"Tää on teille perheenjäsenet
Me tavataan vielä vaikka minne menet
Muistan kun me hengattiin sisäl ja pihal
Ei oo pöydässämme tilaa vihalle"

- Raappana, Perhesuhteet

 

RAAPPANA: PERHESUHTEET

 

Hyvää uusperheiden päivää!
Itse olen elänyt uusperhe-elämää jo 15 vuotta. Nykyisen perheeni kanssa on eletty saman katon alla reilu kolme vuotta, ja elin siis uusperheessä jo ennenkuin minusta tuli biologisesti äiti esikoiselleni. Näihin kaikkiin menneisiin ja nykyisiin vuosiin mahtuu paljon kaikenlaista. Todella paljon kaikenlaista!  Onnittelen itseäni, sillä matka ei ole ollut helppo. Itsestäni olen oppinut todella paljon, ja perheestä, sekä sen dynamiikasta ja rooleista myös. Olen oppinut paljon erilaisista parisuhteista, ja vanhemmuuden monista kasvoista. Ja matkani jatkuu. Paljon on oppia vielä tulossa, kun lapset kasvaa ja aikuiset toivottavasti myös.

 

Jo uusperheen rakennusvaiheessa on otettava huomioon erilaisten perheiden ja parisuhteiden historia sekä erilaisten ihmisten erilaisia tarpeita ja toiveita. 

 

Minun perheeseeni kuuluu biologisen esikoiseni lisäksi, puolison kaksi lasta, ja nyt tämä meidän yhteinen erityinen rakkaus. Esikoisellani on myös isosisko isänsä aikaisemmasta suhteesta, ja koen hänet myös osaksi oman elämäni perhettä, sillä hän on esikoiseni sisko, ja minun elämässäni tärkeä ja merkityksellinen tyttö (tai nyt jo nuori nainen).

 

Uusperhe kasataan yhteen pieni pala kerrallaan. Se ei koskaan valmistu itsestään tai hetkessä, vaan sen eteen on aina tehtävä ihan hitosti duunia. Jo uusperheen rakennusvaiheessa on otettava huomioon erilaisten perheiden ja parisuhteiden historia sekä erilaisten ihmisten erilaisia tarpeita ja toiveita. 

 

Vanhemman on oltava turvallinen ja luotettava aikuinen tasavertaisesti perheen jokaiselle lapselle biologiasta riippumatta, mutta silti pitää olla varovainen rajoissa, rakkaudessa, ja mielipiteissään, ettei tule astuneeksi biologisen vanhemman tontille. Minä olen tätä uusperhe-elämää treenannut jo kauan, ja tiedän, että ei-biologisen vanhemman rakkaus esikoiseni toisessa kodissa ei ole minulta mistään pois. Päinvastoin. Minun lapsellani on tuplasti välittäviä aikuisia ympärillä, ja kaksi erilaista kotia, mitkä mahdollistavat erilaisia asioita, ja olen siitä kiitollinen. Meidän ei tarvitse kaikesta olla aina samaa mieltä, mutta tiedän, että kaikki tahtovat osaltaan hyvää, ja tekevät parhaansa. Muistan myös mustasukkaisuuden, kun minusta tuntui, että toisen kodin rakkaus ja positiiviset asiat olisi jotenkin minulta pois. 

 

Minun elämässäni on viisi lasta, vaikka biologisesti olen äiti vain kahdelle. Kaikki viisi ovat tehneet minusta sellaisen äidin ja vanhemman, joka nyt olen. Vanhemmuus ei koskaan ole pelkkää biologiaa tai titteli, jolla aikuista kutsutaan.

 

Vanhemmuus on aina oman pään sisäinen prosessi ja uusperheessä eläminen väistämättä pitkittää sitä prosessia. Eihän vanhemmuudessa koskaan tule valmiiksi, mutta kyllä uusperheen vivahteet siihen prosessiin antaa väriä.  Minun elämässäni on viisi lasta, vaikka biologisesti olen äiti vain kahdelle. Kaikki viisi ovat tehneet minusta sellaisen äidin ja vanhemman, joka nyt olen. Vanhemmuus ei koskaan ole pelkkää biologiaa tai titteli, jolla aikuista kutsutaan. Tämä pätee kaikkiin vanhempiin ja vanhempien kaltaisiin ihmisiin. Jokaiseen aikuiseen, joka tavalla tai toisella on vastuussa lapsista. Ei äidiksi tulla pelkästään synnyttämällä, vaan siihen äitiyteen kasvetaan, ja sama pätee kaikenlaiseen vanhemmuuteen. 

 

Toisen lapsen rakastaminen on ihan erilaista kuin oman biologisen lapsen rakastaminen, ja sen rakkauden eteen on tehtävä eri tavalla töitä kuin sen biologisen kiintymyksen, joka meihin on niin vahvasti sisään rakennettu.

 

Vanhemmuus on aikuisen sitoutumista perheen jokaiseen lapseen, oli vanhemmuus biologista tai ei. Ainakin sen pitäisi olla. Toisen lapsen rakastaminen on ihan erilaista kuin oman biologisen lapsen rakastaminen, ja sen rakkauden eteen on tehtävä eri tavalla töitä kuin sen biologisen kiintymyksen, joka meihin on niin vahvasti sisään rakennettu.

 

Toisen lapsen rakastaminen ei aina ole myöskään helppoa, mutta se on ihanaa, ja antaa paljon, kun uskaltaa heittäytyä tunteen mukaan, mutta kyllä siihen negatiivisiakin tunteita liittyy, ja niistä on joskus todella vaikea puhua. Läheisyys ja yhdessäoleminen auttaa kuitenkin kaikkeen. Ihan kaikkeen. Rakkaus on taitolaji ja tahtotila. Järjissään pysyminen myös, ja sitä pirun pitkää pinnaa uusperheen selviytyminen edellyttää, ja moni vanhempi siihen kuvioon eri syistä joskus myös väsyy. 

 

Arvostan jokaista uusperheen vanhempaa, joka onnistuu taiteilemaan ja tasapainoilemaan kaiken sen keskellä, kun arkeen liittyy läjä lapsia, ja kasa erilaisia aikuisia, arvoja, ajatuksia ja varsinkin mielipiteitä. Erilaiset parisuhteiden historiat, rakkaustarinat ja erot ja epäonnistumiset värittää aina aikuisten kykyä toimia järkevinä aikuisina. Monta kertaa on pitänyt hengittää syvään, kun oman exän ja puolison exän kanssa ajatukset ja arvomaailma eivät vaan kohtaa, ja vaikka kuinka tekisi mieli repiä pää irti, niin on vaan nieleskeltävä ja otettava huomioon kaikkien ajatukset. Exätkin ovat joutuneet vetämään happea ihan yhtälailla.

 

On niitä päiviä, kun kaikki sujuu enemmän kuin hyvin, ja on vaan niin kiitollinen toimivasta yhteistyöstä, ja sitten on niitä päiviä, kun tekisi mieli pakata omat lapset autoon, ottaa vastuu vain omistaan, ja sanoa sille puolisolle, että pidä tunkkisi, exäsi ja lapsesi. Kun et vaan jaksa sitä naurettavaa hiekkalaatikkoleikkiä, mitä uusperheissä myös väistämättä ilmenee, kun niitä omien tonttien rajoja piirretään. 

 

On niitä päiviä, kun kaikki sujuu enemmän kuin hyvin, ja on vaan niin kiitollinen toimivasta yhteistyöstä, ja sitten on niitä päiviä, kun tekisi mieli pakata omat lapset autoon, ottaa vastuu vain omistaan, ja sanoa sille puolisolle, että pidä tunkkisi, exäsi ja lapsesi.

 

Hyvää uusperheiden päivää. Mä olen kiitollinen jokaiselle elämäni ipanalle. Kiitos Myyrä, Tirriäinen, Hömpylä, Namijamminen ja Elmikelmi, jonka elämässä saan olla. Kiitos myös puolisolle, jonka kanssa saan jakaa meidän perheen ihanuudet ja raivostuttavuudet. Onneksi me ollaan aina samalla tontilla, samalla puolella. Olen kiitollinen myös meidän arkemme exille, joiden kanssa jaamme samat prioriteetit lasten hyvinvoinnista, ja arjen sujuvuudesta. Yhteistyö ei aina ole helppoa, mutta tahtotila on onneksi pääasiassa sama.

 

Meidän uusperhe on ehdottomasti mahdollisuus kaikille asianosaisille, mutta uhkat on tiedostettava hyvin, että niiden eteen voi tehdä töitä, jotta aikuiset pystyvät hoitamaan kaikkien lasten asiat lasten asioina, ilman sen suurempia tunneryöppyjä tai valta-asetteluja. 

 

"Puhalletaan yhteen hiileen vaikka keskel kiireen
Tajutaan se viimein kokonaan, ei melkein
Unohdetaan muuvit robotin niin nähdään, missä sydän piilee"

-Raappana, Perhesuhteet

 

Lue myös

Oman lapsen kipu ja ahdistus repii vanhemman sydämen rikki

 

Onko arpesi osa sinua vai hallitseeko haavat vielä elämää

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Uuden elämän selviytymisblogi kertoo selviytymisestä silloin, kun kaikki muuttuu. Selviytymisblogi kertoo erityisen vauvan odotuksesta, ja uusperheen arjesta pienen vaikeasti sydänvikaisen lapsen kanssa. Arki on täynnä iloja ja suruja, turhautumista ja intohimoja sekä pelkoa, ja epätoivon hetkiäkin. Ja rakkautta! Paljon rakkautta ja ajatuksia siitä, että elämän vaikeimmistakin asioista voi seurata paljon hyvää.

Blogia voit seurailla Facebookissa ja myös Instagram täytyy meidän perheen arjesta ja joskus juhlastakin

 

Hae blogista