"We are young and lost and so afraid 
There's no cure for the pain 
No shelter from the rain 
All our prayers seem to fail"

- HIM, In joy and sorrow

 

HIM: In joy and sorrow

 

Olin miettinyt kaikki mahdolliset vaihtoehdot viikon aikana epätietoisuudessa, paitsi kuoleman. Olin varma, että pärjäisin, oli lapsella mikä tahansa. 
 

 

Odotin vauvaa kolmannen lapseni ollessa puoli vuotias. Olin innoissani pienestä ikäerosta, mikä lapsille tulisi.

Neuvolakäynneillä kaikki oli hyvin. Niskapoimu ultrassa oli kaikki hyvin. Minulla oli mielikuvia tulevaisuudesta pikkuisten kanssa.
Kesä oli lämmin, ja malttamattomana odottelin heinäkuun lopussa olevaa rakenneultraa. Pääsisin näkemään pikkuisen ja mahdollisesti sen, kumpi siellä vatsassa myllertäisi. 

Ultrapäivä koitti. Kävin sängylle makaamaan, ja ihmettelin ultrakuvaa, josta en itse pystynyt vauvaa näkemään. Pelkkää tummaa kuvaa. Kätilö ultrasi tosi vakavan näköisenä, kunnes sanoi, että lapsivettä on niin vähän, että hän joutuu laittamaan lähetteen TAYS:iin lapsiveden määrän tarkistusta varten.

En osannut huolestua vielä tässä kohtaa kovin paljon, kysyin vaan että, näetkö kumpiko siellä on? Kätilö vastasi hätäisesti, että tytöltä näyttäisi.

Viikon verran jouduin odottelemaan, että pääsin TAYS:iin ultrattavaksi. Olin miettinyt kaikki mahdolliset vaihtoehdot viikon aikana epätietoisuudessa, paitsi kuoleman. Olin varma, että pärjäisin, oli lapsella mikä tahansa. 

TAYS:issa ihana hoitaja otti minut vastaan, ja kyseli, kuinka olen valmistautunut käyntiin. Sanoin, että kunhan ei olisi kuoleman vakavaa, niin kaikesta selvitään.

 

Päätin, etten haluaisi lapseni kärsivän


Lääkärille päästyäni selvisi ultrassa että, lapsivettä ei ole pisaraakaan. Todennäköisesti kyseessä on uretraläppä. Lääkäri kertoi ,että lapsella ei ole mahdollisuutta selviytyä, koska keuhkot eivät ole kehittyneet eivätkä kehity ilman lapsivettä. Sain pari päivää aikaa miettiä jatkaisinko raskautta, vai tekisinkö myöhäisen raskaudenkeskeytyksen. Raskausviikkoja oli jo reilu 22.


Päätin, etten haluaisi lapseni kärsivän täyden virtsarakon vuoksi, joka siis johtui uretraläpästä. Se on tukkeuma virtsaputkessa. Käytännössä vauva oli juonut kaiken lapsiveden, mutta ei sitä kierrättänyt tukoksen takia kuten normaalisti vauvat masussa tekevät. Päädyin keskeytykseen, kun raskausviikkoja oli 23.

Sairaalan henkilokunta oli huippua. Kätilö oli ihan mahtava. Kätilö toi vauvan luokseni, ja sain hänet hyvästellä. Pieni poika. Vatsa oli turvoksissa kaikesta lapsivedestä virtsarakossa. Toinen jalka oli veden puutteen vuoksi kampura. Tiesin, että päätös oli oikea. Otin muutaman kuvan ja kätilö otti minulle jalanjäljet ja kädenjäljet muistoksi.

Annoin luvan poikani ruumiinavaukseen. Hän oli muutoin terve poikavauva, mutta tuo tukos virtsaputkessa pilasi kaiken. Pienestä on elämä kiinni.

Hautasimme pojan. 
Minulle niin rakas ja täydellinen. Minulle oli tärkeää, että saan käydä haudalla. Kynttilä ei sieltä päässyt sammumaan ensimmäiseen 1,5 vuoteen. 
Sain tukea seurakunnan sururyhmästä. Myös Käpy ry otti minuun yhteyttä. Tämän vauvan myötä tiesin, että tahdon auttaa ihmisiä, ja hainkin opiskelemaan lähihoitajaksi. 

Suhde vauvan isän kanssa kariutui, ja nykyisin minulla on uusperhe. Odotamme marraskuussa syntyväksi vauvaa. Edellisen lapsen kanssa ikäeroa tulee 1v 4kk.

 

Raskauden keskeytyksiin liittyvä keskustelu kaipaa ehdottomasti enemmän avoimempaa keskustelukulttuuria, jossa ei kerrota omia mielipiteitä, vaan mietitään, miten voitaisiin paremmin tukea ihmisiä vaikeissa tilanteissa. Ihan liian moni jää yksin kipunsa kanssa. 

 

Kiitos Teija tarinasi jakamisesta. Olen tosi pahoillani, että olette joutuneet käymään läpi hurjan vaikeita aikoja. Oli kuitenkin ihana kuulla, että vaikeassa tilanteessa teidän kanssa työskentelevillä ihmisillä oli ammattitaito ja sydän kohdallaan. Hyvällä kohtaamisella on äärimmäisen suuri merkitys, ja se kantaa pitkälle vaikeassakin tilanteessa.

Arvostan äärimmäisen paljon rohkeuttasi, ja haluasi auttaa muita saman läpikäyneitä. Avoimuus ja rohkeus puhua asioista ääneen on oikea suunta siihen. Toivon, että sun tarinan myötä joku toinenkin uskaltautuu puhumaan tästä tärkeästä aiheesta. Raskauden keskeytyksiin liittyvä keskustelu kaipaa ehdottomasti enemmän avoimempaa keskustelukulttuuria, jossa ei kerrota omia mielipiteitä, vaan mietitään, miten voitaisiin paremmin tukea ihmisiä vaikeissa tilanteissa. Ihan liian moni jää yksin kipunsa kanssa. Kaikkea hyvää sun perheelle sekä tsempit raskauden loppumetreille.

 

Jos sinä kipuilet samanlaisten asioiden kanssa, niin tiedäthän, että Käpy Ry tarjoaa vertaistukea suruun lapsensa menettäineille. Myös Enkelinkosketus foorumilta löydät suljetun keskuteluryhmän raskaudenkeskeytyksen sikiöpoikkeavuuden takia kokeneille. 

Aurinkoa jokaisen syksyyn!

 

 

"In joy and sorrow my home's in your arms 
In world so hollow 
It is breaking my heart"

- HIM: In joy and sorrow
 

LUE MYÖS

Meri-Jennikan tarina erityisen vauvan odotuksesta - Erityiset kaksoset

Älä pelkää äiti - Merjan tarina erityisen vauvan odotuksesta

Raskauden keskeyttäminen vai raskauden jatkaminen?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Uuden elämän selviytymisblogi kertoo selviytymisestä silloin, kun kaikki muuttuu. Selviytymisblogi kertoo erityisen vauvan odotuksesta, ja uusperheen arjesta pienen vaikeasti sydänvikaisen lapsen kanssa. Arki on täynnä iloja ja suruja, turhautumista ja intohimoja sekä pelkoa, ja epätoivon hetkiäkin. Ja rakkautta! Paljon rakkautta ja ajatuksia siitä, että elämän vaikeimmistakin asioista voi seurata paljon hyvää.

Blogia voit seurailla Facebookissa ja myös Instagram täytyy meidän perheen arjesta ja joskus juhlastakin

 

Laita kuunteluun myös minun ja ystäväni Podcast Itseni näköinen elämä

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019

Kategoriat

Instagram