Kirjoitukset avainsanalla Samae Koskinen

"Mut on sussakin joskus kestämistä

Oot välillä hyvin hyvin vaikee

Mut se on yksi syy lisää

Rakastaa sua yli kaiken" 

-Samae Koskinen: Hän, jolla on kaikki

 

✨ KUUNTELE LUKIESSASI ✨

SAMAE KOSKINEN: HÄN, JOLLA ON KAIKKI

 

Meidän parisuhde joutui älyttömään myllyyn kaksi vuotta sitten, kun raskausaikana selvisi, ettei vauvalla olekaan kaikki hyvin. Ei sillä, etteikö sitä myllyä olisi ollut ennen sitäkin. Kahden perheen yhdistäminen yhdeksi on aina haastavaa, ja itse kipuilin pitkään sen kanssa, kun olimme muuttaneet esikoiseni kanssa uudelle paikkakunnalle rakkauteni perässä. Kipuilen joskus vieläkin. 

 

Tasaisempi arki lapsen voinnin puolesta on mahdollistanut sen, että minulla on ollut voimia palata niihin vaikeisiin ajatuksiin ja pelottaviin muistoihin, joita ei voinut pysähtyä miettimään silloin, kun oltiin sen kriisin pahimmassa myrskynsilmässä. Silloin oli pakko vaan puskea eteenpäin, että selviäisi edes jotenkin.

 

Mylly on muuttunut koko ajan hullummaksi, ja ollaan jouduttu lyhyessä ajassa elämään aikamoisten asioiden äärellä sen jälkeen, kun tyttäremme syntyi. Ollaan jouduttu kohtaamaan monta vaikeaa ajatusta ja pelottavaa hetkeä.

 

Vanhan remontoitavan talon ostaminen kriisin keskellä ei nyt varsinaisesti helpottanut näitä myllyn pyörityksiä, mutta on ehdottomasti tuonut ihan uusia sävyjä arkeen! Neljä kuukautta ilman suihkua ja vuosi ilman pyykkikonetta kuusihenkisessä perheessä on suoritus, jota en voi suositella kenellekään. 

 

Halusimme kuitenkin oman talon, jonne rakentaa meidän näköinen elämä. “Samaan kriisiin vaan kaikki!“, todettiin yhdessä monta kertaa. "Kyllä tämä aina teho-osaston ja sairaala-arjen voittaa", vakuuteltiin itsellemme, kun on meinannut pää räjähtää remontin keskellä. 

 

Viime kuukausina olen ollut äärimmäisen huono puoliso. Tasaisempi arki lapsen voinnin puolesta on mahdollistanut sen, että minulla on ollut voimia palata niihin vaikeisiin ajatuksiin ja pelottaviin muistoihin, joita ei voinut pysähtyä miettimään silloin, kun oltiin sen kriisin pahimmassa myrskynsilmässä. Silloin oli pakko vaan puskea eteenpäin, että selviäisi edes jotenkin.

 

Olen nyt vellonut omassa surussani ja peloissani enkä ole päästänyt ketään lähelle. On tuntunut siltä, että hallitsen pelkoni ja kaiken muunkin paremmin yksin. Suruni on ollut äärimmäisen itsekästä enkä ole halunnut jakaa ajatuksiani edes puolisoni kanssa. En ole halunnut aina jakaa niitä mukaviakaan mietteitä tai mitään muitakaan arjen hetkiä. Huomaan vetäytyneeni omaan kuoreeni. Toisen on vaikea päästä lähelle, kun yksi rakentaa ympärilleen muuria, joka murtuu vain paniikin iskiessä. Teen töitä itseni kanssa. Opettelen olemaan heikko. Se on vaikeaa, koska on pitänyt aina olla aika vahva. 

 

Minun kehoni on viallinen. Se on huono. Olen epäkelpo nainen, koska kohdussani ei voinut kasvaa tervettä lasta. Olen huono äiti, jolla on surkea kohtu. Muut saavat terveitä lapsia, minä en. Olen epäonnistunut. 

 

Raskausajan vaikeudet ja synnytyskomplikaatiot sekä imetyksen haasteet ja rintapumpussa roikkuminen yli vuoden ajan tai ylipäätään se, ettei minussa kasvanut tervettä lasta ovat kaikki vaikuttaneet siihen, miten koen ja näen itseni naisena tai äitinä tai puolisona nyt. Vaikeus hyväksyä itsensä ja kehonsa vaikeuksien vuoksi on heijastunut suoraan parisuhteeseen, kun vaikeudet ovat pitkään tuntuneet epäonnistumisilta.

 

Minun kehoni on viallinen. Se on huono. Olen epäkelpo nainen, koska kohdussani ei voinut kasvaa tervettä lasta. Olen huono äiti, jolla on surkea kohtu. Muut saavat terveitä lapsia, minä en. Olen epäonnistunut. Myös itseni näkeminen ja kokeminen seksuaalisesti on muuttunut niiden ajatusten myötä. Kaikki minussa on muuttunut. En ole enää sama ihminen kuin olin vielä kaksi vuotta sitten. 

 

Kyllähän minä järkevänä ihmisenä tiedän, ettei ajatuksissani ole järkeä, mutta nekin ajatukset on käytävä läpi, jotta oppii hyväksymään sen, ettei asiat mennyt niinkuin itse toivoi. Se vaikuttaa itsetuntoon. Kun oman pään sisällä vihapuhe itsensä kanssa on rumaa ja arvostelevaa, niin on vaikea olla intohimoinen rakastaja tai rakkaudella huomioiva puoliso. Kun on ihan hukassa itsekin. Joudun opettelemaan itseni uudestaan tällaisen kokemuksen jälkeen, ja tuntuu kummalliselta, kun ei tunne itseään niinkuin ennen.

 

Lähelle päästäminen ja lähelle meneminen on vaikeaa, vaikka jokainen solu huutaa ja kiljuu läheisyyttä ja iholla olemista. Siinä menee nopeasti lukkoon ihmiset ja myös parisuhde. On helpompi vaatia toiselta mahdotonta kuin olla itselleen armollinen ja hyväksyvä. 

 

Vaikka pikku hiljaa alan tuntea ylpeyttä siitä, että ollaan nyt arpiemme kanssa tässä, niin haavat on vielä tuoreet. Paljon työtä on vielä edessä, että pysymme yhdessä tolpillamme kaiken kokemamme jälkeen. Voin rehellisesti sanoa, että tällä hetkellä me elämme parisuhteemme vaikeinta aikaa. 

 

Kun oman pään sisällä vihapuhe itsensä kanssa on rumaa ja arvostelevaa, niin on vaikea olla intohimoinen rakastaja tai rakkaudella huomioiva puoliso. 

 

Parisuhde on tahtotila ja päätös. Me ollaan päätetty olla tässä suhteessa ja elämässä yhdessä. Tiedä vaikka joskus vielä tahdottaisikin. Sitä mä toivon, vaikka joskus mietin, että yksin olisi helpompaa. Mä haluan elää mun koko elämän tuon mun ihmisen kanssa. Me ollaan yhdessä päätetty, että tämä kaikki mennyt ja tuleva vahvistaa meitä, vaikka mitä tulisi vastaan. Jotenkin me ratkotaan nämä tilanteet yhdessä, vaikka toinen joskus käpertyisikin omaan kuplaansa. Me opetellaan tätä uutta elämää, ja se vie aikaa. Me opetellaan olemaan vanhempia yhdessä, mutta opetellaan myös erityislapsen vanhempana olemista. Meillä on tosi paljon opeteltavaa, ja se on hienoa, mutta samalla se turhauttaa mua joskus niin paljon, että tekisi mieli vaan huutaa. 

 

Vaikeina hetkinä mä yritän ajatuksissani palata siihen aikaan, kun vastarakastuminen teki aivoista ihan höttöä, ja laittoi sukat pyörimään jaloissa. Kun mä vatsa kihelmöiden aina odotin sun tapaamista, ja aamuisin rakastuin suhun aina uudestaan, kun sä heräsit tukka pörrössä, ja hymyilit mulle. Mä tiedän, että ne samat ihmiset on meissä olemassa, jotka silloin sydämet pamppaillen aina kohtasivat, ja jotenkin me löydetään aina keino nähdä toisemme, vaikka elämä toisi eteensä mitä tahansa. Me tiedettiin jo sillon, että meidän suhde on erilainen kuin mikään suhde aikaisemmin. Nyt meidän pitää muistaa se! Mä rakastan sua. Yli kaiken. Kiitos, että olet siinä. Älä koskaan mene pois. Älä, vaikka joskus yritänkin väkisin työntää. 

 

"Voi kun voitais joskus sanoo

Et meidän rakkaus kaiken kesti." 

- Samae Koskinen: Hän, jolla on kaikki

 

LUE MYÖS

Olen kiitollinen, että lapseni on hengissä - Saanko enää valittaa ja hemostua mistään?

Oman lapsen kipu ja ahdistus repii vanhemman sydämen rikki

 

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

"Se oli pimein taipale
Silmänräpäyksessä ohitse
En tiennyt että tällaistakin on
Jumalat pudottavat pommejaan
Joudun hetken yksin kulkemaan"
- Samae Koskinen, Läpi routaisen maan

 

SAMAE KOSKINEN: LÄPI ROUTAISEN MAAN

 

 

Lapseni vaikea sydänvika on ollut mun elämäni pimein taipale. Se on ollut pitkä ja pimeä matka, ja on (toivottavasti) vasta alussa. Matkaa ja synkkyyttä on vielä paljon jäljellä, vaikka kaikki menisi hyvin.

Pelko oman lapsen menettämisestä on pahinta, mitä tiedän. Enkä nyt tarkoita sitä normaalia  menettämisen pelkoa, mitä jokainen vanhempi pelkää. Tarkoitan sitä pelkoa, kun sun lapsi lähtee leikkaukseen etkä tiedä, että palaako se  sieltä leikkaussalista elävänä takaisin. Tarkoitan sitä pelkoa, kun katselee omaa lasta teho-osastolla hengityskoneessa letkujen ja piuhojen keskellä, ja lääkäri kertoo, että melkein piti elvyttää. Se on ihan helvetin routainen maa se.

 

Tarkoitan sitä pelkoa, kun sun lapsi lähtee leikkaukseen etkä tiedä, että palaako se  sieltä leikkaussalista elävänä. Tarkoitan sitä pelkoa, kun katselee omaa lasta hengityskoneessa letkujen ja piuhojen keskellä, ja lääkäri kertoo, että melkein piti elvyttää.


Joskus pimeydessä kuitenkin voi huomata  valon. Se valo voi olla ystävällinen katse ventovieraalta vanhemmalta sairaalan käytävällä, tai toisen vanhemman lempeä hymy, mikä kertoo sun sielulle, että joku toinen oikeasti ymmärtää, mistä sä joudut menemään läpi. 

Olen saanut sairaalasta ja Mäkkäritalosta monta uutta elämän mittaista ystävää. Olen tavannut ihmisiä, joita en olisi kai koskaan tavannut, jos meidän elämää ei olisi kohdannut tämä synkkyys. Ystävyyden alku tällaisina hetkinä on kuitenkin erilainen "normaaliin" ystävyyteen verrattuna, kun tarina alkaa äärimmäisen pelon ja epätietoisuuden äärellä.

Näissä tilanteissa usein jaetaan elämän vaikeimmat hetket ja henkilökohtaisimmat pelot ennenkuin tietää toisesta mitään muuta. Tuossa kuvassa olevan ystäväni kanssa me itkettiin monet itkut ja naurettiin monet naurut ennenkuin tiesimme edes toistemme etunimiä. Se on erityistä se. On erityistä olla täysin paljas pelkoinensa ihmiselle, jota et tunne, mutta jonka kanssa tunnet sellaista käsittämätöntä yhteenkuuluvuutta, jota on vaikea pukea sanoiksi. Sitä on vertaisuus

 

Vertaistuki on korvaamatonta! Vertainen ymmärtää silloin, kun kukaan muu ei ymmärrä.

Vertaistuki on korvaamatonta! Vertainen ymmärtää silloin, kun kukaan muu ei ymmärrä. Vertaisen kanssa on helppo jakaa asioita, joista sun on vaikea puhua kaikkein läheisimmille ja rakkaimmille ihmisille. Ja se tuntuu ihanalta. Siitä saa voimaa, kun elämän vaikempina hetkinä on joku, joka ymmärtää. 

Oli upea hetki Samae Koskisen keikalla reilu viikko sitten, kun kuulin biisin Läpi routaisen maan ensimmäistä kertaa. En yleensä tykkää kuunnella uusia biisejä ensimmäistä kertaa livenä, mutta nyt jostain syystä en halunnut kuunnella juuri ilmestynyttä levyä ennen keikkaa. Oli vahva tunne, että piti säästellä keikkaan asti. 

Olin jatkuvasti ihan paniikissa siellä teholla, ja ihailin tuota äitiä, joka hymyili aina koko kehollaan, kun tuli vauvansa luo. Muistan haaveilleeni hetkestä, jolloin uskaltaisin taas hymyillä.

 

Mun oli tarkoitus kuulla tämä biisi ensimmäistä kertaa tuon kuvassa olevan ystäväni kanssa. Kuvakin on kahdesta onnellisesta keikalla! Ollaan tutustuttu Lastenklinikalla, kun meidän vauvat makasivat teho-osastolla viereisissä pedeissä. Olin jatkuvasti ihan paniikissa siellä teholla, ja ihailin tuota äitiä, joka hymyili aina koko kehollaan, kun tuli vauvansa luo. Muistan haaveilleeni hetkestä, jolloin uskaltaisin taas hymyillä.

Me jaettiin pieniä iloja ja syvimpiä suruja sairaalassa, ja siinä matkalla ystävystyttiin. Oli siis melkoisen tunteikas hetki jakaa tämän kappaleen ensikuuntelu sellaisen ihmisen kanssa, joka on ollut valo sun todella routaisella matkalla. Ja jonka sä tiedät kulkeneen läpi oman pimeän taipaleen. Voi niitä ilon ja surunkin kyyneleitä siitä, että ollaan juuri nyt juuri tässä. Toivottavasti meidän lapset jonain päivänä jakaa saman ystävyyden. 

Ajattelin biisin aikana myös omaa puolisoani ja ystäväni puolisoa, ja sitä millainen matka ja pimeys tässä on pariskuntina kuljettu. Mutta tässä ollaan, ja se riittää juuri nyt. Elämässä on tähtiä, jotka valaisee meidän kaikkien polkuja. Pitää vaan nähdä, ja huomaat, että synkkyys on täynnä pieniä tähtiä, jotka hohkaa valoa.

Kiitos rakkaat ystävät ja vertaiset, että olette mun elämässä. Mä lupaan osaltani kannatella teitä läpi routaisen maan. Olitte nimittäin kultaa heti alussa, muutuitte timanteiksi matkalla. 

Toivon pelkkää parasta niille ihmisille, jotka kivulla ja kyyneleillä on synnyttänyt tämän kauniin kappaleen omassa roudassaan. Toivon paljon tähtiä ja valoja teidän kaikkien matkalle. 

"Sä olit kultaa heti alussa
Muutuit timanteiksi matkalla"
- Samae Koskinen

 

Lue myös 

Sydänperheestä yksi on poissa 💔

Dead man walking - Elämää ensitiedon jälkeen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Uuden elämän selviytymisblogi kertoo selviytymisestä silloin, kun kaikki muuttuu. Selviytymisblogi kertoo erityisen vauvan odotuksesta, ja uusperheen arjesta pienen vaikeasti sydänvikaisen lapsen kanssa. Arki on täynnä iloja ja suruja, turhautumista ja intohimoja sekä pelkoa, ja epätoivon hetkiäkin. Ja rakkautta! Paljon rakkautta ja ajatuksia siitä, että elämän vaikeimmistakin asioista voi seurata paljon hyvää.

Blogia voit seurailla Facebookissa ja myös Instagram täytyy meidän perheen arjesta ja joskus juhlastakin

 

Laita kuunteluun myös minun ja ystäväni Podcast Itseni näköinen elämä

 

 

Blogiarkisto

2019

Kategoriat

Instagram