Mä olen opiskellut espanjaa kansalaisopistossa jo aika pitkään. Niin pitkään, etten osaa sanoa montako vuotta. Luulisin että 5 tai 6. Olen aina ollut kielellisesti lahjakas, joten halusin ottaa jonkun kielen harrastukseksi - vähän aivojumppaa kotiäitiyden tylsistyttämälle päälle, mutta sellaisessa muodossa, joka palkitsee. Kun tietää, että on jossain hyvä, on matalampi kynnys lähteä sitä tekemään, ja kun osaa, niin sehän tuntuu hyvältä. Jotain tilastotiedettä jos olisin lähtenyt tahkomaan, niin olisin vaan tuntenut itseni entistä tyhmemmäksi. Espanja oli pitkään se mun "oma juttu" blogin ohella. Ei mulla juuri muita omia juttuja ollutkaan kodin ulkopuolella - siis sellaisia mihin lapset ei liittyneet tai mihin en heitä ottanut mukaan. Siis tosi tärkeä harrastus ensimmäiset vuodet.

Sitten kun aloin käydä laulutunneilla pari vuotta sitten, niin siitä aika nopeasti tuli se "the" harrastus. Espanja oli edelleen tärkeä harrastus, mutta ei enää se ykkönen. Tunneilla oli kuitenkin kiva käydä ja aina sieltä tuli hyväntuulisena pois.

Tänä lukuvuonna mulla on ollut eka kertaa motivaatio-ongelmia espanjan kanssa. Nyt ollaan sen verran pitkällä, että kieliopissa tulee sellaisia käsittämättömiä juttuja kuin subjunktiivi, jota ei suomen kielessä ole, eikä se oikein käy järkeen, miksi tuollaista on pitänyt keksiä. Eka kertaa olisi pitänyt oikeasti opiskella. Siis enemmän kuin sen, että tekee läksyt ennen tuntien alkua. Minulla ei oikein ole aikaa, eikä haluakaan tehdä niin. Ei se ole liian vaikeaa, mutta minua ei kiinnosta paneutua siihen riittävästi. Ja sen takia en osaa asioita nyt kunnolla, ja se tuntuu tietysti huonolta - en enää olekaan se, joka osaa kaiken kuin vettä vaan. Kyllä minussa asuu sellainen pieni suorittaja, joka haluaisi menestyä ja olla hyvä. Mikä on tietty vähän naurettavaa, kun tämä on harrastus eikä ole mitään kokeita tai pisteitä tai menestyspaineita. Silti haluaisin saada sen kympin!

Olen alkanut vähän miettiä, että haluanko vielä jatkaa espanjaa ensi syksynä. Eihän siitä varsinaista hyötyä ole, en ole päässyt espanjan taitojani testaamaan missään, enkä varmaan kovin usein tulee tulevaisuudessakaan sitä tarvitsemaan. Jos opiskelu tuntuu nihkeältä, niin eikö olisi parasta vaan lopettaa? Mutta sitten tässä on vielä toisenlainenkin aspekti. Tämä nykyinen ryhmämme on kokoelma vissiin kolmen eri ryhmän jämiä - sitkeitä sissejä, jotka ovat jatkaneet opiskelua, vaikka muut ympärillä ovat luovuttaneet. Jotkut kai aloittaneet jotain 10v sitten. Ryhmillä kun on minimiosallistujamäärät. Jos opiskelijoita ei ole tarpeeksi, niin ryhmä lakkautetaan. En kai minä halua olla se, jonka takia ryhmä lopetetaan! Olisi aika karmeaa lopettaa harrastus muidenkin osalta! Pitäisikö siis vaan tsempata ja jatkaa, ja turvata sillä tavalla ryhmän jatko? En kyllä tiedä. Onneksi syksyyn on vielä aikaa...

Millaisia harrastuksia teillä on?

Terkuin

Miima