Kirjoitukset avainsanalla lapsen kuolema

"Yes I understand
That every life must end
As we sit alone
I know someday we must go"

- Pearl Jam, Just breathe

 

 

Joinain päivinä vihaan sinua niin paljon, ettei sanat riitä. Toisina päivinä kunnioittavasti ja alistetusti kumarrellen seuraan hengittämättä vierestä, kun sä otat omasi, ja yritän olla hipihiljaa, ettet vaan huomaisi minua, ja heitä, joita eniten rakastan.

 

Joinain päivinä huudan auton ratissa yksin keuhkoni pihalle, koska vihaan sinua niin paljon ja pelkään vielä enemmän. Olet vienyt niin monta lasta pois heidän vanhemmiltaan, että sen ajatteleminenkin on täysin sietämätöntä. 

 

Vihaan sinua niin paljon, että joskus sydämeni puristuu pieneksi rusinaksi. Vihaan niin paljon, että haluaisin rikkoa tavaroita, ja heittää niillä sinua, että ymmärtäisit häipyä minun ja sydänperheeni elämästä. 

 

En kutsunut sinua. En pyytänyt sinua enkä varsinkaan halua sinua tänne, mutta siinä sinä silti olet. Mahtaillen viet toisten elämästä jotakin niin merkityksellistä, ettei elämä koskaan ole enää entisensä. Muutat niin pysäyttävästi kaiken, että elämäkin lakkaa olemasta sellainen kuin se juuri äsken vasta oli. Vain hetki ennen sinua. Yksi pieni henkäys, ja sen jälkeinen hiljaisuus muuttaa kaiken, kun yksi lakkaa olemasta. Mikään ei ole ennallaan.

 

 Jos olisit hahmo tarraisin sinua hiuksista ja ravistaisin. Raahasin sinut johonkin niin kauas, ettei sinua löydettäisi. 

 

Viha kiehuu minussa. Kiehuu niin, että korventaa kauniitkin ajatukset kivuliaiksi. Jos olisit hahmo tarraisin sinua hiuksista ja ravistaisin. Raahasin sinut johonkin niin kauas, ettei sinua löydettäisi. Saisi elämä kukoistaa edes hetken. Jokaisen meistä olisi helpompi hengittää, kun voisimme luottaa siihen, että pysyisit edes pienen hetken poissa. Vihaan sitä, kun hengittäminen tuntuu takiasi raskaalta. 

 

Mutta siinä sinä taas olet. Raadollisesti muistutat olemassaolostasi. Pidät minut varpaillani. Muistutat siitä, että tuo pieni ihminen, joka nyt tulee minuun kiinni ja hengittää tasaisesti, saattaa jonain päivänä lakata hengittämästä, ja se hiljaisuus muuttaisi elämässäni kaiken. Se on sietämätöntä. Ikävän ja tuskan ajatteleminen on täysin sietämätöntä enkä silti saa sitä pois ajatuksistani, koska olet elämässäni jatkuvasti. 

 

 

Eilen meidän ja monen muun sydänperheen kotona syttyi jälleen kynttilä. Niin on tapana tehdä, kun joku sydänlapsi menehtyy. Kynttilöitä on jouduttu sytyttämään ihan liian monta, ja tiedän, että niitä joudutaan sytyttämään vielä lukuisia. On täysin sietämätöntä ajatella vanhemman tuskaa lapsen menetyksen jälkeen. Mutta niin taas viime yön pyörin sängyssäni, ja ajattelin. Otin oman lapsen viereeni, ja tunsin kuinka sydämeni puristui pieneksi mytyksi. En voi olla ajattelematta pelkoa oman lapsen menetyksestä, ja samalla koen avuttomuutta, kun en voi olla avuksi äidille, joka on juuri menettänyt omansa.

 

Jonain päivänä mun tyttäreni menettää omia kavereita ja ystäviään kuolemalle jos ja kun vertaiset ovat osa hänen elämäänsä.

 

Tuntuu niin epäreilulta, että lapsia menehtyy. Tuntuu epäreilulta, koska tiedän, että lasten kuolemat ovat osa meidän elämää aina. Kuolemalla tulee aina olemaan meidän elämässä isompi rooli kuin sellaisessa perheessä, jossa ei elä esimerkiksi synnynnäisesti sydänvikaista lasta. Jonain päivänä mun tyttäreni menettää omia kavereita ja ystäviään kuolemalle jos ja kun vertaiset ovat osa hänen elämäänsä. Kuolemalta ei voi välttyä, ja tänään se tuntuu taas todella raskaalta.

 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Me tuotiin tänään ilmapallo sun haudalle. Sua varmaan kyllä vähän nauratti, kun ei heti löydetty sun hautaa. Taisit ihan tahallasi mennä vähän piiloon ❤️ Täällä me sua muistellaan. Ajattelen sua usein. Tuo meidän sydäntyttö ei vielä ihan ymmärrä kuka sinä olet, mutta mä lupaan kertoa sinusta. Että olit yksi meistä. Kerron, että teidän sydämet oli samanlaiset. Vahvat ja hyvin erityiset. Mä luulen, että tuolla tytöllä on sinusta kuitenkin joku aavistus, sillä se on tänään laulanut omaa hiljaista lauluaan sen jälkeen, kun lähdettiin sun luota. Hän lauloi samaa laulua myös silloin, kun meidän Mammi lähti pois. Jos näet meidän Mammia, niin kerro terkkuja. Se oli myös sitkeä tyyppi niinkuin sinäkin. Terkut sinne jonnekin. Me sytytetään sulle tänäänkin kynttilä, ja lähetetään lämpöisiä ajatuksia sinua ikävöiville 💔 #kuolleidenlastenmuistopäivä #lapsenkuolema #suru #ikävä #sydänlapsi #yksisadasta #pavds #sydänperhe

Henkilön Heidi Forsell (@uudenelamanselviytymisblogi) jakama julkaisu

 

Voimia tuleviin päiviin lapsensa menettäneille. Surussa myötäeläen. 

Heidi

 

"Nothing you would take
Everything you gave
Hold me 'till I die
Meet you on the other side"

- Pearl Jam, Just breathe

 

Lue myös

Viimeiselle matkalle - Pienen pojan hautajaiset 

Sydänperheestä yksi on poissa

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Christmas magic
All the cold, hungry people
Christmas magic
Are dying in the streets
Christmas magic"

- The National, Christmas Magic

 

THE NATIONAL: CHRISTMAS MAGIC

 

"Olehan sitten kiltisti!"

"Reippaasti nyt"

"Ei saa kiukutella, kun ne tontut kurkkii ikkunasta."

Kuulostaako tutulta. Itse ainakin huomaan syyllistyneen yhteen jos toiseenkin kehoitukseen oikeastaan edes ajattelematta asiaa sen tarkemmin. Itse asiassahan tuollaiset kehoitukset on kieltoja näyttää negatiivisia tunteita. Ei saisi olla vihainen tai surullinen. Pahimmassa tapauksessa me uhkaillaan, ettei se joulupukki tuo lahjoja ollenkaan, jos näyttää negatiivisia tunteita.

 

Onko kiukku ehkä merkki siitä, että lapsi tai nuori kaipaisi läsnäoloa vanhemmalta, joka puunaa saunan lauteita ja vääntää joululaatikoita.

 

Huonoa käytöstä ei tietenkään tarvitse hyväksyä, mutta huomaatko vanhempana sen tunteen kiukun takana. Tällaisilla kehoituksilla me aikuiset vaadimme lapsia peittämään juuri ne negatiiviset tunteet eikä me välttämättä edes huomata, mitä kiukun taustalla on.

 

Purkautuuko ehkä pelko tai jännitys kiukutteluna. Tai voisiko levottomuus olla merkki ikävästä, vai yrittääkö lapsi viestittää sinulle jotakin sellaista, mitä ei osaa ehkä sanoiksi pukea. Onko kiukku ehkä merkki siitä, että lapsi tai nuori kaipaisi läsnäoloa vanhemmalta, joka puunaa saunan lauteita ja vääntää hiki otsalla joululaatikoita, rosollia ja luumukiisseliä.

 

Ei aina tarvitse olla reipas tai kiltti. On ihan ok olla myös vihainen tai pettynyt tai surullinen. Reippaasti vaan näyttämään kaikkia tunteita. 

 

Moni kiukku ja harmi menee ohi, kun saa kivuta rakkaan ihmisen kainaloon, joka ei stressaa tekemättömistä joulupuuhista tai näprää kännykkää

 

Mitäpä jos tänä jouluna oikeasti pysähdyttäisi tärkeimmän äärelle. Olemaan läsnä, ja kuuntelemaan mitä toinen haluaa sanoa. Annetaan tilaa kaikille tunteille, omille ja toisen tunteille. Negatiiviset tunteet on tosi tärkeitä, joten annetaan myös niille tilaa ilman, että syyllistetään tai uhkaillaan lahjojen menetyksellä. Moni kiukku ja harmi menee ohi, kun saa kivuta rakkaan ihmisen kainaloon, joka ei stressaa tekemättömistä joulupuuhista tai näprää kännykkää, vaan on aidosti kuulemassa, mitä toinen haluaa sanoa. Pätee lapsiin ja aikuisiin. 

 

Viime jouluna vietettiin osa joulusta sairaalassa. Mun tärkein toive tänä jouluna on, että saataisiin viettää koko joulu kotona. En aio stressata joulua yhtään. En aio siivota yhtään sen enempää kuin normaalistikaan enkä aio ottaa minkäänlaista stressiä joulupuuhista, lahjoista tai mistään muustakaan. Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan tehnyt yhden ainuttakaan joululaatikkoa itse enkä aio tehdä poikkeusta tänäkään jouluna. Kyllä se joulu tulee ilman stressaamistakin. Sen sijaan viritän talon täyteen tunnelmallisia valoja ja kynttilöitä. Lämmitän glögin, ja vedän villasukat jalkaan. Katson joulupiirrettyjä ja syön mahan killilleen kinkkua ja Julia suklaakonvehteja, ja pussailen ja halailen mun tyyppejä täällä kotona. Pysähdyn olemaan kiitollinen siitä, että saan viettää niiden kanssa joulua. 

 

 

Minunkin lähipiirissäni on ystäviä, joille tuleva joulu on raskas. Tiedän, että monessa joulupöydässä on tänä jouluna tyhjä tuoli, ja moni tietää, että tuleva joulu on viimeinen, jonka saa rakkaansa kanssa viettää. Monelle tuleva joulu tuntuu pelottavalta, ja moni joutuu miettimään uudenlaisia jouluperinteitä, koska joulu ei ole enää entisensä. Sallitaan siis jouluun kaikki tunteet sellaisena kuin tunteet tulevat. Joulu ei ole pelkästään ilon juhla. Ei se välttämättä ole juhla ollenkaan. Silloin ei tarvitse olla yhtään reipas. 

 

Tiedän, että monessa joulupöydässä on tänä jouluna tyhjä tuoli, ja moni tietää, että tuleva joulu on viimeinen, jonka saa rakkaansa kanssa viettää. 

 

Rauhallista joulun aikaa teille kaikille, ja voimia jokaiselle, jonka joulusta suru vie suurimman osan. Te olette mun ajatuksissa, ja mä olen täällä teitä varten myös jouluna. 

 

"But me and my family will be warm tonight
They'll be warm tonight
Warmer than those people"

- The National, Christmas Magic

 

LUE MYÖS

 

Miksi vanhempi ei saa sanoa ääneen, jos vituttaa?

 

Läpi routaisen maan - Vertaisista valoa vaikeisiin hetkiin

Kommentit (2)

Hulda
1/2 | 

Tämä on yksi syy, miksi alan valmistella joulua alkusyksystä - että aikaa on muuhunkin kuin joulun puuhaamiselle. Meillä vietetään ihan normaalia elämää tälläkin hetkellä, kun lapset ovat isäviikolla ja pitää kuskata kouluun ja eskariin ja treeneihin ja mummolaan jnejne. Ihan samaa ne lapset kuitenkin tarvitsee, rutiineja ja tilaa. Välillä kiukutellaan, välillä mukelot riitelevät ja tarvitaan rauhanturvaajia selvittelemään tilannetta, pyykkejä pitää pestä ja mukuloita kylvettää.

Joulu onkin sitten omistettu ihmisille. Mummoille, siskoille, sedille, serkuille, ilman aikataulupaniikkia ja stressiä.
Eikä kenenkään tarvitse miettiä saako tunteita näyttää. Kyllä saa. Tottakai toivotaan että ne tunteet olis pääasiassa iloisia tai muuten positiivisia, mutta aina ei voi voittaa. Joskus kiukutellaan, toisinaan taas ei. Onneksi useammin nauretaan, niin arkena kuin juhlanakin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"We are young and lost and so afraid 
There's no cure for the pain 
No shelter from the rain 
All our prayers seem to fail"

- HIM, In joy and sorrow

 

HIM: In joy and sorrow

 

Olin miettinyt kaikki mahdolliset vaihtoehdot viikon aikana epätietoisuudessa, paitsi kuoleman. Olin varma, että pärjäisin, oli lapsella mikä tahansa. 
 

 

Odotin vauvaa kolmannen lapseni ollessa puoli vuotias. Olin innoissani pienestä ikäerosta, mikä lapsille tulisi.

Neuvolakäynneillä kaikki oli hyvin. Niskapoimu ultrassa oli kaikki hyvin. Minulla oli mielikuvia tulevaisuudesta pikkuisten kanssa.
Kesä oli lämmin, ja malttamattomana odottelin heinäkuun lopussa olevaa rakenneultraa. Pääsisin näkemään pikkuisen ja mahdollisesti sen, kumpi siellä vatsassa myllertäisi. 

Ultrapäivä koitti. Kävin sängylle makaamaan, ja ihmettelin ultrakuvaa, josta en itse pystynyt vauvaa näkemään. Pelkkää tummaa kuvaa. Kätilö ultrasi tosi vakavan näköisenä, kunnes sanoi, että lapsivettä on niin vähän, että hän joutuu laittamaan lähetteen TAYS:iin lapsiveden määrän tarkistusta varten.

En osannut huolestua vielä tässä kohtaa kovin paljon, kysyin vaan että, näetkö kumpiko siellä on? Kätilö vastasi hätäisesti, että tytöltä näyttäisi.

Viikon verran jouduin odottelemaan, että pääsin TAYS:iin ultrattavaksi. Olin miettinyt kaikki mahdolliset vaihtoehdot viikon aikana epätietoisuudessa, paitsi kuoleman. Olin varma, että pärjäisin, oli lapsella mikä tahansa. 

TAYS:issa ihana hoitaja otti minut vastaan, ja kyseli, kuinka olen valmistautunut käyntiin. Sanoin, että kunhan ei olisi kuoleman vakavaa, niin kaikesta selvitään.

 

Päätin, etten haluaisi lapseni kärsivän


Lääkärille päästyäni selvisi ultrassa että, lapsivettä ei ole pisaraakaan. Todennäköisesti kyseessä on uretraläppä. Lääkäri kertoi ,että lapsella ei ole mahdollisuutta selviytyä, koska keuhkot eivät ole kehittyneet eivätkä kehity ilman lapsivettä. Sain pari päivää aikaa miettiä jatkaisinko raskautta, vai tekisinkö myöhäisen raskaudenkeskeytyksen. Raskausviikkoja oli jo reilu 22.


Päätin, etten haluaisi lapseni kärsivän täyden virtsarakon vuoksi, joka siis johtui uretraläpästä. Se on tukkeuma virtsaputkessa. Käytännössä vauva oli juonut kaiken lapsiveden, mutta ei sitä kierrättänyt tukoksen takia kuten normaalisti vauvat masussa tekevät. Päädyin keskeytykseen, kun raskausviikkoja oli 23.

Sairaalan henkilokunta oli huippua. Kätilö oli ihan mahtava. Kätilö toi vauvan luokseni, ja sain hänet hyvästellä. Pieni poika. Vatsa oli turvoksissa kaikesta lapsivedestä virtsarakossa. Toinen jalka oli veden puutteen vuoksi kampura. Tiesin, että päätös oli oikea. Otin muutaman kuvan ja kätilö otti minulle jalanjäljet ja kädenjäljet muistoksi.

Annoin luvan poikani ruumiinavaukseen. Hän oli muutoin terve poikavauva, mutta tuo tukos virtsaputkessa pilasi kaiken. Pienestä on elämä kiinni.

Hautasimme pojan. 
Minulle niin rakas ja täydellinen. Minulle oli tärkeää, että saan käydä haudalla. Kynttilä ei sieltä päässyt sammumaan ensimmäiseen 1,5 vuoteen. 
Sain tukea seurakunnan sururyhmästä. Myös Käpy ry otti minuun yhteyttä. Tämän vauvan myötä tiesin, että tahdon auttaa ihmisiä, ja hainkin opiskelemaan lähihoitajaksi. 

Suhde vauvan isän kanssa kariutui, ja nykyisin minulla on uusperhe. Odotamme marraskuussa syntyväksi vauvaa. Edellisen lapsen kanssa ikäeroa tulee 1v 4kk.

 

Raskauden keskeytyksiin liittyvä keskustelu kaipaa ehdottomasti enemmän avoimempaa keskustelukulttuuria, jossa ei kerrota omia mielipiteitä, vaan mietitään, miten voitaisiin paremmin tukea ihmisiä vaikeissa tilanteissa. Ihan liian moni jää yksin kipunsa kanssa. 

 

Kiitos Teija tarinasi jakamisesta. Olen tosi pahoillani, että olette joutuneet käymään läpi hurjan vaikeita aikoja. Oli kuitenkin ihana kuulla, että vaikeassa tilanteessa teidän kanssa työskentelevillä ihmisillä oli ammattitaito ja sydän kohdallaan. Hyvällä kohtaamisella on äärimmäisen suuri merkitys, ja se kantaa pitkälle vaikeassakin tilanteessa.

Arvostan äärimmäisen paljon rohkeuttasi, ja haluasi auttaa muita saman läpikäyneitä. Avoimuus ja rohkeus puhua asioista ääneen on oikea suunta siihen. Toivon, että sun tarinan myötä joku toinenkin uskaltautuu puhumaan tästä tärkeästä aiheesta. Raskauden keskeytyksiin liittyvä keskustelu kaipaa ehdottomasti enemmän avoimempaa keskustelukulttuuria, jossa ei kerrota omia mielipiteitä, vaan mietitään, miten voitaisiin paremmin tukea ihmisiä vaikeissa tilanteissa. Ihan liian moni jää yksin kipunsa kanssa. Kaikkea hyvää sun perheelle sekä tsempit raskauden loppumetreille.

 

Jos sinä kipuilet samanlaisten asioiden kanssa, niin tiedäthän, että Käpy Ry tarjoaa vertaistukea suruun lapsensa menettäineille. Myös Enkelinkosketus foorumilta löydät suljetun keskuteluryhmän raskaudenkeskeytyksen sikiöpoikkeavuuden takia kokeneille. 

Aurinkoa jokaisen syksyyn!

 

 

"In joy and sorrow my home's in your arms 
In world so hollow 
It is breaking my heart"

- HIM: In joy and sorrow
 

LUE MYÖS

Meri-Jennikan tarina erityisen vauvan odotuksesta - Erityiset kaksoset

Älä pelkää äiti - Merjan tarina erityisen vauvan odotuksesta

Raskauden keskeyttäminen vai raskauden jatkaminen?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Sä teitkin maailmasta kauniimman elää.
Nään taivaalla, kun putoo tähti pimeään.
Jos mekin kerran täältä samoin kadotaan,
kuin tähdenlennot avaruuteen."

- Vesala, Sinuun minä jään

 

VESALA: SINUUN MINÄ JÄÄN

 

 

Eilinen Kuolleiden lasten muistopäivä oli raskas. Niin raskas, että tänäänkin on ollut tosi vaikea olla. Kävimme ystäväni kanssa hänen poikansa haudalla ensimmäistä kertaa hautajaisten jälkeen. Minun pieni sydäntyttö vei ilmapallon pienen sydänpojan haudalle. Ei sellaista hetkeä voi sanoin kuvailla. 

 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Me tuotiin tänään ilmapallo sun haudalle. Sua varmaan kyllä vähän nauratti, kun ei heti löydetty sun hautaa. Taisit ihan tahallasi mennä vähän piiloon ❤️ Täällä me sua muistellaan. Ajattelen sua usein. Tuo meidän sydäntyttö ei vielä ihan ymmärrä kuka sinä olet, mutta mä lupaan kertoa sinusta. Että olit yksi meistä. Kerron, että teidän sydämet oli samanlaiset. Vahvat ja hyvin erityiset. Mä luulen, että tuolla tytöllä on sinusta kuitenkin joku aavistus, sillä se on tänään laulanut omaa hiljaista lauluaan sen jälkeen, kun lähdettiin sun luota. Hän lauloi samaa laulua myös silloin, kun meidän Mammi lähti pois. Jos näet meidän Mammia, niin kerro terkkuja. Se oli myös sitkeä tyyppi niinkuin sinäkin. Terkut Jerri Jerriläinen sinne jonnekin. Me sytytetään sulle tänäänkin kynttilä, ja lähetetään lämpöisiä ajatuksia sinua ikävöiville 💔 #kuolleidenlastenmuistopäivä #lapsenkuolema #suru #ikävä #sydänlapsi #yksisadasta #pavds #sydänperhe

Henkilön Heidi Forsell (@uudenelamanselviytymisblogi) jakama julkaisu

 

 

llalla kotona kynttilöitä sytyttäessäni tajusin, kuinka monen pienen lapsen kuolema on jollain tavalla koskettanut meidän elämää. Sytytin kahdeksan kynttilää, ja yksi niistä oli lapsille, joiden nimeä en tiedä. 

Olen kuullut monen äidin tarinan, ja on myös todella etuoikeutettu olo siitä, että he ovat juuri minulle jakaneet omaa tarinaansa. Kynttilöitä katsellessani kuitenkin ymmärsin, että meidän olohuoneessa oli yhtäkkiä valtavan paljon kuolemaa, surua ja myös mun omaa ahdistusta siitä, että toiset ovat menettäneet jotakin niin rakasta ja tärkeää, että pelkkä ajatuskin siitä on sietämätöntä. Olo alkoi pikku hiljaa tuntua vaikealta.

 

Itketti niin, että paniikkikohtaus tuntui jo kurkussa ja sydämen sykkeessä eikä itkusta tullut enää loppua. Kuuntelin lapseni hengitystä, ja yritin rauhoittua. 

 

Nukkumaan mennessä nostin tyttäreni viereeni, ja vain itkin. Itketti niin, että paniikkikohtaus tuntui jo kurkussa ja sydämen sykkeessä eikä itkusta tullut enää loppua. Kuuntelin lapseni hengitystä, ja yritin rauhoittua. Tuoksuttelin hänen hiuksiaan, ja mitä lähemmäs itseäni lasta otin, niin sitä enemmän minut valtasi ahdistus siitä, että tälläkin hetkellä niin moni äiti menisi nukkumaan ilman lasta. Pelkäsin, että joskus minäkin olisin yksi heistä, ja yritin tankata itseeni lapseni läheisyyttä. Yritin vähän hätääntyneenä joka solulla painaa mieleeni ja kehooni, miltä lapsi vieressäni tuntuu, jos hän jonain päivänä ei enää olisi siinä. 

 

En pelkää mitään niin paljon kuin sitä, että menettäisin jomman kumman lapsistani. Sitä pelkään, ja pelko on ollut aiheellinen, koska kuolema on käynyt lähellä. Useimpina päivinä se pelko ei enää lamauta minua kokonaan, mutta eilen pelko otti minusta kuristusotteen eikä päästänyt irti. Olen vieläkin sen otteessa.

 

Ihan jokainen vanhempi pelkää lapsensa menettämistä, mutta kuolemaa kohdanneelle vanhemmalle pelot tulevat iholle. Kuolema tulee iholle.  


Kuoleman läsnäolo elämässä tekee peloista vaikeammin hallittavia. Minulla on vielä paljon opeteltavaa siitä, miten hallitsen pelkoni, ja traumani. Ihan jokainen vanhempi pelkää lapsensa menettämistä, mutta kuolemaa kohdanneelle vanhemmalle pelot tulevat iholle. Kuolema tulee iholle. 

 

Valitettavasti tiedän, että kynttilät kuolleiden lasten muistopäivinä lisääntyvät meidän kotona vuosien varrella. Siltä ei voi mitenkään "näissä piireissä" välttyä. Kuolemalta ei voi välttyä. Voin vain toivoa, ettei koskaan tarvitsisi sytyttää kynttilää omille rakkaimmille.

Kuolemasta puhuminen on vaikeaa. Kuolemasta ei haluta kuulla. Minullekin on monta kertaa sanottu, että "älä nyt sellaista mieti" tai "ei semmoisia nyt kannata pohtia", kun olen esimerkiksi pelännyt oman lapseni kuolemaa tai edes ajatellut kuolemaa. Olen joutunut pitämään sisälläni paljon, koska en ole halunnut aiheuttaa läheisille ahdistusta ajatuksistani. Olen pitänyt paljon sisälläni, että ihmiset ei ajattelisi mun olevan "hysteerinen äiti", kun mietin näitä vaikeita asioita. Syvissä vesissä uidessani en päästä juuri ketään pinnan alle.

 

En olisi koskaan toivonut tapaavani lapsensa menettänyttä äitiä, mutta nyt ystäväpiirissäni on heitä monikossa. 

 

Valitettavasti se kuolema liittyy osana tähän matkaan, ja ne vaikeimmatkin ajatukset ja tunteet on jotenkin käytävä läpi, että selviää jotenkin järjissään. Kuolemaa on ajateltava, halusin tai en. En olisi halunnut. En olisi koskaan toivonut tapaavani lapsensa menettänyttä äitiä, mutta nyt ystäväpiirissäni on heitä monikossa. 

Joku vanhempi joutuu aina kohtaamaan oman lapsen kuoleman. Jollakin on ja tulee aina olemaan tarve puhua valtavan vaikeista asioista, ja on ihan kamalaa jos niistä ei voi puhua sen vuoksi, että toisesta on vaikea kuulla. 

Miksi kuolemasta on vaikea puhua? Mikä sua auttaisi, että sun olisi helpompi kuulla kuolemasta jos joku haluaa puhua?

 

"Sinua en aio unohtaa.
Sinuun minä jään"

- Vesala, Sinuun minä jään

 

LUE MYÖS

Viimeiselle matkalle - Pienen pojan hautajaiset

Läpi routaisen maan - Vertaisista valoa vaikeisiin hetkiin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Uuden elämän selviytymisblogi kertoo selviytymisestä silloin, kun kaikki muuttuu. Selviytymisblogi kertoo erityisen vauvan odotuksesta, ja uusperheen arjesta pienen vaikeasti sydänvikaisen lapsen kanssa. Arki on täynnä iloja ja suruja, turhautumista ja intohimoja sekä pelkoa, ja epätoivon hetkiäkin. Ja rakkautta! Paljon rakkautta ja ajatuksia siitä, että elämän vaikeimmistakin asioista voi seurata paljon hyvää.

Blogia voit seurailla Facebookissa ja myös Instagram täytyy meidän perheen arjesta ja joskus juhlastakin

 

Laita kuunteluun myös minun ja ystäväni Podcast Itseni näköinen elämä

 

 

Blogiarkisto

2019

Kategoriat

Instagram