä

Ihan mahtavaa! Voiko tuon parempaa alkua ollakaan?!? :)

Oman kokemukseni perusteella autokoulu näin myöhemmällä iällä oli kyllä huomattavasti stressittömämpi kuin aikanaan 18 vuotiaana. Kai se elämänkokemus auttaa myös autolla ajamisessa ;)

Kyllä se alku on se jännittävin autokoulussakin ja siitä kun selviää, on jatko helpompaa. Itselleni toinen jännityksen paikka oli isomman kaupungin keskusta ruuhka-aikaan, mutta kyllä sä siitäkin selviät!

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

No ainahan voi parantaa ;D

Mä luulen, että tämä on mulle parempi aika opetella tätä asiaa kuin silloin teininä. Olin "hieman" temperamenttisempi vielä siinä vaiheessa elämää. Ikä on sitten loiventanut, noh, kaikkea mahdollista!

Jospa se siitä. Ruuhkaan ei toivon mukaan tarvi ihan lähiaikoina vielä mennä :P

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat