"The bottle is empty, the sleigh has a flat
The stripper in my bed is ugly and fat"

- Tom Waits, Peter Murphy & The Porn Orchard, This Holiday Season & Christmas Sucks

 

Tom Waits, Peter Murphy & The Porn Orchard: This Holiday Season & Christmas Sucks

 

Tajusin tänä jouluna, että en oikeastaan välitäkään koko joulusta. Minusta nimittäin tulikin yhtäkkiä joulupäivänä joulun suorittaja. Minusta, joka ei liiemmin jouluista juuri stressaa. Olen vuosia etsinyt sitä kuuluisaa joulumieltä, mutta tajusin tänä jouluna, että en oikeastaan ehkä edes pidä koko joulusta enkä siksi ole löytänyt joulumieltä vuosiin. Olen ajatellut sen johtuvan aikuisuudesta, mutta ymmärsin sen johtuvan siitä, ettei joulu ehkä olekaan niin paljon mun juttu kuin ajattelin sen olevan. Joulu ei enää tunnu mitenkään erityiseltä. 

 

Me ollaan puolisoni kanssa siis yhdistetty kaksi  perhettä. Siinä on tuupattu yksi (uus)perhe täyteen erilaisia perinteitä, tapoja ja odotuksia vaikkapa nyt juuri joulun suhteen. Bloggaajakollegani Sateenkaarifaija kirjoitti myös tästä aiheesta joulun alla hyvän tekstin. Moni ydinperheessä elävä ei ymmärrä sitä, millaisen stressin juhlapyhät uusperheessä voi saada aikaan.

 

Meidän kaikki lapset tuota yhteistä rakkautta lukuunottamatta viettää kahden kodin joulua. Ollaan myös jouluaatto jaettu niin, että lapset saavat viettää sitä molemmissa kodeissa. Muut joulupyhät hoituu milloin mitenkin. Se on hyvä systeemi, mutta koskaan lapsia ei saa kokonaan itselleen. Aina lapset täytyy jakaa jonkun kanssa, ja lasten on oltava jaettavana. Joka joulu joutuu aina luopumaan jostakin siinäkin tapauksessa, että kaikki hoituu kahden kodin välillä mallikkaasti.  

 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Uusi blogiteksti biossa! ✨🎅 Sallitaanhan jouluna kaikki tunteet aikuisille ja lapsille. Tunteet saavat tulla ja mennä sellaisina kuin ovat. Nautitaan heidän seurasta, jotka viettävät joulua kanssamme ja mennään hetki kerrallaan hengitellen silloin, kun ikävä puristaa sydämen pieneksi mytyksi. Mahdollisimman rauhallista joulun aikaa kaikille ❤️ "Minunkin lähipiirissäni on ystäviä, joille tuleva joulu on raskas. Tiedän, että monessa joulupöydässä on tänä jouluna tyhjä tuoli, ja moni tietää, että tuleva joulu on viimeinen, jonka saa rakkaansa kanssa viettää. Monelle tuleva joulu tuntuu pelottavalta, ja moni joutuu miettimään uudenlaisia jouluperinteitä, koska joulu ei ole enää entisensä. Sallitaan siis jouluun kaikki tunteet sellaisena kuin tunteet tulevat. Joulu ei ole pelkästään ilon juhla. Ei se välttämättä ole juhla ollenkaan. Silloin ei tarvitse olla yhtään reipas." #joulu #perhe #suru #ikävä #lapsenkuolema #erilainenjoulu #tunteet

Henkilön Heidi Forsell (@uudenelamanselviytymisblogi) jakama julkaisu

 

Uusperheessä lapset ravaa jouluisin aina tuplamäärän milloin kenenkin luona syömässä tai kahvilla 

 

Minua aikuisena hengästyttää, kun joka päivä on käytävä jossain syömässä tai kahvilla ja joku tulee jollakin kokoonpanolla meille. En ole yhtään joulupuuhastelija, mutta kyllä siinä aika riittävästi tekemisen meininkiä on, kun tämän bändin kanssa lähtee mihin tahansa tai kestitsee väkeä samalla, kun taapero roikkuu puntissa ja kolme muuta joulupöllyissään pyörii ympäri huushollia. Ja jos minua aikuisena hengästyttää tämä kaikki, niin miettikää minkä urakan noi meidän perheen isommat lapset tekee, kun ne siellä toisessakin kodissa käy kyläilemässä isovanhemmat, sedät, tädit, serkut ja kummit. 

 

Toisin sanoen uusperheessä lapset jouluisin ravaa aina tuplamäärän milloin kenenkin luona syömässä tai kahvilla ihan muutaman päivän aikana. Siitä kertyy nopeasti melkoinen määrä kyläilyjä, ja vaikka se onkin mukavaa, niin on se kieltämättä myös raskasta. Meidänkin perheellä on melkoinen määrä tärkeitä ihmisiä, joita joulun aikana pitäisi ehtiä tavata, sillä molemmilla aikuisilla on omia ja yhteisiä ihmisiä, joita haluaisi jouluna nähdä. Käytännössä me uhrataan koko perheen harvinainen yhteinen aika sille. Lasten lyhyt joululoma menee siinä, kun suhataan eestaas siellä, täällä ja tuolla, vaikka pitäisi ladata akkuja

 

Me juostaan paikasta toiseen, vaikka ihan oikeasti haluaisin vain maata sohvalla pieruverkkareissa lasten kanssa, syödä suklaata ja pelata joululahjaksi saatuja pelejä. 

 

Me juostaan paikasta toiseen, vaikka ihan oikeasti haluaisin vain maata sohvalla pieruverkkareissa lasten kanssa, syödä suklaata ja pelata joululahjaksi saatuja pelejä. Joulupäivänä kello oli puoli kymmenen illalla ennenkuin ehdin ensimmäisen kerran rojahtaa sohvalle. Tätä tarkoitin, kun sanoin, että minusta tuli joulun suorittaja. Ei jäänyt riittävästi aikaa tärkeimmälle. Yhdessäololle. Kun puuhastelu alkaa, niin lapset huomaamatta häviävät yläkertaan roikkumaan puhelimilla. Onnistuin välttämään puuhastelun mallikkaasti joulupäivään asti, mutta sitten alkoi stressi, ku pitikin yhtäkkiä ehtiä sitä tätä ja tota, ja kaikki vaan vyörymällä vyöryi omien toiveiden ja tarpeiden yli. 

 

Enkä siis nyt missään nimessä tarkoita, etten haluaisi nähdä ketään jouluna, mutta en oikeasti haluaisi joka päivä istua autossa matkalla paikasta toiseen. Haluaisin nauttia kiireettömyydestä ja meidän lapsista, jotka joudutaan jo muutenkin jakamaan sen toisen kodin kanssa. On hetkiä, kun en haluaisi jakaa lapsia enää kenenkään muun kanssa. Joulu on ehdottomasti sellainen.


Kiireettömyyden sijaan elämää määrittelee milloin kenenkin aikataulut, ja yhtäkkiä onkin niin kiire, että kun vihdoin päästään joulupöytään, niin on jo niin kiljuva nälkä, että on ruoasta nauttiminen kaukana. Sitä vaan nälissään mättää ruokaa suuhun samalla, kun nieleskelee edellisen suullisen pureskelematta. 

 

Joulustressi tuntuu puristuksena rinnassa, sillä mitä tahansa teenkin, niin aina joku loukkaantuu. Joko uhraan omat tarpeet ja toiveet miellyttämällä muita tai sitten kieltäydyn jostakin toiselle tärkeästä jouluperinteestä, ja joku harmistuu. 

 

Automatkoilla kuuntelen joululauluja, koska teidän ja oletan, että mies haluaa kuunnella niitä sen kerran, kun on joulu. Itse vihaan kuunnella autossa mitään muuta kuin sellaista musaa, mitä tykkään laulaa. Joululaulut on sitä paitsi pääasiassa vain masentavia. Ne tekee surulliseksi, ja tämän vuoden surut nousee pintaan herkästi vielä muutenkin. En kaipaa yhtään ylimääräistä surua. 

 

Joulustressi tuntuu puristuksena rinnassa, sillä mitä tahansa teenkin, niin aina joku loukkaantuu. Joko uhraan omat tarpeet ja toiveet miellyttämällä muita tai sitten kieltäydyn jostakin toiselle tärkeästä jouluperinteestä, ja joku harmistuu. Summa summarum: Jollekin tulee aina paha mieli tai joulusta tulee suorittamista, kireetä pinnaa ja kiireen tuntua mielessä.

 

Note to myself: Ensi jouluna en suorita! Ensi jouluna halukkaat voi saapuilla meille syömään yhtenä päivänä. Tervetuloa. Minä en aio liikkua mihinkään, ja aion pyhittää kaikki muut päivät perheelleni, itselleni ja kiireettömyydelle. Laitoin tästä ihan oikeasti itselleni muistutuksen kalenteriin joulukuussa 2020, että muistan ensi vuonna, miten haluan joulua viettää. Tänä jouluna vähän unohdin. Tai vaihtoehtoisesti saatan seurata veljeni jalanjälkiä, ja suuntaan jouluksi jonnekin, missä aurinko paistaa ja mansikkamargarita on kylmää.

 

Joulu oli kuitenkin kiva. Viime vuonna tähän aikaan oltiin tuon sydänvauvan kanssa Uudessa Lastensairaalassa, joten siihen nähden joulu oli super. Toiveeni toteutettiin, ja saatiin viettää joulun kotona sairaalan sijaan. Olen siitä kiitollinen. Oli aikaa myös vaan olla. Parasta oli lasten riemu joululahjoista ja Harry Potter maratoonit, kun perheen pienin saatiin yöunille. Nyt kohti vuoden vaihdetta. Tämä vuosi alkaa olla taputeltu, ja hyvä niin. Toivottavasti sinun joulusi oli itsesi näköinen. Jos ei ollut, niin tee heti jotain, mistä itse pidät!

 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Heidi Forsell (@uudenelamanselviytymisblogi) jakama julkaisu

 

"This time of the year makes me sick to my guts
All this good cheer is a pain in the nuts"

- Tom Waits, Peter Murphy & The Porn Orchard, This Holiday Season & Christmas Sucks

 

Seuraatko Uuden elämän selviytymisblogia jo Instagramissa ja Facebookissa

 

Kommentit (4)

Bonusäiti
1/4 | 

Kiitos hyvästä tekstistä! Miehellä on kaksi lasta 11 ja 12v ja minä lapseton. Lapset on meillä joka toisen joulun ja vastaavasti joka toisen uuden vuoden. Näin lasten ei tarvi kulkea kahden kodin välillä vaan jouluun saa oikeasti rauhoittua sillon ku ovat täällä. 2 vuotta kokeiltiin että lapset liikkui 120km joulupäivänä kotien välillä mutta se oli kaikille stressaavaa. Joka toinen vuosi ollaan lasten kanssa joulu kotona ja tapanina käydään miehen vanhemmilla ja joka toinen joulu mun suvun kanssa ja toiset kyläillään sitten joulun jälkeen. Meillä on pienet suvut. Vuodessa on niin paljon päiviä että ei kaikkea tarvitse mahduttaa muutamaan päivään. Jos joskus yhteinen lapsi saadaan niin samantyylisellä kuviolla varmasti jatketaan. Mulla kun ei oo lapsia niin kuvio on yksinkertaisempi kun molemmilla on omia. Toivottavasti saatte ensi joulun sovittua rauhallisemmaksi 🙂

Ensimmäisen vaimon lapsi
2/4 | 

Itse uusperheessä kasvaneena olen nähnyt moneen kertaan nuo "tuplajoulut". Oman äitini ja isäni välillä nämä onneksi sujuivat suhteellisen hyvin. Tavallisesti me lapset vietimme vuorovuosina joulun yhden ja uuden vuoden toisen vanhemman kanssa. Välillä joulu vietettiin kotona ja välillä mummolassa, vuodesta riippuen erilaisella sukulaisten ja/tai ystävien kokoonpanolla. Meidän perheessä todettiin, että kahden kodin välillä pyörimisessä oli säätämistä riittämiin, joten joulun aikaan pysyttiin aikalailla vaan paikoillaan, riippumatta kumman vanhemman luona olimme. Vierailut ehti sitten hoitaa jonain muuna ajankohtana. Tämä oli toimiva menetelmä juuri meidän perheellemme.
Velipuoleni eivät valitettavasti olleet yhtä onnekkaita, kun heidän äitinsä erosi isästämme. Entinen äitipuoleni katkeroitui erosta niin pahasti, että monena vuonna hän tarkoituksella sotki suunnitelmat niin, ettei me lapset päästy edes näkemään toisiamme pyhinä. Ja niinä harvoina kertoina, kun vietimme yhtäaikaa"isijoulua" laitteli hän jatkuvasti kuvia poikia odottavista lahjavuorista ja muusta kivasta mistä he jäivät paitsi, jolloin veljeni vain harmistuivat, eivätkä kyenneet enää nauttimaan meidän isompien sisarusten kanssa olemisesta.

Heidi Forsell
Liittynyt9.8.2019

Kiitos kommentista. On tosi tärkeää kuulla, miten lapset itse kokee järjestelyt. Ja todella ikävää kuulla siitä, miten veljesi kuviot vaikeutui. Osaisivatpa aikuiset aina pitää aikuisten asiat erillään.
Mukavaa loppuvuotta ja parasta mahdollista uutta ✨❤️

Heidi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Uuden elämän selviytymisblogi kertoo selviytymisestä silloin, kun kaikki muuttuu. Selviytymisblogi kertoo erityisen vauvan odotuksesta, ja uusperheen arjesta pienen vaikeasti sydänvikaisen lapsen kanssa. Arki on täynnä iloja ja suruja, turhautumista ja intohimoja sekä pelkoa, ja epätoivon hetkiäkin. Ja rakkautta! Paljon rakkautta ja ajatuksia siitä, että elämän vaikeimmistakin asioista voi seurata paljon hyvää.

Blogia voit seurailla Facebookissa ja myös Instagram täytyy meidän perheen arjesta ja joskus juhlastakin

 

Laita kuunteluun myös minun ja ystäväni Podcast Itseni näköinen elämä

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019

Kategoriat

Instagram