
Viime kuukaudet on olleet vähintäänkin vaihtelevia fiiliksiltään. Olen ollut
älyttömän ihastunut ja tosi pahastunut
itkettävän iloinen ja naama räässä surullinen
raukean rentoutunut ja kamalan kireä
täysin teflonia ja hyvin herkkä
varma ja epävarma
ja todella väsynyt
Jaa miksi? No kysehän on tietenkin miehestä. Tunteet itsessään ei ole aina helppoja, mutta kun soppaan lisää paljon lapsia, vähän vapaa-aikaa ja paljon välimatkaa, niin homma tuntuu usein suorastaan mahdottomalta. Ja silti. Joku siinä kiehtoo. Tekee mieli yrittää. Ja sitten yrittää luovuttaa. Ja luopuu yrityksestä luovuttaa. Eli yrittää taas yrittää. Huaah.
Terkuin
Miima
Onnea. Toivottavasti suhde toimii ettei tarvitse pettyä.
Onnea tässä varmasti tarvitaan, kiitos :)