“Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen.
Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen.
Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen.
Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien.“

- Olavi Uusivirta, Hautalaulu

 

OLAVI UUSIVIRTA: HAUTALAULU

 

Kuolleiden lasten muistopäivän kunniaksi julkaisen kirjoittamani tekstin päivästä, joka oli yksi elämäni vaikeimmista. Teksti kertoo päivästä, jolloin rakkaan sydänystäväni pieni poika haudattiin. Tekstin myötä haluan lähettää voima-ajatuksia jokaiseen perheeseen, jossa on pitänyt kohdata kohtuuton suru. Meillä palaa tänään useampi kynttilä, ja ajatuksissa on moni perhe, ja erityisesti alla olevan tekstin pieni rakas. 

– – –

Olen matkalla 1-vuotiaan pienen pojan hautajaisiin. Musta tuntuu, että mun sydän on niin raskas, että hengittäminenkin vaatii keskittymistä. Sylki ei meinaa mennä kurkusta alas, vaikka nieleskelen koko ajan. Kyyneleet kihoaa silmiin koko ajan. Ruusun ostaminen kukkakaupan vanhalta rouvalta tuntuu vaikealta. Pidättelen itkua. Jokainen valkoinen ruusu tulevaisuudessa tuo varmasti mieleen tämän hetken, ja muistuttaa minua sinusta. Se ei haittaa. Muistan sinut mielelläni. 

"Lupaa mulle, että et ikinä kuole", ajattelen, kun katselen tuota omaa pientä sydänlastani, jonka saman ikäistä sydänsankarikolleegaa olen menossa hautaamaan. 

 

Lapset seuraavat autossa jatkuvasti reaktioitani ja jokaista liikahdustani. Mies vilkuilee lempeästi auton taustapeilistä. En voi katsoa ketään silmiin, että saan pidettyä itseni kasassa. Haluaisin sanoa heille, että pärjään kyllä, mutta en saa sanoja ulos suustani. En ole koskaan ollut näin pohjattoman surullinen.

 

Oma 1-vuotiaani nyökyttelee päätä musiikin tahtiin turvaistuimessaan. Haluaisin vaan rutistaa ja suukottaa lastani, ja unohtaa, että tämä vaikea päivä on parhaillaan menossa ja elettävänä. Samalla pelkään. "Lupaa mulle, että et ikinä kuole", ajattelen, kun katselen tuota omaa pientä sydänlastani, jonka saman ikäistä sydänsankarikolleegaa olen menossa hautaamaan. Tuntuu niin vaikealta ja epäreilulta. Ei lasten kuuluisi kuolla! 

 

On pakko antaa surun tulla, ja kohdata kaikki vaikeimmatkin tunteet. On pakko kohdata omien ystävien suurin mahdollinen suru. Vanhempien surun rinnalla oma suru tuntuu mitättömän pieneltä, vaikka tiedän, että minullakin on lupa surra.

Hautausmaa täyttyi surusta, mutta surun lisäksi myös rakkaudesta. Rakkaus oli läsnä kaikissa kyynelissä, välittävissä katseissa ja jokaisessa kosketuksessa. 

 

Havahdun ajatuksistani, kun radiossa juontaja toivottaa rauhallisesti onnea kaikille päivänsankareille. Ei onnesta voi puhua tällaisena päivänä. Huomaan äärsyyntyväni juontajan kommentista. Liput liehuu tänään Eino Leinon päivän kunniaksi. Minulle liputuksella on toisenlainen merkitys, vaikka Eino Leinokin on tietysti merkityksellinen. Mielestäni kaikki liput voisi tänään laskea puoleen tankoon eikä sekään olisi riittävän suuri kunnianosoitus sille pienelle ihmiselle, joka lyhyestä elämästään huolimatta oli niin suuri ja merkityksellinen.

 

Hautajaisiin on saapunut paljon väkeä, perhettä ja ystäviä. Teidän perheellä on paljon ihmisiä ympärillä. Hautausmaa täyttyi surusta, mutta surun lisäksi myös rakkaudesta. Rakkaus oli läsnä kaikissa kyynelissä, välittävissä katseissa ja jokaisessa kosketuksessa. Rakkaus näkyi lempeissä hymyissä, ja kuului myös spontaaneissa naurahduksissa hautajaisten jälkeen. Hymy kertoo, että elämä vielä jatkuu, vaikka suru viekin nyt suurimman osan tilasta. Valtava suru kuitenkin kertoo siitä, että sinua rakastetaan ihan valtavasti. Aina. Suru muuttaa ajan kuluessa muotoaan, mutta tuo valtava rakkaus sinuun pysyy muuttumattoman vahvana. Aina.

Uskon, että sulla riittää seikkailuja, joista kerrot silloin, kun tulet vanhempiesi uniin ja isoveljesi ajatuksiin. 

 

Sinulla oli kauniit hautajaiset. Kiitos, että sain olla mukana. Tänäänkin sytytin sinulle kynttilän. Lähetän ajatuksissani voimaa jokaiselle sinua surevalle. Kiitos, että juuri sinä tulit osaksi meidän sydänperhettä. Kiitos, että sinun ansiosta sain teidän perheen mun elämään. Me luvattiin pysyä yhdessä sydänperheenä. Aina. 

 

Hyvää matkaa pieni rakas.

En oikeasti usko, että tämä on sun viimeinen matka. Uskon, että sulla on jo mielessä metku jos toinenkin siellä, missä ikinä oletkin. Uskon, että sulla riittää seikkailuja, joista kerrot aina silloin, kun tulet vanhempiesi uniin ja isoveljesi ajatuksiin. 

 

Hautalaulu

"Levoton on virta ja vierivä laine,

meri yksin suuri ja meri ihanainen.

Nuku virta helmassa meren.

 

Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.

Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.

Nuku lehti helmassa laakson.

 

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.

Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti.

Nuku tähti helmassa päivän."

- Eino Leino-

 

Lue myös 

Isoäitini hautajaisiin kulminoitui paljon pelkoa tyttäreni menettämisestä

 

Sydänperheestä yksi on poissa

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Uuden elämän selviytymisblogi kertoo selviytymisestä silloin, kun kaikki muuttuu. Selviytymisblogi kertoo erityisen vauvan odotuksesta, ja uusperheen arjesta pienen vaikeasti sydänvikaisen lapsen kanssa. Arki on täynnä iloja ja suruja, turhautumista ja intohimoja sekä pelkoa, ja epätoivon hetkiäkin. Ja rakkautta! Paljon rakkautta ja ajatuksia siitä, että elämän vaikeimmistakin asioista voi seurata paljon hyvää.

Blogia voit seurailla Facebookissa ja myös Instagram täytyy meidän perheen arjesta ja joskus juhlastakin

 

Hae blogista