Kirjoitukset avainsanalla ystävyys

 

"Se oli pimein taipale
Silmänräpäyksessä ohitse
En tiennyt että tällaistakin on
Jumalat pudottavat pommejaan
Joudun hetken yksin kulkemaan"
- Samae Koskinen, Läpi routaisen maan

 

SAMAE KOSKINEN: LÄPI ROUTAISEN MAAN

 

 

Lapseni vaikea sydänvika on ollut mun elämäni pimein taipale. Se on ollut pitkä ja pimeä matka, ja on (toivottavasti) vasta alussa. Matkaa ja synkkyyttä on vielä paljon jäljellä, vaikka kaikki menisi hyvin.

Pelko oman lapsen menettämisestä on pahinta, mitä tiedän. Enkä nyt tarkoita sitä normaalia  menettämisen pelkoa, mitä jokainen vanhempi pelkää. Tarkoitan sitä pelkoa, kun sun lapsi lähtee leikkaukseen etkä tiedä, että palaako se  sieltä leikkaussalista elävänä takaisin. Tarkoitan sitä pelkoa, kun katselee omaa lasta teho-osastolla hengityskoneessa letkujen ja piuhojen keskellä, ja lääkäri kertoo, että melkein piti elvyttää. Se on ihan helvetin routainen maa se.

 

Tarkoitan sitä pelkoa, kun sun lapsi lähtee leikkaukseen etkä tiedä, että palaako se  sieltä leikkaussalista elävänä. Tarkoitan sitä pelkoa, kun katselee omaa lasta hengityskoneessa letkujen ja piuhojen keskellä, ja lääkäri kertoo, että melkein piti elvyttää.


Joskus pimeydessä kuitenkin voi huomata  valon. Se valo voi olla ystävällinen katse ventovieraalta vanhemmalta sairaalan käytävällä, tai toisen vanhemman lempeä hymy, mikä kertoo sun sielulle, että joku toinen oikeasti ymmärtää, mistä sä joudut menemään läpi. 

Olen saanut sairaalasta ja Mäkkäritalosta monta uutta elämän mittaista ystävää. Olen tavannut ihmisiä, joita en olisi kai koskaan tavannut, jos meidän elämää ei olisi kohdannut tämä synkkyys. Ystävyyden alku tällaisina hetkinä on kuitenkin erilainen "normaaliin" ystävyyteen verrattuna, kun tarina alkaa äärimmäisen pelon ja epätietoisuuden äärellä.

Näissä tilanteissa usein jaetaan elämän vaikeimmat hetket ja henkilökohtaisimmat pelot ennenkuin tietää toisesta mitään muuta. Tuossa kuvassa olevan ystäväni kanssa me itkettiin monet itkut ja naurettiin monet naurut ennenkuin tiesimme edes toistemme etunimiä. Se on erityistä se. On erityistä olla täysin paljas pelkoinensa ihmiselle, jota et tunne, mutta jonka kanssa tunnet sellaista käsittämätöntä yhteenkuuluvuutta, jota on vaikea pukea sanoiksi. Sitä on vertaisuus

 

Vertaistuki on korvaamatonta! Vertainen ymmärtää silloin, kun kukaan muu ei ymmärrä.

Vertaistuki on korvaamatonta! Vertainen ymmärtää silloin, kun kukaan muu ei ymmärrä. Vertaisen kanssa on helppo jakaa asioita, joista sun on vaikea puhua kaikkein läheisimmille ja rakkaimmille ihmisille. Ja se tuntuu ihanalta. Siitä saa voimaa, kun elämän vaikempina hetkinä on joku, joka ymmärtää. 

Oli upea hetki Samae Koskisen keikalla reilu viikko sitten, kun kuulin biisin Läpi routaisen maan ensimmäistä kertaa. En yleensä tykkää kuunnella uusia biisejä ensimmäistä kertaa livenä, mutta nyt jostain syystä en halunnut kuunnella juuri ilmestynyttä levyä ennen keikkaa. Oli vahva tunne, että piti säästellä keikkaan asti. 

Olin jatkuvasti ihan paniikissa siellä teholla, ja ihailin tuota äitiä, joka hymyili aina koko kehollaan, kun tuli vauvansa luo. Muistan haaveilleeni hetkestä, jolloin uskaltaisin taas hymyillä.

 

Mun oli tarkoitus kuulla tämä biisi ensimmäistä kertaa tuon kuvassa olevan ystäväni kanssa. Kuvakin on kahdesta onnellisesta keikalla! Ollaan tutustuttu Lastenklinikalla, kun meidän vauvat makasivat teho-osastolla viereisissä pedeissä. Olin jatkuvasti ihan paniikissa siellä teholla, ja ihailin tuota äitiä, joka hymyili aina koko kehollaan, kun tuli vauvansa luo. Muistan haaveilleeni hetkestä, jolloin uskaltaisin taas hymyillä.

Me jaettiin pieniä iloja ja syvimpiä suruja sairaalassa, ja siinä matkalla ystävystyttiin. Oli siis melkoisen tunteikas hetki jakaa tämän kappaleen ensikuuntelu sellaisen ihmisen kanssa, joka on ollut valo sun todella routaisella matkalla. Ja jonka sä tiedät kulkeneen läpi oman pimeän taipaleen. Voi niitä ilon ja surunkin kyyneleitä siitä, että ollaan juuri nyt juuri tässä. Toivottavasti meidän lapset jonain päivänä jakaa saman ystävyyden. 

Ajattelin biisin aikana myös omaa puolisoani ja ystäväni puolisoa, ja sitä millainen matka ja pimeys tässä on pariskuntina kuljettu. Mutta tässä ollaan, ja se riittää juuri nyt. Elämässä on tähtiä, jotka valaisee meidän kaikkien polkuja. Pitää vaan nähdä, ja huomaat, että synkkyys on täynnä pieniä tähtiä, jotka hohkaa valoa.

Kiitos rakkaat ystävät ja vertaiset, että olette mun elämässä. Mä lupaan osaltani kannatella teitä läpi routaisen maan. Olitte nimittäin kultaa heti alussa, muutuitte timanteiksi matkalla. 

Toivon pelkkää parasta niille ihmisille, jotka kivulla ja kyyneleillä on synnyttänyt tämän kauniin kappaleen omassa roudassaan. Toivon paljon tähtiä ja valoja teidän kaikkien matkalle. 

"Sä olit kultaa heti alussa
Muutuit timanteiksi matkalla"
- Samae Koskinen

 

Lue myös 

Sydänperheestä yksi on poissa 💔

Dead man walking - Elämää ensitiedon jälkeen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Viimeiseen tiimaan

Tähän päättyy paljon hyvää, 

Paljon kaunista" 

-Apulanta, Armo

 

APULANTA: ARMO

 

 

Kolme kuukautta sitten menehtyi pieni poika. Hän oli pikkuinen, mutta silti niin kovin suuri ja merkittävä monen ihmisen elämässä. Harva 1-vuotias pystyy lyhyen elämänsä aikana jättämään niin suuren jäljen niin moneen sydämeen kuin sinä jätit. Sinä olit ainutlaatuinen pieni ihminen niin monella eri tavalla. Julkaisen tämän tekstin molempien vanhempien luvalla. Kiitos, että mä saan olla osa teidän perheen tarinaa. 

Sydänlapsen vanhempana joutuu väistämättä kohtaamaan kuolemaa. Vaikeimmassa mahdollisessa tilanteessa sä joudut hyvästelemään oman maailman kaikkeutesi. 

 

Sydänlapsen vanhempana joutuu väistämättä kohtaamaan kuolemaa. Vaikeimmassa mahdollisessa tilanteessa sä joudut hyvästelemään oman maailman kaikkeutesi. Toiseksi vaikeinta on varmaankin kohdata kuolema silloin, kun kuolema vie jonkun sun rakkaasta sydänperheestä. Silloin on kohdattava kuolema silmästä silmään, kun näet, että sulle tärkeän ystävän syli on tyhjä, ja sydän revitty rikki. 

 

Minun sydänperheestäni on yksi poissa, ja se sattuu niin syvälle sydämeen, että välillä on vaikea hengittää. Se ei ole mitään verrattuna siihen suruun ja kipuun, mitä lapsen perhe ja läheiset kohtaa menetyksen myötä, mutta se koskettaa sellaisella rakkaudella, jota en tiennyt olevan olemassa. Nyt tiedän, kun tunnen sen joka solulla.

Se ajatus lohduttaa, sillä tiedän, että saatan itse joskus olla se, joka joutuu hyvästelemään oman lapsensa

 

Sydänperheessä olen tuntenut sellaisen rakkauden ja lämmön, mitä ei voi sanoin edes kuvailla. Tiedän myös, mitä on olla sydänperhe silloin, kun on niin vaikeaa, ettei mitkään sanat tai kyyneleet riitä. Suru muuttuu ja elää, mutta haluan uskoa, että tämä selittämätön rakkaus (jonka voi ymmärtää vain sen kokenut) kannattelee. Suru on niin kohtuuton, ettei sille koskaan pysty selittämään syytä, miksi näin piti tapahtua.

 

Sydämeni pohjasta haluan uskoa ja toivoa, että elämä kannattelee, jos sen uskaltaa antaa kannatella. Se ajatus lohduttaa, sillä tiedän, että saatan itse joskus olla se, joka joutuu hyvästelemään oman lapsensa. Silloin voin luottaa siihen, että sydänperheessä kannatellaan myös minua, ja pääsen elämässä eteenpäin hetki kerrallaan hengittäen jos uskallan heittäytyä elämän ja näiden ihmisten kannateltavaksi.

 

Uskon, että elämään meille annetaan juuri ne ihmiset, jotka meidän kuuluu elämän aikana kohdata. Uskon, että myös menetys osaltaan tuo elämään sellaisia uusia ihmisiä, joiden elämään kuuluu syystä tai toisesta tulla. Ihmisiä, joiden kanssa polut ei ehkä ilman menetystä kohtaisi. Se ei tietenkään korvaa menetystä, mutta on ehkä henkisesti elintärkeä bonus.

 

Vaikka paniikin ja raastavan ikävän hetki on yksinäinen, niin voit luottaa siihen, että se paniikki menee ohi, ja sitten taas joku kannattelee hetkessä eteenpäin.

Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että juuri Sinä tulit meidän sydänperheeseen. Kannan sinut ajatuksissani ja sydämessäni aina.

Mä näen sun hymyn siellä jossain kaukana. Mä näen sun hymyilevät kasvot, kun ajattelen sua. Hymyile vaan pieni rakas. Sun on nyt hyvä olla. Me sydänperheessä luvataan, että äiti, iskä ja isoveli pärjää täällä. Sun äidin sisällä on niin uskomaton valo ja voima, ettei se itsekään siltä kirkkaudelta näe sen valon loistoa. Lupaan, että näkee vielä jonain päivänä. Myös sinä olet valo siellä jossakin, vaikka nyt kaikki tuntuu vielä mustalta.

 

Kiitos sinä pieni rakas, että olit meidän elämässä. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että juuri Sinä tulit meidän sydänperheeseen. Kannan sinut ajatuksissani ja sydämessäni aina.

 

Rakkaat sydänystäväni, te tiedätte, että täällä olen. Teitä varten. Aina. 

 

"Nyt on mentävä yksin

Kulkee pitää ilman varjoo

Osan jäätävä taakse

Jotta toinen voi loppuun löytää" 

- Apulanta, Armo

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Uuden elämän selviytymisblogi kertoo selviytymisestä silloin, kun kaikki muuttuu. Selviytymisblogi kertoo erityisen vauvan odotuksesta, ja uusperheen arjesta pienen vaikeasti sydänvikaisen lapsen kanssa. Arki on täynnä iloja ja suruja, turhautumista ja intohimoja sekä pelkoa, ja epätoivon hetkiäkin. Ja rakkautta! Paljon rakkautta ja ajatuksia siitä, että elämän vaikeimmistakin asioista voi seurata paljon hyvää.

Blogia voit seurailla Facebookissa ja myös Instagram täytyy meidän perheen arjesta ja joskus juhlastakin

 

Laita kuunteluun myös minun ja ystäväni Podcast Itseni näköinen elämä

 

 

Blogiarkisto

2019

Kategoriat

Instagram