Minä en ole koskaan ollut merkittävästi kiinnostunut autolla ajamisesta. Siis ei vaan ole ollut hinkua päästä ratin taakse. Mukavampi kai se on istua kyydissä? Kun sitten täysi-ikäisyyden häämöttäessä olin puoli vuotta kuunnellut kanssaopiskelijoiden jauhamista miten autokoulu sitä ja autokoulu tätä, olin jo niin kypsä koko aiheeseen, että en todellakaan halunnut mennä koko autokouluun! Mulla on pienehkö vastarannankiiski-syndrooma, joka aiheuttaa toisinaan melkoisia vastareaktioita, eritoten silloin, kun kaikki tekee jotain. Autokoulu siis jäi siltä erää, enkä ole sitä katunut tahi kortin perään sen suuremmin haikaillut. Enkä haikaile vieläkään. Mutta kun kaikki sitä on mulle jankuttaneet viimeiset kakskytä vuotta, niin ilmoittauduin nyt sitten viimein autokouluun. Jos ei olisi ollut hyvää tarjousta, niin tuskin olisin mennyt vieläkään. Mutta näillä spekseillä siis kortti pitäisi olla syksyllä kourassa.

En tiedä mitä tyylilajia tuleman pitää - ehkä jotain farssin ja tragikomedian välimaastossa. Toivottavasti ei kuitenkaan kauhutrilleriä! Ehkä kerron jossain vaiheessa tuntemuksia enemmän. Nyt ei ole vielä mitään sanottavaa, kun ensimmäiset teoriatunnit istuttu - aika perustylsää.

Kävitkö autokoulun aikanaan vai venyikö kellään muulla?

Terkuin

Miima

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (13)

Sari
1/13 | 

Minä jätin myöskin aikoinaan autokoulut ajamatta mutta nyt, kun on kaksi lasta ja pitkät välimatkat, ajoin kortin reippaasti yli kolmekymppisenä ;) Teoriat oli tylsiä (suunnattu nuorisolle eikä meille "mullon kaks turvaistuinta takapenkillä"-ihmisille), ajotunnit keskimäärin kauheita (onneksi oli kiva ja tsemppaava ope) mutta hitsi kun ne meni nopiasti, kuitenkin oppi jäi päähän ja liukkaalla radalla oli superhauskaa, molemmilla kerroilla :) Teoriakoe oli helppo, jos yhtään oli tehnyt harjoituksia ennakkoon ja inssissä kannattaa unohtaa jännittäminen ja pitää mielessä, että tilannenopeus on valttia, niin ehtii huomioida kaikki merkit :) Hyvin se menee! Tervetuloa mukaan liikenteeseen!

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

"Ajotunnit keskimäärin kauheita" :D Tuota minäkin vähän epäilen :D Toivottavasti opettaja on hyvä - mulle on henkilökemioilla iso merkitys, eikä täällä ole kauheesti valinnanvaraa... Saat sen kuulostamaan helpolta - toivottavasti noin menee mullakin! :D

neito
2/13 | 

Muakaan ei autoilu voinut (ja eikä edelleenkään) kiinnostaa vähempää 18 veenä. Kävi kuitenkin niin, että vaarini kuoli niihin aikoihin ja äitini sai siksi perintöä. Äiti päätti käyttää rahat hyödyllisesti ja laittoi mut ja veljeni autokouluun. Ilmoitti mut siis mun selän takana autokouluun ja ilmoitti sitten mulle ajan ja paikan minne tarttee mennä. ;) Kuvitellen, että innostuisin aiheesta. No... Nyt mulla ajokortti, mutta en ole reiluun kymmeneneen vuoteen ajanut autolla, kun kiinnostus ja motivaatio aiheeseen on pyöreä nolla... En oikein tiedä mitä äitini oikein aiheesta ajattelee, aiheesta ei ole oikein tullut puhuttua, kun koko autokoulun käynti tuntui ja tuntuu edelleen rahan haaskaukselta mun osalta... Välillä tosin mietin mistä löytäisin motivaation asian suhteen. :)

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Onhan se tosiaan rahanhaaskausta, jos sillä autolla ei sitten aja. Mä just mietin, että kun sen nyt kerran ihan itse vielä maksaa, niin tarttis sitten ajaa kanssa! Autoa tosin en haluaisi myöskään ostaa (sehän on kun laittais rahaa kankkulan kaivoon - ikinä et takas saa mitään siitä investoinnista!), mutta pakko kai sitäkin on harkita, jos ajaa meinaa. Ehkä sä vielä löydät joskus jonkun motivaation siemenen!

titti // Tittin elämää
3/13 | 

Mä laskin jo ekaluokalla päiviä siihen hetkeen, että saan ajokortin :D Joten menin heti. Mulla on myös moottoripyöräkortti ja tänä kesänä on ollu ihan valtava polte päästä pitkästä aikaa ajamaan. Loppukesästä ajattelin lähtee ajelemaan :) Harmittaa kovasti, kun jäi Ckortti ajamatta, kun myöhästyin kurssilta. Nykyään se on törkykallis.

Ja hyvin sulla autoilut menee! Jos osaat pyöräillä niin eiköhän se siitä :D!

Kati Ei ihan vielä
4/13 | 

Mä venytin parilla vuodella. Ei ollut mitään tarvetta mennä heti 18-vuotiaana autokouluun. Päälle parikymppisenä sitten muutinkin Kouvolaan pariksi vuodeksi ja ajokortti sekä auto kyllä helpotti siellä kulkemista ja myös Tre-Kouvola -väli tuli ruuvvattua aina uudestaan ja uudestaan. Nykyään en aja autoa ollenkaan. Olen täydellinen tohelo ratissa. Teoriassa ja pelkääjänpaikalta olen kyllä täydellinen kuski.

Tsemppiä autokouluun! Itseläni autokoulusta on melko huonoja muistoja. Ajo-opettaja kettuili, minkä kerkesi ja koko kaupunkiajon nieleskelin itkua. Tässä iässä kettuilut ehkä jo kestäisi paremmin, eikä niin ottaisi itseensä... ja ehkä osaisi myös hienovaraisesti kettuilla takaisin.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Niinhän siinä kai usein käy, että perheenäidillä jää lopulta ajaminen pois, kun mies hoitaa homman (muka paremmin). Silleenhän se taito sitten ruostuu.

Kiitos tsempeistä! Mä tosiaan toivon ettei ole sukset ristissä opettajan kanssa, koska sitten ei ole enää kivaa kellään. Tässä iässä todellakin sanon jo takaisin jos on sanottavaa ;D Kyllähän se homma ninmittäin on niin, että jos oppilas ei osaa, niin se on kyllä tasan sen opettajan vika kun ei ole kunnolla opettanut, ja silloin kettuilut pitäis kodistaa siihen!

Msm
5/13 | 

Ei kai sen ajamisen tarvi niin kauheesti kiinnostaakaan, se on vain kätevä tapa liikkua tässä maassa (ainakin Helsingin ulkopuolella).  Autoiluun voi suhtautua käytännöllisesti ja neutraalisti ja jättää kouhkaamisen toisille. Autoilu on kallista, ei viitsi edes laskea paljonko menee vuodessa rahaa. Mutta se mahdollistaa paljon. Itse pelkään ajamista jonkun verran, mutta en ole halunnut luovuttaa sen suhteen. En halua olla riippuvainen jostain toisesta.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Joo, autoilun kalleus ei ole houkutteleva asia. Pelkästään auton ostaminen on iso menoerä, ja ylläpito ja bensat ja kaikki, huhhuh... en vielä tiedä mitä sen asian kanssa tekis!

Vierailija
6/13 | 

Minulle oli ihan itsestäänselvyys ajaa 18-vuotiaana ajokortti: se oli ja on itsenäisen ja riippumattoman (naisen) merkki - ihan samalla tavalla kuin koulutus ja työ ja omat rahat. Pääsee menemään ihan juuri silloin ja sinne, minne itse tahtoo.

Vahteristonemäntä
7/13 | 

Mahtavaa, tosi hyvä valinta! :)

Kuten olet varmaan blogistani lukenut, jouduin käymään autokoulun osaksi uudelleen lähes 40 v, kun en ole pitänyt ajotaitoa yllä, vaikka hankin kortin ihan normaaliaikaan 18 v. En tuolloin pitänyt ajamisesta ja tuli aina istuttua poikaystävän kyydissä, jolloin ajaminen jäi, eikä ehtinyt koskaan kehittyä autokoulua kummemmaksi.

Muutama kertausajokerta autokoulun opettajan kanssa riitti kuitenkin tuomaan itsevarmuutta ja uskallusta ajamiseen. Minulle sattui tosi hyvä opettaja, joka on auttanut muitakin "pelkopotilaita" uudelleen liikenteeseen ja opettanut myös myöhemmällä iällä kortin hankkineita. Muista vaatia itsellesi opettajan vaihtoa, jos kemiat eivät synkkaa ajotunnilla! Se on tosi tärkeää, että voit luottaa opettajaan ja hän on kannustava kaikissa tilanteissa. Mulla oli nuorena autokoulussa kehno opettaja ja ymmärsin sen vasta oltuani näillä kertausajotunneilla. Saattaapa kyllä ikäkin tuoda varmuutta liikenteeseen.

Ja kyllä: elämä on niin paljon helpompaa, kun voi tarvittaessa ajaa autolla. Kauppareissut ja lasten lääkärikäynnit hoituvat hujauksessa. Kieltämättä perheessä olisi käyttöä toisellekin autolle, mutta sitä saadaan odottaa, kunnes pääsen aikanaan takaisin työelämään.

Kovasti tsemppiä, hyvin se ajaminenkin sujuu :) Muistat vaan pitää ajotaitoa yllä.

Miima Väri-epä-suora
Liittynyt29.9.2015

Hienoa, että sulla oli hyvä opettaja! Toivotaan, että minunkin olisi - vaihto on vähän hankalaa, jos vaihtoehtoja ei montaa ole, ja aikataulutkin haastavat töiden vuoksi.

Kiitti tsempeistä! :) Eiköhän se siitä. Vähän kyllä hirvittää jos pitää auto ostaa, ja sen tuomat kulut :/ Joku viherpiiperön kymmenesosakin jostain syvältä kuiskailee autoilun epäekologisuudesta...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Sarkasmiin taipuvainen 4 lapsen äiti Miima pyörittää yhden aikuisen voimin lapsiarkea, lohtushoppailee pihisti, sinkkuilee, sisustaa Ikealla, kokeilee keittiössä ja sen sellaista. Niin joo, ja kirjoittaa niistä ja ihan mistä sattuu tänne blogiin.

Seuraa somessa
Facebook

Ota yhteyttä bloggariin
variepasuora@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat