"Se oli pimein taipale
Silmänräpäyksessä ohitse
En tiennyt että tällaistakin on
Jumalat pudottavat pommejaan
Joudun hetken yksin kulkemaan"
- Samae Koskinen, Läpi routaisen maan

 

SAMAE KOSKINEN: LÄPI ROUTAISEN MAAN

 

 

Lapseni vaikea sydänvika on ollut mun elämäni pimein taipale. Se on ollut pitkä ja pimeä matka, ja on (toivottavasti) vasta alussa. Matkaa ja synkkyyttä on vielä paljon jäljellä, vaikka kaikki menisi hyvin.

Pelko oman lapsen menettämisestä on pahinta, mitä tiedän. Enkä nyt tarkoita sitä normaalia  menettämisen pelkoa, mitä jokainen vanhempi pelkää. Tarkoitan sitä pelkoa, kun sun lapsi lähtee leikkaukseen etkä tiedä, että palaako se  sieltä leikkaussalista elävänä takaisin. Tarkoitan sitä pelkoa, kun katselee omaa lasta teho-osastolla hengityskoneessa letkujen ja piuhojen keskellä, ja lääkäri kertoo, että melkein piti elvyttää. Se on ihan helvetin routainen maa se.

 

Tarkoitan sitä pelkoa, kun sun lapsi lähtee leikkaukseen etkä tiedä, että palaako se  sieltä leikkaussalista elävänä. Tarkoitan sitä pelkoa, kun katselee omaa lasta hengityskoneessa letkujen ja piuhojen keskellä, ja lääkäri kertoo, että melkein piti elvyttää.


Joskus pimeydessä kuitenkin voi huomata  valon. Se valo voi olla ystävällinen katse ventovieraalta vanhemmalta sairaalan käytävällä, tai toisen vanhemman lempeä hymy, mikä kertoo sun sielulle, että joku toinen oikeasti ymmärtää, mistä sä joudut menemään läpi. 

Olen saanut sairaalasta ja Mäkkäritalosta monta uutta elämän mittaista ystävää. Olen tavannut ihmisiä, joita en olisi kai koskaan tavannut, jos meidän elämää ei olisi kohdannut tämä synkkyys. Ystävyyden alku tällaisina hetkinä on kuitenkin erilainen "normaaliin" ystävyyteen verrattuna, kun tarina alkaa äärimmäisen pelon ja epätietoisuuden äärellä.

Näissä tilanteissa usein jaetaan elämän vaikeimmat hetket ja henkilökohtaisimmat pelot ennenkuin tietää toisesta mitään muuta. Tuossa kuvassa olevan ystäväni kanssa me itkettiin monet itkut ja naurettiin monet naurut ennenkuin tiesimme edes toistemme etunimiä. Se on erityistä se. On erityistä olla täysin paljas pelkoinensa ihmiselle, jota et tunne, mutta jonka kanssa tunnet sellaista käsittämätöntä yhteenkuuluvuutta, jota on vaikea pukea sanoiksi. Sitä on vertaisuus

 

Vertaistuki on korvaamatonta! Vertainen ymmärtää silloin, kun kukaan muu ei ymmärrä.

Vertaistuki on korvaamatonta! Vertainen ymmärtää silloin, kun kukaan muu ei ymmärrä. Vertaisen kanssa on helppo jakaa asioita, joista sun on vaikea puhua kaikkein läheisimmille ja rakkaimmille ihmisille. Ja se tuntuu ihanalta. Siitä saa voimaa, kun elämän vaikempina hetkinä on joku, joka ymmärtää. 

Oli upea hetki Samae Koskisen keikalla reilu viikko sitten, kun kuulin biisin Läpi routaisen maan ensimmäistä kertaa. En yleensä tykkää kuunnella uusia biisejä ensimmäistä kertaa livenä, mutta nyt jostain syystä en halunnut kuunnella juuri ilmestynyttä levyä ennen keikkaa. Oli vahva tunne, että piti säästellä keikkaan asti. 

Olin jatkuvasti ihan paniikissa siellä teholla, ja ihailin tuota äitiä, joka hymyili aina koko kehollaan, kun tuli vauvansa luo. Muistan haaveilleeni hetkestä, jolloin uskaltaisin taas hymyillä.

 

Mun oli tarkoitus kuulla tämä biisi ensimmäistä kertaa tuon kuvassa olevan ystäväni kanssa. Kuvakin on kahdesta onnellisesta keikalla! Ollaan tutustuttu Lastenklinikalla, kun meidän vauvat makasivat teho-osastolla viereisissä pedeissä. Olin jatkuvasti ihan paniikissa siellä teholla, ja ihailin tuota äitiä, joka hymyili aina koko kehollaan, kun tuli vauvansa luo. Muistan haaveilleeni hetkestä, jolloin uskaltaisin taas hymyillä.

Me jaettiin pieniä iloja ja syvimpiä suruja sairaalassa, ja siinä matkalla ystävystyttiin. Oli siis melkoisen tunteikas hetki jakaa tämän kappaleen ensikuuntelu sellaisen ihmisen kanssa, joka on ollut valo sun todella routaisella matkalla. Ja jonka sä tiedät kulkeneen läpi oman pimeän taipaleen. Voi niitä ilon ja surunkin kyyneleitä siitä, että ollaan juuri nyt juuri tässä. Toivottavasti meidän lapset jonain päivänä jakaa saman ystävyyden. 

Ajattelin biisin aikana myös omaa puolisoani ja ystäväni puolisoa, ja sitä millainen matka ja pimeys tässä on pariskuntina kuljettu. Mutta tässä ollaan, ja se riittää juuri nyt. Elämässä on tähtiä, jotka valaisee meidän kaikkien polkuja. Pitää vaan nähdä, ja huomaat, että synkkyys on täynnä pieniä tähtiä, jotka hohkaa valoa.

Kiitos rakkaat ystävät ja vertaiset, että olette mun elämässä. Mä lupaan osaltani kannatella teitä läpi routaisen maan. Olitte nimittäin kultaa heti alussa, muutuitte timanteiksi matkalla. 

Toivon pelkkää parasta niille ihmisille, jotka kivulla ja kyyneleillä on synnyttänyt tämän kauniin kappaleen omassa roudassaan. Toivon paljon tähtiä ja valoja teidän kaikkien matkalle. 

"Sä olit kultaa heti alussa
Muutuit timanteiksi matkalla"
- Samae Koskinen

 

Lue myös 

Sydänperheestä yksi on poissa 💔

Dead man walking - Elämää ensitiedon jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Uuden elämän selviytymisblogi kertoo selviytymisestä silloin, kun kaikki muuttuu. Selviytymisblogi kertoo erityisen vauvan odotuksesta, ja uusperheen arjesta pienen vaikeasti sydänvikaisen lapsen kanssa. Arki on täynnä iloja ja suruja, turhautumista ja intohimoja sekä pelkoa, ja epätoivon hetkiäkin. Ja rakkautta! Paljon rakkautta ja ajatuksia siitä, että elämän vaikeimmistakin asioista voi seurata paljon hyvää.

Blogia voit seurailla Facebookissa ja myös Instagram täytyy meidän perheen arjesta ja joskus juhlastakin

 

Hae blogista