Kirjoitukset avainsanalla Perhe

"The bottle is empty, the sleigh has a flat
The stripper in my bed is ugly and fat"

- Tom Waits, Peter Murphy & The Porn Orchard, This Holiday Season & Christmas Sucks

 

Tom Waits, Peter Murphy & The Porn Orchard: This Holiday Season & Christmas Sucks

 

Tajusin tänä jouluna, että en oikeastaan välitäkään koko joulusta. Minusta nimittäin tulikin yhtäkkiä joulupäivänä joulun suorittaja. Minusta, joka ei liiemmin jouluista juuri stressaa. Olen vuosia etsinyt sitä kuuluisaa joulumieltä, mutta tajusin tänä jouluna, että en oikeastaan ehkä edes pidä koko joulusta enkä siksi ole löytänyt joulumieltä vuosiin. Olen ajatellut sen johtuvan aikuisuudesta, mutta ymmärsin sen johtuvan siitä, ettei joulu ehkä olekaan niin paljon mun juttu kuin ajattelin sen olevan. Joulu ei enää tunnu mitenkään erityiseltä. 

 

Me ollaan puolisoni kanssa siis yhdistetty kaksi  perhettä. Siinä on tuupattu yksi (uus)perhe täyteen erilaisia perinteitä, tapoja ja odotuksia vaikkapa nyt juuri joulun suhteen. Bloggaajakollegani Sateenkaarifaija kirjoitti myös tästä aiheesta joulun alla hyvän tekstin. Moni ydinperheessä elävä ei ymmärrä sitä, millaisen stressin juhlapyhät uusperheessä voi saada aikaan.

 

Meidän kaikki lapset tuota yhteistä rakkautta lukuunottamatta viettää kahden kodin joulua. Ollaan myös jouluaatto jaettu niin, että lapset saavat viettää sitä molemmissa kodeissa. Muut joulupyhät hoituu milloin mitenkin. Se on hyvä systeemi, mutta koskaan lapsia ei saa kokonaan itselleen. Aina lapset täytyy jakaa jonkun kanssa, ja lasten on oltava jaettavana. Joka joulu joutuu aina luopumaan jostakin siinäkin tapauksessa, että kaikki hoituu kahden kodin välillä mallikkaasti.  

 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Uusi blogiteksti biossa! ✨🎅 Sallitaanhan jouluna kaikki tunteet aikuisille ja lapsille. Tunteet saavat tulla ja mennä sellaisina kuin ovat. Nautitaan heidän seurasta, jotka viettävät joulua kanssamme ja mennään hetki kerrallaan hengitellen silloin, kun ikävä puristaa sydämen pieneksi mytyksi. Mahdollisimman rauhallista joulun aikaa kaikille ❤️ "Minunkin lähipiirissäni on ystäviä, joille tuleva joulu on raskas. Tiedän, että monessa joulupöydässä on tänä jouluna tyhjä tuoli, ja moni tietää, että tuleva joulu on viimeinen, jonka saa rakkaansa kanssa viettää. Monelle tuleva joulu tuntuu pelottavalta, ja moni joutuu miettimään uudenlaisia jouluperinteitä, koska joulu ei ole enää entisensä. Sallitaan siis jouluun kaikki tunteet sellaisena kuin tunteet tulevat. Joulu ei ole pelkästään ilon juhla. Ei se välttämättä ole juhla ollenkaan. Silloin ei tarvitse olla yhtään reipas." #joulu #perhe #suru #ikävä #lapsenkuolema #erilainenjoulu #tunteet

Henkilön Heidi Forsell (@uudenelamanselviytymisblogi) jakama julkaisu

 

Uusperheessä lapset ravaa jouluisin aina tuplamäärän milloin kenenkin luona syömässä tai kahvilla 

 

Minua aikuisena hengästyttää, kun joka päivä on käytävä jossain syömässä tai kahvilla ja joku tulee jollakin kokoonpanolla meille. En ole yhtään joulupuuhastelija, mutta kyllä siinä aika riittävästi tekemisen meininkiä on, kun tämän bändin kanssa lähtee mihin tahansa tai kestitsee väkeä samalla, kun taapero roikkuu puntissa ja kolme muuta joulupöllyissään pyörii ympäri huushollia. Ja jos minua aikuisena hengästyttää tämä kaikki, niin miettikää minkä urakan noi meidän perheen isommat lapset tekee, kun ne siellä toisessakin kodissa käy kyläilemässä isovanhemmat, sedät, tädit, serkut ja kummit. 

 

Toisin sanoen uusperheessä lapset jouluisin ravaa aina tuplamäärän milloin kenenkin luona syömässä tai kahvilla ihan muutaman päivän aikana. Siitä kertyy nopeasti melkoinen määrä kyläilyjä, ja vaikka se onkin mukavaa, niin on se kieltämättä myös raskasta. Meidänkin perheellä on melkoinen määrä tärkeitä ihmisiä, joita joulun aikana pitäisi ehtiä tavata, sillä molemmilla aikuisilla on omia ja yhteisiä ihmisiä, joita haluaisi jouluna nähdä. Käytännössä me uhrataan koko perheen harvinainen yhteinen aika sille. Lasten lyhyt joululoma menee siinä, kun suhataan eestaas siellä, täällä ja tuolla, vaikka pitäisi ladata akkuja

 

Me juostaan paikasta toiseen, vaikka ihan oikeasti haluaisin vain maata sohvalla pieruverkkareissa lasten kanssa, syödä suklaata ja pelata joululahjaksi saatuja pelejä. 

 

Me juostaan paikasta toiseen, vaikka ihan oikeasti haluaisin vain maata sohvalla pieruverkkareissa lasten kanssa, syödä suklaata ja pelata joululahjaksi saatuja pelejä. Joulupäivänä kello oli puoli kymmenen illalla ennenkuin ehdin ensimmäisen kerran rojahtaa sohvalle. Tätä tarkoitin, kun sanoin, että minusta tuli joulun suorittaja. Ei jäänyt riittävästi aikaa tärkeimmälle. Yhdessäololle. Kun puuhastelu alkaa, niin lapset huomaamatta häviävät yläkertaan roikkumaan puhelimilla. Onnistuin välttämään puuhastelun mallikkaasti joulupäivään asti, mutta sitten alkoi stressi, ku pitikin yhtäkkiä ehtiä sitä tätä ja tota, ja kaikki vaan vyörymällä vyöryi omien toiveiden ja tarpeiden yli. 

 

Enkä siis nyt missään nimessä tarkoita, etten haluaisi nähdä ketään jouluna, mutta en oikeasti haluaisi joka päivä istua autossa matkalla paikasta toiseen. Haluaisin nauttia kiireettömyydestä ja meidän lapsista, jotka joudutaan jo muutenkin jakamaan sen toisen kodin kanssa. On hetkiä, kun en haluaisi jakaa lapsia enää kenenkään muun kanssa. Joulu on ehdottomasti sellainen.


Kiireettömyyden sijaan elämää määrittelee milloin kenenkin aikataulut, ja yhtäkkiä onkin niin kiire, että kun vihdoin päästään joulupöytään, niin on jo niin kiljuva nälkä, että on ruoasta nauttiminen kaukana. Sitä vaan nälissään mättää ruokaa suuhun samalla, kun nieleskelee edellisen suullisen pureskelematta. 

 

Joulustressi tuntuu puristuksena rinnassa, sillä mitä tahansa teenkin, niin aina joku loukkaantuu. Joko uhraan omat tarpeet ja toiveet miellyttämällä muita tai sitten kieltäydyn jostakin toiselle tärkeästä jouluperinteestä, ja joku harmistuu. 

 

Automatkoilla kuuntelen joululauluja, koska teidän ja oletan, että mies haluaa kuunnella niitä sen kerran, kun on joulu. Itse vihaan kuunnella autossa mitään muuta kuin sellaista musaa, mitä tykkään laulaa. Joululaulut on sitä paitsi pääasiassa vain masentavia. Ne tekee surulliseksi, ja tämän vuoden surut nousee pintaan herkästi vielä muutenkin. En kaipaa yhtään ylimääräistä surua. 

 

Joulustressi tuntuu puristuksena rinnassa, sillä mitä tahansa teenkin, niin aina joku loukkaantuu. Joko uhraan omat tarpeet ja toiveet miellyttämällä muita tai sitten kieltäydyn jostakin toiselle tärkeästä jouluperinteestä, ja joku harmistuu. Summa summarum: Jollekin tulee aina paha mieli tai joulusta tulee suorittamista, kireetä pinnaa ja kiireen tuntua mielessä.

 

Note to myself: Ensi jouluna en suorita! Ensi jouluna halukkaat voi saapuilla meille syömään yhtenä päivänä. Tervetuloa. Minä en aio liikkua mihinkään, ja aion pyhittää kaikki muut päivät perheelleni, itselleni ja kiireettömyydelle. Laitoin tästä ihan oikeasti itselleni muistutuksen kalenteriin joulukuussa 2020, että muistan ensi vuonna, miten haluan joulua viettää. Tänä jouluna vähän unohdin. Tai vaihtoehtoisesti saatan seurata veljeni jalanjälkiä, ja suuntaan jouluksi jonnekin, missä aurinko paistaa ja mansikkamargarita on kylmää.

 

Joulu oli kuitenkin kiva. Viime vuonna tähän aikaan oltiin tuon sydänvauvan kanssa Uudessa Lastensairaalassa, joten siihen nähden joulu oli super. Toiveeni toteutettiin, ja saatiin viettää joulun kotona sairaalan sijaan. Olen siitä kiitollinen. Oli aikaa myös vaan olla. Parasta oli lasten riemu joululahjoista ja Harry Potter maratoonit, kun perheen pienin saatiin yöunille. Nyt kohti vuoden vaihdetta. Tämä vuosi alkaa olla taputeltu, ja hyvä niin. Toivottavasti sinun joulusi oli itsesi näköinen. Jos ei ollut, niin tee heti jotain, mistä itse pidät!

 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Heidi Forsell (@uudenelamanselviytymisblogi) jakama julkaisu

 

"This time of the year makes me sick to my guts
All this good cheer is a pain in the nuts"

- Tom Waits, Peter Murphy & The Porn Orchard, This Holiday Season & Christmas Sucks

 

Seuraatko Uuden elämän selviytymisblogia jo Instagramissa ja Facebookissa

 

Kommentit (4)

Bonusäiti
1/4 | 

Kiitos hyvästä tekstistä! Miehellä on kaksi lasta 11 ja 12v ja minä lapseton. Lapset on meillä joka toisen joulun ja vastaavasti joka toisen uuden vuoden. Näin lasten ei tarvi kulkea kahden kodin välillä vaan jouluun saa oikeasti rauhoittua sillon ku ovat täällä. 2 vuotta kokeiltiin että lapset liikkui 120km joulupäivänä kotien välillä mutta se oli kaikille stressaavaa. Joka toinen vuosi ollaan lasten kanssa joulu kotona ja tapanina käydään miehen vanhemmilla ja joka toinen joulu mun suvun kanssa ja toiset kyläillään sitten joulun jälkeen. Meillä on pienet suvut. Vuodessa on niin paljon päiviä että ei kaikkea tarvitse mahduttaa muutamaan päivään. Jos joskus yhteinen lapsi saadaan niin samantyylisellä kuviolla varmasti jatketaan. Mulla kun ei oo lapsia niin kuvio on yksinkertaisempi kun molemmilla on omia. Toivottavasti saatte ensi joulun sovittua rauhallisemmaksi 🙂

Ensimmäisen vaimon lapsi
2/4 | 

Itse uusperheessä kasvaneena olen nähnyt moneen kertaan nuo "tuplajoulut". Oman äitini ja isäni välillä nämä onneksi sujuivat suhteellisen hyvin. Tavallisesti me lapset vietimme vuorovuosina joulun yhden ja uuden vuoden toisen vanhemman kanssa. Välillä joulu vietettiin kotona ja välillä mummolassa, vuodesta riippuen erilaisella sukulaisten ja/tai ystävien kokoonpanolla. Meidän perheessä todettiin, että kahden kodin välillä pyörimisessä oli säätämistä riittämiin, joten joulun aikaan pysyttiin aikalailla vaan paikoillaan, riippumatta kumman vanhemman luona olimme. Vierailut ehti sitten hoitaa jonain muuna ajankohtana. Tämä oli toimiva menetelmä juuri meidän perheellemme.
Velipuoleni eivät valitettavasti olleet yhtä onnekkaita, kun heidän äitinsä erosi isästämme. Entinen äitipuoleni katkeroitui erosta niin pahasti, että monena vuonna hän tarkoituksella sotki suunnitelmat niin, ettei me lapset päästy edes näkemään toisiamme pyhinä. Ja niinä harvoina kertoina, kun vietimme yhtäaikaa"isijoulua" laitteli hän jatkuvasti kuvia poikia odottavista lahjavuorista ja muusta kivasta mistä he jäivät paitsi, jolloin veljeni vain harmistuivat, eivätkä kyenneet enää nauttimaan meidän isompien sisarusten kanssa olemisesta.

Heidi Forsell
Liittynyt9.8.2019

Kiitos kommentista. On tosi tärkeää kuulla, miten lapset itse kokee järjestelyt. Ja todella ikävää kuulla siitä, miten veljesi kuviot vaikeutui. Osaisivatpa aikuiset aina pitää aikuisten asiat erillään.
Mukavaa loppuvuotta ja parasta mahdollista uutta ✨❤️

Heidi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Christmas magic
All the cold, hungry people
Christmas magic
Are dying in the streets
Christmas magic"

- The National, Christmas Magic

 

THE NATIONAL: CHRISTMAS MAGIC

 

"Olehan sitten kiltisti!"

"Reippaasti nyt"

"Ei saa kiukutella, kun ne tontut kurkkii ikkunasta."

Kuulostaako tutulta. Itse ainakin huomaan syyllistyneen yhteen jos toiseenkin kehoitukseen oikeastaan edes ajattelematta asiaa sen tarkemmin. Itse asiassahan tuollaiset kehoitukset on kieltoja näyttää negatiivisia tunteita. Ei saisi olla vihainen tai surullinen. Pahimmassa tapauksessa me uhkaillaan, ettei se joulupukki tuo lahjoja ollenkaan, jos näyttää negatiivisia tunteita.

 

Onko kiukku ehkä merkki siitä, että lapsi tai nuori kaipaisi läsnäoloa vanhemmalta, joka puunaa saunan lauteita ja vääntää joululaatikoita.

 

Huonoa käytöstä ei tietenkään tarvitse hyväksyä, mutta huomaatko vanhempana sen tunteen kiukun takana. Tällaisilla kehoituksilla me aikuiset vaadimme lapsia peittämään juuri ne negatiiviset tunteet eikä me välttämättä edes huomata, mitä kiukun taustalla on.

 

Purkautuuko ehkä pelko tai jännitys kiukutteluna. Tai voisiko levottomuus olla merkki ikävästä, vai yrittääkö lapsi viestittää sinulle jotakin sellaista, mitä ei osaa ehkä sanoiksi pukea. Onko kiukku ehkä merkki siitä, että lapsi tai nuori kaipaisi läsnäoloa vanhemmalta, joka puunaa saunan lauteita ja vääntää hiki otsalla joululaatikoita, rosollia ja luumukiisseliä.

 

Ei aina tarvitse olla reipas tai kiltti. On ihan ok olla myös vihainen tai pettynyt tai surullinen. Reippaasti vaan näyttämään kaikkia tunteita. 

 

Moni kiukku ja harmi menee ohi, kun saa kivuta rakkaan ihmisen kainaloon, joka ei stressaa tekemättömistä joulupuuhista tai näprää kännykkää

 

Mitäpä jos tänä jouluna oikeasti pysähdyttäisi tärkeimmän äärelle. Olemaan läsnä, ja kuuntelemaan mitä toinen haluaa sanoa. Annetaan tilaa kaikille tunteille, omille ja toisen tunteille. Negatiiviset tunteet on tosi tärkeitä, joten annetaan myös niille tilaa ilman, että syyllistetään tai uhkaillaan lahjojen menetyksellä. Moni kiukku ja harmi menee ohi, kun saa kivuta rakkaan ihmisen kainaloon, joka ei stressaa tekemättömistä joulupuuhista tai näprää kännykkää, vaan on aidosti kuulemassa, mitä toinen haluaa sanoa. Pätee lapsiin ja aikuisiin. 

 

Viime jouluna vietettiin osa joulusta sairaalassa. Mun tärkein toive tänä jouluna on, että saataisiin viettää koko joulu kotona. En aio stressata joulua yhtään. En aio siivota yhtään sen enempää kuin normaalistikaan enkä aio ottaa minkäänlaista stressiä joulupuuhista, lahjoista tai mistään muustakaan. Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan tehnyt yhden ainuttakaan joululaatikkoa itse enkä aio tehdä poikkeusta tänäkään jouluna. Kyllä se joulu tulee ilman stressaamistakin. Sen sijaan viritän talon täyteen tunnelmallisia valoja ja kynttilöitä. Lämmitän glögin, ja vedän villasukat jalkaan. Katson joulupiirrettyjä ja syön mahan killilleen kinkkua ja Julia suklaakonvehteja, ja pussailen ja halailen mun tyyppejä täällä kotona. Pysähdyn olemaan kiitollinen siitä, että saan viettää niiden kanssa joulua. 

 

 

Minunkin lähipiirissäni on ystäviä, joille tuleva joulu on raskas. Tiedän, että monessa joulupöydässä on tänä jouluna tyhjä tuoli, ja moni tietää, että tuleva joulu on viimeinen, jonka saa rakkaansa kanssa viettää. Monelle tuleva joulu tuntuu pelottavalta, ja moni joutuu miettimään uudenlaisia jouluperinteitä, koska joulu ei ole enää entisensä. Sallitaan siis jouluun kaikki tunteet sellaisena kuin tunteet tulevat. Joulu ei ole pelkästään ilon juhla. Ei se välttämättä ole juhla ollenkaan. Silloin ei tarvitse olla yhtään reipas. 

 

Tiedän, että monessa joulupöydässä on tänä jouluna tyhjä tuoli, ja moni tietää, että tuleva joulu on viimeinen, jonka saa rakkaansa kanssa viettää. 

 

Rauhallista joulun aikaa teille kaikille, ja voimia jokaiselle, jonka joulusta suru vie suurimman osan. Te olette mun ajatuksissa, ja mä olen täällä teitä varten myös jouluna. 

 

"But me and my family will be warm tonight
They'll be warm tonight
Warmer than those people"

- The National, Christmas Magic

 

LUE MYÖS

 

Miksi vanhempi ei saa sanoa ääneen, jos vituttaa?

 

Läpi routaisen maan - Vertaisista valoa vaikeisiin hetkiin

Kommentit (2)

Hulda
1/2 | 

Tämä on yksi syy, miksi alan valmistella joulua alkusyksystä - että aikaa on muuhunkin kuin joulun puuhaamiselle. Meillä vietetään ihan normaalia elämää tälläkin hetkellä, kun lapset ovat isäviikolla ja pitää kuskata kouluun ja eskariin ja treeneihin ja mummolaan jnejne. Ihan samaa ne lapset kuitenkin tarvitsee, rutiineja ja tilaa. Välillä kiukutellaan, välillä mukelot riitelevät ja tarvitaan rauhanturvaajia selvittelemään tilannetta, pyykkejä pitää pestä ja mukuloita kylvettää.

Joulu onkin sitten omistettu ihmisille. Mummoille, siskoille, sedille, serkuille, ilman aikataulupaniikkia ja stressiä.
Eikä kenenkään tarvitse miettiä saako tunteita näyttää. Kyllä saa. Tottakai toivotaan että ne tunteet olis pääasiassa iloisia tai muuten positiivisia, mutta aina ei voi voittaa. Joskus kiukutellaan, toisinaan taas ei. Onneksi useammin nauretaan, niin arkena kuin juhlanakin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen
Kutsun tätä elämäksi, vaikka ole en
Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään"

- Samuli Putro, Olet puolisoni nyt

 

SAMULI PUTRO: OLET PUOLISONI NYT

 

 

Isoäitini täyttäisi tänään 91 vuotta, mutta tämä on ensimmäinen syntymäpäivä ilman meidän Mammia. Itkettää vähän, mutta ei enää lohduttomasti. Syntymäpäivän kunniaksi halusin julkaista tekstin, jonka kirjoitin samana päivänä, kun Mammi kuoli, ja päivänä, jona hänet haudattiin. Mammin kuolema oli minun elämässäni ensimmäinen läheisen ihmisen kuolema, joka tuntui luonnolliselta, ja se oli senkin vuoksi merkityksellinen. Se oli merkityksellinen myös siksi, että on pitänyt opetella elämään kuoleman kanssa sovussa. Rimpuilu ei auta, kun kuolema ottaa omansa. 

Hyvää syntymäpäivää Mammi sinne jonnekin! 


2.5.2019

"Sun viimeisenä päivänä mä silitin sun hiuksia ja otsaa viimeisen kerran. Sanoin sulle, että voit lähteä. Lupasin, että me kaikki pärjätään eikä sun tarvitsisi meistä enää huolehtia. Musta tuntuu, että sä odotit sitä, että mä olisin valmis. Tuo tyttökin silitti sua ja lauloi sulle hiljaa omaa lauluaan. Ajattele, 1-vuotias teki sen, mitä mä en uskaltanut tehdä! Uskon, että kuulit tuon hiljaisen kauniin laulun. Suukotin vielä sun päätä, ja kiitin kaikesta. Kerroin, että rakastan. Toivoin, että nähtäisi vielä joskus jossain. Muutamaa tuntia myöhemmin sä lähdit. Mä tunsin sen, vaikka en ollut paikalla. Ikävä on sietämätön, eikä kyyneleistä tule vielä loppua, kun muistot tulvii ajatuksiin, mutta ensimmäistä kertaa koskaan kuolema tuntuu luonnolliselta eikä yhtään pelottavalta. Sen sä vielä viimeisenä päivänäsi minulle opetit."

 

Suru tuntuu helpommin hallittavalta, kun sitä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. 

 

25.5.2019

Hautajaisiin kulminoituu älytön määrä surua, ahdistusta ja hallitsemattomuuden tunnetta. On kohdattava kuoleman ikuisuus silmästä silmään, mutta myös muita surevia läheisiä osanottoineen. Silloin ei voi enää käpertyä peiton alle oman surunsa kanssa piiloon muulta maailmalta. Suru tuntuu helpommin hallittavalta, kun sitä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. 

 

Tänään me saateltiin viimeiselle matkalle mun niin rakas isoäiti. Luulen, että näihin hautajaisiin kulminoitui paljon menettämisen pelkoa viimeisen puolentoista vuoden ajalta, sillä lokakuusta 2017 saakka olen joutunut myös useita kertoja kohtaamaan sen ajatuksen, että joutuisin ehkä hautaamaan oman lapseni. Olen joutunut miettimään viimeisiä sanojani tyttärelleni monta kertaa, sillä olen joutunut hyvästelemään hänet useamman kerran tietämättä, että nähdäänkö vielä. Tänään se suru oli ajatuksissani vahvasti läsnä.

 

Hautajaisissa jo arkun näkeminen ja ahdistava urkumusiikki pakottaa kyyneleet pintaan halusit tai et. Kukkien laskeminen ja viimeiset sanat ovat minulle vaikeita. Silloin en voi enää piilottaa hallitsematonta surua muilta, vaikka olin sanonut ne tärkeimmät sanani Mammille jo samana päivänä, kun hän kuoli. Kuolema on läsnä ja olemassa enemmän kuin koskaan ennen, ja joudut olemaan täysin alasti surusi kanssa muiden edessä. Se on helpottavaa, mutta samalla ahdistavaa, sillä hallitsemattomuutta olen oppinut pelkäämään elämäni aikana.

 

Pelkään paniikkia ja sitä, etten hallitse omia tunteitani kehossani. Sureminen vie voimia, ja on raskasta koko keholle. Paniikki vie viimeisetkin voiman rippeet, ja sitä paniikkia pelkään eniten, sillä se on viimeisen viikon aikana muistuttanut olemassaolostaan. Suru ja pelko nostavat sen usein pintaan.

 

Olen joutunut miettimään viimeisiä sanojani tyttärelleni monta kertaa, sillä olen joutunut hyvästelemään hänet useamman kerran tietämättä, että nähdäänkö vielä. 

 

En voi olla kuvittelematta sitä, että aikuisen arkun sijaan kappelissa surevia odottaisi pienen pieni arkku. Liian läheinen on kuolemasta minulle tullut. Liian lähellä se on käynyt, kun moni sydänystävä on joutunut hautaamaan lapsensa. Kuoleman kohtaaminen on liian arkipäivää meidän suuressa sydänperheessä. 

 

Tänään kuolema kuitenkin ensimmäistä kertaa koskaan tuntui luonnolliselta eikä yhtään pelottavalta, sillä kuoleman matkaan lähti 90-vuotias hyvän elämän elänyt vanhus. "Kunnes kuolema meidät erotti", lausui 90-vuotias isoisäni, kun kiitti kauniisti arkun äärellä vaimoaan yhteisistä vuosista. Yli 60 vuoden yhteinen matka päättyi kevääseen. Se on surullista, mutta äärimmäisen kunnioitettavaa. Yhteisiin vuosiin mahtuu niin paljon, etten osaa edes kuvitella.

 

Kiitos Mammi ihan kaikesta. Kiitos, että saatiin pitää sinut meidän elämässä näin pitkään. Mä kuulen sun naurun mun ajatuksissa. Mä olen kuullut sun naurua eilisestä asti. Se kertoo mulle, että sun on nyt hyvä.

 

"Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa

On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista, 

Että kuiskauskin on huuto

En vaihtais sekuntiakaan

En nuoruutta, en vimmaisia kasvukipuja

En jäätä, joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin 

Olet puolisoni nyt. "

-Samuli Putro, Olet puolisoni nyt

 

Lue myös 

Sydänperheestä yksi on poissa

Läpi routaisen maan - Vertaisista valoa vaikeisiin hetkiin

 

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Tää on teille perheenjäsenet
Me tavataan vielä vaikka minne menet
Muistan kun me hengattiin sisäl ja pihal
Ei oo pöydässämme tilaa vihalle"

- Raappana, Perhesuhteet

 

RAAPPANA: PERHESUHTEET

 

Hyvää uusperheiden päivää!
Itse olen elänyt uusperhe-elämää jo 15 vuotta. Nykyisen perheeni kanssa on eletty saman katon alla reilu kolme vuotta, ja elin siis uusperheessä jo ennenkuin minusta tuli biologisesti äiti esikoiselleni. Näihin kaikkiin menneisiin ja nykyisiin vuosiin mahtuu paljon kaikenlaista. Todella paljon kaikenlaista!  Onnittelen itseäni, sillä matka ei ole ollut helppo. Itsestäni olen oppinut todella paljon, ja perheestä, sekä sen dynamiikasta ja rooleista myös. Olen oppinut paljon erilaisista parisuhteista, ja vanhemmuuden monista kasvoista. Ja matkani jatkuu. Paljon on oppia vielä tulossa, kun lapset kasvaa ja aikuiset toivottavasti myös.

 

Jo uusperheen rakennusvaiheessa on otettava huomioon erilaisten perheiden ja parisuhteiden historia sekä erilaisten ihmisten erilaisia tarpeita ja toiveita. 

 

Minun perheeseeni kuuluu biologisen esikoiseni lisäksi, puolison kaksi lasta, ja nyt tämä meidän yhteinen erityinen rakkaus. Esikoisellani on myös isosisko isänsä aikaisemmasta suhteesta, ja koen hänet myös osaksi oman elämäni perhettä, sillä hän on esikoiseni sisko, ja minun elämässäni tärkeä ja merkityksellinen tyttö (tai nyt jo nuori nainen).

 

Uusperhe kasataan yhteen pieni pala kerrallaan. Se ei koskaan valmistu itsestään tai hetkessä, vaan sen eteen on aina tehtävä ihan hitosti duunia. Jo uusperheen rakennusvaiheessa on otettava huomioon erilaisten perheiden ja parisuhteiden historia sekä erilaisten ihmisten erilaisia tarpeita ja toiveita. 

 

Vanhemman on oltava turvallinen ja luotettava aikuinen tasavertaisesti perheen jokaiselle lapselle biologiasta riippumatta, mutta silti pitää olla varovainen rajoissa, rakkaudessa, ja mielipiteissään, ettei tule astuneeksi biologisen vanhemman tontille. Minä olen tätä uusperhe-elämää treenannut jo kauan, ja tiedän, että ei-biologisen vanhemman rakkaus esikoiseni toisessa kodissa ei ole minulta mistään pois. Päinvastoin. Minun lapsellani on tuplasti välittäviä aikuisia ympärillä, ja kaksi erilaista kotia, mitkä mahdollistavat erilaisia asioita, ja olen siitä kiitollinen. Meidän ei tarvitse kaikesta olla aina samaa mieltä, mutta tiedän, että kaikki tahtovat osaltaan hyvää, ja tekevät parhaansa. Muistan myös mustasukkaisuuden, kun minusta tuntui, että toisen kodin rakkaus ja positiiviset asiat olisi jotenkin minulta pois. 

 

Minun elämässäni on viisi lasta, vaikka biologisesti olen äiti vain kahdelle. Kaikki viisi ovat tehneet minusta sellaisen äidin ja vanhemman, joka nyt olen. Vanhemmuus ei koskaan ole pelkkää biologiaa tai titteli, jolla aikuista kutsutaan.

 

Vanhemmuus on aina oman pään sisäinen prosessi ja uusperheessä eläminen väistämättä pitkittää sitä prosessia. Eihän vanhemmuudessa koskaan tule valmiiksi, mutta kyllä uusperheen vivahteet siihen prosessiin antaa väriä.  Minun elämässäni on viisi lasta, vaikka biologisesti olen äiti vain kahdelle. Kaikki viisi ovat tehneet minusta sellaisen äidin ja vanhemman, joka nyt olen. Vanhemmuus ei koskaan ole pelkkää biologiaa tai titteli, jolla aikuista kutsutaan. Tämä pätee kaikkiin vanhempiin ja vanhempien kaltaisiin ihmisiin. Jokaiseen aikuiseen, joka tavalla tai toisella on vastuussa lapsista. Ei äidiksi tulla pelkästään synnyttämällä, vaan siihen äitiyteen kasvetaan, ja sama pätee kaikenlaiseen vanhemmuuteen. 

 

Toisen lapsen rakastaminen on ihan erilaista kuin oman biologisen lapsen rakastaminen, ja sen rakkauden eteen on tehtävä eri tavalla töitä kuin sen biologisen kiintymyksen, joka meihin on niin vahvasti sisään rakennettu.

 

Vanhemmuus on aikuisen sitoutumista perheen jokaiseen lapseen, oli vanhemmuus biologista tai ei. Ainakin sen pitäisi olla. Toisen lapsen rakastaminen on ihan erilaista kuin oman biologisen lapsen rakastaminen, ja sen rakkauden eteen on tehtävä eri tavalla töitä kuin sen biologisen kiintymyksen, joka meihin on niin vahvasti sisään rakennettu.

 

Toisen lapsen rakastaminen ei aina ole myöskään helppoa, mutta se on ihanaa, ja antaa paljon, kun uskaltaa heittäytyä tunteen mukaan, mutta kyllä siihen negatiivisiakin tunteita liittyy, ja niistä on joskus todella vaikea puhua. Läheisyys ja yhdessäoleminen auttaa kuitenkin kaikkeen. Ihan kaikkeen. Rakkaus on taitolaji ja tahtotila. Järjissään pysyminen myös, ja sitä pirun pitkää pinnaa uusperheen selviytyminen edellyttää, ja moni vanhempi siihen kuvioon eri syistä joskus myös väsyy. 

 

Arvostan jokaista uusperheen vanhempaa, joka onnistuu taiteilemaan ja tasapainoilemaan kaiken sen keskellä, kun arkeen liittyy läjä lapsia, ja kasa erilaisia aikuisia, arvoja, ajatuksia ja varsinkin mielipiteitä. Erilaiset parisuhteiden historiat, rakkaustarinat ja erot ja epäonnistumiset värittää aina aikuisten kykyä toimia järkevinä aikuisina. Monta kertaa on pitänyt hengittää syvään, kun oman exän ja puolison exän kanssa ajatukset ja arvomaailma eivät vaan kohtaa, ja vaikka kuinka tekisi mieli repiä pää irti, niin on vaan nieleskeltävä ja otettava huomioon kaikkien ajatukset. Exätkin ovat joutuneet vetämään happea ihan yhtälailla.

 

On niitä päiviä, kun kaikki sujuu enemmän kuin hyvin, ja on vaan niin kiitollinen toimivasta yhteistyöstä, ja sitten on niitä päiviä, kun tekisi mieli pakata omat lapset autoon, ottaa vastuu vain omistaan, ja sanoa sille puolisolle, että pidä tunkkisi, exäsi ja lapsesi. Kun et vaan jaksa sitä naurettavaa hiekkalaatikkoleikkiä, mitä uusperheissä myös väistämättä ilmenee, kun niitä omien tonttien rajoja piirretään. 

 

On niitä päiviä, kun kaikki sujuu enemmän kuin hyvin, ja on vaan niin kiitollinen toimivasta yhteistyöstä, ja sitten on niitä päiviä, kun tekisi mieli pakata omat lapset autoon, ottaa vastuu vain omistaan, ja sanoa sille puolisolle, että pidä tunkkisi, exäsi ja lapsesi.

 

Hyvää uusperheiden päivää. Mä olen kiitollinen jokaiselle elämäni ipanalle. Kiitos Myyrä, Tirriäinen, Hömpylä, Namijamminen ja Elmikelmi, jonka elämässä saan olla. Kiitos myös puolisolle, jonka kanssa saan jakaa meidän perheen ihanuudet ja raivostuttavuudet. Onneksi me ollaan aina samalla tontilla, samalla puolella. Olen kiitollinen myös meidän arkemme exille, joiden kanssa jaamme samat prioriteetit lasten hyvinvoinnista, ja arjen sujuvuudesta. Yhteistyö ei aina ole helppoa, mutta tahtotila on onneksi pääasiassa sama.

 

Meidän uusperhe on ehdottomasti mahdollisuus kaikille asianosaisille, mutta uhkat on tiedostettava hyvin, että niiden eteen voi tehdä töitä, jotta aikuiset pystyvät hoitamaan kaikkien lasten asiat lasten asioina, ilman sen suurempia tunneryöppyjä tai valta-asetteluja. 

 

"Puhalletaan yhteen hiileen vaikka keskel kiireen
Tajutaan se viimein kokonaan, ei melkein
Unohdetaan muuvit robotin niin nähdään, missä sydän piilee"

-Raappana, Perhesuhteet

 

Lue myös

Oman lapsen kipu ja ahdistus repii vanhemman sydämen rikki

 

Onko arpesi osa sinua vai hallitseeko haavat vielä elämää

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Uuden elämän selviytymisblogi kertoo selviytymisestä silloin, kun kaikki muuttuu. Selviytymisblogi kertoo erityisen vauvan odotuksesta, ja uusperheen arjesta pienen vaikeasti sydänvikaisen lapsen kanssa. Arki on täynnä iloja ja suruja, turhautumista ja intohimoja sekä pelkoa, ja epätoivon hetkiäkin. Ja rakkautta! Paljon rakkautta ja ajatuksia siitä, että elämän vaikeimmistakin asioista voi seurata paljon hyvää.

Blogia voit seurailla Facebookissa ja myös Instagram täytyy meidän perheen arjesta ja joskus juhlastakin

 

Laita kuunteluun myös minun ja ystäväni Podcast Itseni näköinen elämä

 

 

Blogiarkisto

2019

Kategoriat

Instagram