Kirjoitukset avainsanalla taapero

Kaupallinen yhteistyö

"The cats nestle close to their kittens,
The lambs have laid down with the sheep.
You are cozy and warm in your bed, my dear.
Please go the fuck to sleep."

- Adam Mansbach, Go the fuck to sleep

 

ADAM MANSBACH: GO THE FUCK TO SLEEP

READ BY SAMUEL L. JACKSON

 

Ihmiset sanovat nukkuneensa kokonaisia öitä. En enää ymmärrä, mitä he sillä tarkoittavat. Meidän taapero on nukkunut aamuun asti ihan vain satunnaisia kertoja. Olen valmis myymään sieluni saatanalle pilkkahintaan, että saisin nukkua yhden kokonaisen yön.

 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Heidi Forsell (@uudenelamanselviytymisblogi) jakama julkaisu

 

Meidän tyttöhän oli siis hiljalleen jättämässä pois yösyömiset ennen viimeisintä avosydänleikkausta. Viimeisin leikkaus oli 1-vuotissyntäreiden aikaan. Leikkausreissun jälkeen yösyötöt palasi rytinällä takaisin, ja ajattelimme sen olevan lähinnä turvallisuudentunteen tankkausta pelottavan ja äärimmäisen stressaavan sairaala-ajan jälkeen. Päätettiin, ettei puututa yösyömisiin, vaan annetaan tytön kaikessa rauhassa tankata tuttipullosta sitä turvallisuutta traumaattisen kokemuksen jälkeen.

 

Pikku hiljaa ajauduimme kuitenkin siihen tilanteeseen, että tyttö aina vaan vaati yöpullonsa, ja mielellään ihan vaikka useamman kerran yössä. Sen sijaan, että yösyötöt alkaisi jäädä pois, niin ne lisääntyivät. Oikeastaan hän alkoi vaatia pulloa aina havahtuessaan yöunilta. Yöt olivat siis levottomia, ja homma lähti karkaamaan käsistä. Me aikuiset olimme niin pohjattoman väsyneitä, ettei meillä ollut voimia tai jaksamista edes pohtia, mitä levottomille öille voisi tehdä. 

 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Heidi Forsell (@uudenelamanselviytymisblogi) jakama julkaisu

 

 
Neuvolantädin ja lasten neurologinkin kanssa asiasta juteltuamme tultiin siihen tulokseen, että mihinkään huudatustaktiikkaan ei lähdetä. Tämä lapsi on turvattomuuttaan itkenyt sairaalassa ihan riittävästi, ja se on varmasti osaltaan jättänyt jäljen hänen psyykkiseen kehitykseensä, joten huudatukseen ei sydän tai järkikään antaisi periksi. Fakta kuitenkin oli, että öiden piti rauhoittua. Piste. Vanhempien mielenterveyden säilyttämiseksi öiden oli pakko rauhoittua! Minun yöuneni alkoi olla jo ihan olemattomia, koska keho oli niin yliväsynyt, etten saanut nukutuksi enää juuri ollenkaan. Saatoin valvoa aamuyöhön tai jos jotenkin onnistuin nukahtamaan, niin lapsen herätessä meikäläisen unihiekat silmistä oli tipotiessään, ja valvoin puolitoista tuntia jokaisen yöheräämisen jälkeen.

Kuin tilauksesta Tiny Twinklen Melinda astui kuvioihin. 

 

Hän teki meille unisuunnitelman ja aikataulutti meidän päivän, ja saatiin perusteelliset ohjeet unikoulun toteuttamiseen. Meillä ei ollut voimia tehdä mitään suunnitelmaa, kun yritettiin vaan jotenkin selvitä sen univelkakuorman kanssa arjessa, joten oli ihanaa, kun joku antoi selkeät ohjeet kaikkiin tilanteisiin.

 

Melinda kartoitti tooooodella perusteellisesti meidän tilanteen kirjallisesti ja haastattelemalla. Minua henkilökohtaisesti helpotti tosi paljon, että Melindalla on kätilötausta, joten hän ymmärsi hyvin sen, että elämään ei aina saa parhaita mahdollisia lähtökuoppia. Hän ymmärsi, että meidän tytön elämän alku on ollut äärimmäisen stressaava ja traumaattinen niin lapselle kuin vanhemmillekin, ja  se osaltaan varmasti näkyy myös meidän kaikkien unitottumuksissa. Oli ihanaa, kun sitä ei tarvinnut selitellä.

 

Melinda teki meille unisuunnitelman ja aikataulutti meidän päivän, ja saatiin perusteelliset ohjeet unikoulun toteuttamiseen. Meillä ei ollut voimia tehdä mitään suunnitelmaa, kun yritettiin vaan jotenkin selvitä sen univelkakuorman kanssa arjessa, joten oli ihanaa, kun joku antoi selkeät ohjeet kaikkiin tilanteisiin. Meidän tavoitteet unikoululle oli, että tuttipullosta päästään eroon, ja lapsi nukahtaa itse omaan sänkyyn ja nukkuu koko yön. Ja sitten me aloitettiin lempeä unikoulu Melindan ohjeilla.

 

RAKAS UNIPÄIVÄKIRJA

Unikoulu alkaa. Olen innoissani, mutta myönnän epäileväni sen onnistumista. Tuo meidän tyttö on todella päättäväistä sorttia, ja valmis taistelemaan saavutettujen etujen puolesta eli suosiolla hän ei tule pullosta luopumaan. Mutta me ollaan valmiina, ja meillä on keinot viedä unikoulu johdonmukaisesti läpi. Olemme valmistautuneet unikouluun järjestämällä makuuhuoneen uudelleen. Lapsen sänky on varustettu tuttikorilla ja ylimääräisellä laidalla, jottei hän kiipeä pinnasängyn laidan yli. Puhelimiin on ladattu bookbeat nukutushetkiä varten. Kuulokkeilla blokataan tärykalvoilta lapsen suurin huutoraivo, ja aikakin kuluu nopeammin, jos nukutusmaratoonit venyvät tuntien mittaisiksi. Ollaan sovittu nukutusvuorot, mutta luulen, ettei meillä nukuta enää ikinä sen jälkeen, kun tuttipullo jää kuvioista. Onnea matkaan. May the force be with you.

 

1. Yö + päiväunet

Rakas unipäiväkirja

Tämä yö oli helppo. Maitomäärien vähentäminen ei ollut mikään ongelma, koska tyttö sai vielä tuttipullon kahdesti yössä. Ei raportoitavaa.

Päivällä lapsi keräsi itse tuttipullot muovipussiin, ja kävimme viemässä pullot ulos vaahteran oksaan roikkumaan. Sanoimme tuttipulloille heipat, ja katseltiin niitä vielä ikkunasta, kunnes harakka oli käynyt ne viemässä ennen lounasta. Lapsi soitti Mummalle, ja kertoi, että pullot on viety. 

Unikoulun ohjeilla lapsi nukahti päiväunille. Hän kysyi pulloa pari kertaa, mutta ei itkenyt niiden perään. Lapsi nukkui KAKSI JA PUOLI TUNTIA?!?!? Siis mitä?!?!? Mitä ihmettä täällä tapahtuu?!

 

2. Yö + päiväunet

Rakas unipäiväkirja. Olen hämmentynyt, sillä lapsi nukahti ilman tuttipulloa yöunille. En uskonut sen olevan mahdollista. Melkein tunti siinä nukahtamisessa vierähti, mutta nukkumaanmenot ovat ennenkin venähtäneet. Yöllä tyttö heräsi ja oli selvästi ensin vihainen, kun ei saanut pulloa, ja sen jälkeen itku muuttui surulliseksi. Lapsi oli levoton ehkä puolitoista tuntia, ja nukahti sen jälkeen uudelleen. Itku ei missään vaiheessa ollut hysteeristä, ja ajattelen sen johtuvan siitä, että kiukusta huolimatta lapsella on turvallinen olo, koska aikuinen oli koko ajan ihan lähellä.  

 

Päikkäreillä lapsi vaihtaa pelleilyvaihteen päälle. Hän kokeilee hyväntuulisena saada huomiota esimerkiksi laittamalla tuttikorin päähänsä hatuksi, ja heittelemällä tutit pois sängystä. Hän yrittää saada aikuisen huomion pureskelemalla sänkyä  ja riisumalla paitansa, mutta käy nukkumaan, kun huomaa, ettei huomiota irtoa. Hän nukkuu jälleen pitkät päiväunet.

 

3. Yö + päiväunet

Rakas unipäiväkirja. Olimme henkisesti latautuneet edellistä haastavampaan yöhön, mutta turhaan. Lapsi heräsi kerran. Vartin aikana pyysi peittoa ja varmisteli sisarustensa sijaintia. Mä en tajua, että miten se ei huuda sitä pulloa.

 

Päivällä sen sijaan alkoi päiväuniperseily. Tunnin verran tuota perseilyä vierestä seurattiin, ja sen jälkeen siirrettiin pieni perseilijä vaunuihin, jonne nukahtikin nopeasti. Minusta tuntuu, että aikatalut ovat tärkeitä. Taisin laittaa lapsen aavistuksen liian myöhään sänkyyn.

 

4. Yö + päiväunet

Rakas unipäiväkirja. Ei raportoitavaa. Lapsi nukkui koko yön (tai sitten äidillä on harhoja?)

Päiväunilla lapsi nukahti kymmenessä minuutissa, ja nukkui taas yli kaksi tuntia. Minulla on päivällä omaa aikaa. Se on aika ihanaa, kun saa rauhassa tehdä omia juttuja. 

 

5. Yö + päiväunet

Ei raportoitavaa. Lapsi nukkuu hyvin koko yön. 

 

Päiväuniperseily jatkuu, joten päädytään jälleen vaunuihin nukkumaan.  Melinda lohduttaa, että päiväunissa usein menee jokunen viikko ennenkuin ne alkavat sujua. Ihanaa, kun Melinda on tässä aktiivisesti mukana, ja häneen saa helposti yhteyden. Huomaan, että päiväunien aikataulutus on tarkkaa hommaa. Oikein aikataulutettuna lapsi nukahtaa 10 minuutissa ja jos sänkyyn meneminen tapahtuu yhtään liiian aikaisin tai liian myöhään, niin perseilyä on luvassa.

 

6. Yö + päiväunet

Hallelujah! Tämä on ihan uskomatonta, että tuo lapsi nukkuu öisin. Jos hän havatuu unilta, niin hän saattaa pöpistä jotakin itsekeen, kun etsii tuttia, ja sitten jatkaa unia. Aikuisen ei tarvitse reagoida mitenkään. Miksei me olla tehty tätä aikasemmin?!

Päiväunilla lukuhetki, lapsen keikkaus sänkyyn, peitto päälle ja hetkeä myöhemmin hän on umpiunessa. Minä teen hetken töitä kaikessa R-A-U-H-A-S-S-A.

 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Lapsi nukkuu, äiti tekee vähän töitä. Sovin juuri paikalliseen neuvolaan tapaamisen. Menen kertomaan neuvolan henkilökunnalle, mitä koulutetut kokemusasiantuntijat tekevät. Toivon, että me löydetään niitä yhtymäkohtia neuvolassa, joissa kokemusasiantuntijasta ja jaetusta asiantuntijuudesta voisi olla hyötyä. Olen tässä hiljalleen suunnitellut myös synnytysvalmennusta erityistä vauvaa odottaville perheille, ja senkin suhteen otetaan pieniä askelia eteenpäin. Tälläkin viikolla yksi erityistä lasta odottava äiti otti minuun yhteyttä, ja mä toivon, että jonain päivänä mä saisin työssäni kohdata näitä perheitä, jotka raskausaikana saavat tiedon lapsen sairaudesta tai vammasta. ❤️ Sitä kohti! Hyvä fiilis tästä. Millaista tukea sä olisit neuvolasta kaivannut erityisen vauvasi kanssa odotusaikana, ja sen jälkeen? 👶 #kokemusasiantuntija #kokemusasiantuntijuus #koulutettukokemusasiantuntija #jaettuasiantuntijuus #erityisenvauvanodotus #neuvola #raskaus #äitiysneuvola #lastenneuvola #erityinenäitiys #erityinenvanhemmuus #erityinenvauva #erityislapsi #synnytys #kätilö #hoitovapaa #unelmiakohti #naisyrittäjät

Henkilön Heidi Forsell (@uudenelamanselviytymisblogi) jakama julkaisu

 

 

Olin valmistaunut kirjaamaan blogiini pitkän unipäiväkirja sepustuksen, mutta se olisi lukijan ajan haaskausta. Me saatiin tuon tytön unet järjestykseen jotakuinkin viikossa, mikä oli ihan uskomatonta. Toki unikoulun ohjeilla jatkettiin vielä toinenkin viikko, ja edelleen niillä mennään, mutta ensimmäisen viikon jälkeen kyse oli oikeastaan enää aikataulutuksen viilauksesta. Lapsi oppi nopeasti rauhoittumaan ja nukahtamaan itse, ja se on äärimmäisen tärkeä taito pienellekin ihmiselle.

 

Lapsi painaa päänsä tyynyyn illalla klo 19, joten meillä aikuisilla on koko ilta aikaa toisillemme tai isommille lapsille, kun nukutusrumba ei sido toista aikuista makuuhuoneeseen. Saatiin siis niitä ylimääräisiä tunteja vuorokauteen! 

 

Meidän lapsi siis nukkuu hyvin yöllä ja päivällä. Lapsi rakastaa yhteisiä satuhetkiä ennen nukkumaan menoa, ja käy niiden jälkeen itse nukkumaan. Tämä on niin uskomatonta, että harvase ilta puolisoni kanssa asiaa ihmetellään. Lapsi painaa päänsä tyynyyn illalla klo 19, joten meillä aikuisilla on koko ilta aikaa toisillemme tai isommille lapsille, kun nukutusrumba ei sido toista aikuista makuuhuoneeseen. Saatiin siis niitä ylimääräisiä tunteja vuorokauteen! Myös vanhempien unirytmi on nyt järkevämpi, kun omaa aikaa ei tarvitse odotella yömyöhään. Pieniruokainen lapsi on ruvennut syömään myös hämmästyttävän isoja annoksia, kun maidon lotkottaminen yöllä on jäänyt pois. Unikoulu muutti meidän arkea ihan merkittävästi. Ensi viikolla on edessä lomareissu, ja unirytmi todennäöisesti muuttuu, mutta meillä on nyt työkalut päästä takaisin ruotuun loman jälkeen, joten se ei stressaa minua yhtään. Aion nauttia lomasta ja nukkua.

 

Kiitos kiitos kiitos Melinda ja Tiny Twinkle. Mä ehdottomasti suosittelen lempeän unikonsultin palveluita, jos teillä on yhtään haasteita katkonaisten öiden suhteen. Paremmat yöunet koko perheelle on ehdottomasti jokaisen euron arvoinen sijoitus. Uuden elämän selviytymisblogin lukijat ja seuraajat saavat maaliskuun loppuun saakka 15% alennuksen Tiny Twinklen unikonsultaatiosta. alekoodilla uudenelämänselviytymisblogi15

Käy myös katsomassa Uuden elämän selviytymisblogin Instagramista stooreja meidän unikoulusta. Nukkukaa hyvin.

 

"The eagles who soar through the sky are at rest
And the creatures who crawl, run and creep.
I know you're not thirsty. That's bullshit. Stop lying.
Lie the fuck down, my darling, and sleep."

- Adam Mansbach, Go the fuck to sleep

 

Kommentit (2)

vv
1/2 | 

Sama on meillä tapahtunut sekä unikoulun että tutista luopumisen kanssa... Oikeasti ajattelin, ettei lapsi ikinä voi oppia nukahtamaan ja nukkumaan yksin tai varsinkaan olemaan ilman tuttia. Unikoulussa kolmantena yönä nukkui täyden yön, tutista luopui käytännössä kerrasta 😅 Puhun siis lapsesta jolle tutit oli henki ja elämä, nukkui yks tutti suussa, yks molemmissa käsissä ja muutama sängyssä muuten vaan 😂 Vissiin tulee aliarvioitua lapsen kykyjä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei halua lähteä sisälle 😊

"Sä teet niinkuin käsketään
Olet niinkuin määrätään"

- Apulanta, Multa lähtee järki

 

APULANTA: MULTA LÄHTEE JÄRKI

 

Kun oma lapsen hengissä oleminen ei ole itsestäänselvyys, niin ajautuu jossain vaiheessa nenätysten sen voimakkaan tunteen kanssa, kun kiitollisuus aiheuttaa ristiriitaa omien negatiivisten tunteiden kanssa. Se mieletön kiitollisuus osaltaan hämmentää tätä jo valmiiksi sekavaa tunteiden soppaa. Tässä muutama esimerkki, niin saat ajatuksestani kiinni. 

 

Kun olet niin rikkipoikki katkonaisista öistä, että olisit valmis myymään pilkkahintaan sielusi saatanalle, että saisit nukkua edes yhden yön hyvin

 

Lapsi huutaa kuin palosireeni. Kuin hyeena. Niin kovaa, että sen ääni kirskuu jokaisessa solussa ja järjen rippeessä, ja sun tekisi mieli tuupata jeesusteippi sen naaman ympärille. Tiedät, että ärsyyntyminen huutoon ja kitinään on joskus ihan normaalia mutta... Pitää olla kiitollinen siitä, että sulla ylipäätään on lapsi joka huutaa. 

 

Tai kun olet niin rikkipoikki katkonaisista öistä, että olisit valmis myymään pilkkahintaan sielusi saatanalle, että saisit nukkua edes yhden yön hyvin. Tiedät, että on ihan normaalia, että väsyneenä ärsyttää kaikki mutta.... Ole onnellinen, että sulla on se lapsi, joka pitää sut öisin hereillä.

 

Hittoako valitat, koska sulla on elävä lapsi! Deal with it! 

 

Tai kun se lapsi nakkelee määrätietoisesti kaikki eväät ruokapöydästä lattialle, ja katsoo sua hitaasti syvälle silmiin sillä "yritäpä estää, ja mä huudan niin kovaa, että sun tärykalvot ja järki räjähtää" - katseella, ennenkuin hän viskaa vesimukinsa lattialle. Tiedät, että on ihan normaalia joskus menettää hermonsa, mutta... Kiitollisuus se taas nakertaa omaatuntoa. Hittoako valitat, koska sulla on elävä lapsi! Deal with it! 

 

Tai kun kiirehdit vessaan, ja ovi auki tikistät tarpeesi sellaisella nopeudella, ettei edes verisuoni ehdi katketa päästä, ja silti se lapsi jo huutoraivoaa ennenkuin olet edes ehtinyt saada housuja alas. Sä ymmärrät, että on ihan normaalia muistella haikaillen aikaa, kun vessassa sai käydä yksin, mutta... Kiitollisuus taas muistuttaa siitä, ettei ole yhtään itsestään selvää, että sun perääsi kukaan huutelee. Ole onnellinen, että huutaa.

 

Muistan yöt ilman lasta, kun sydän pusertui ikävästä rikki ja pelon, kun katselin lasta hengityskoneessa, ja odotin, että monitoriin alkaisi piirtyä merkkejä lapsen omista hengenvedoista.

 

Se äärimmäinen kiitollisuus (jota en ihan oikeasti pysty sanoiksi pukemaan) siitä, että kotona on elävä lapsi aiheuttaa joskus todella voimakkaan tunteen siitä, ettei olisi oikeutta tuntea mitään negatiivisia tunteita, mitä vanhemmuuteen liittyy. Vaikka tietysti on! Luulen, että jokainen äiti tunnistaa sen fiiliksen, kun omat negatiiviset tunteet äitiyteen liittyen johtaa vaan potemaan huonoa omaatuntoa. Kiitollisuus on se kaveri siinä olkapäällä, joka nököttää sen omatunnon vieressä, ja heittää vettä myllyyn minkä ehtii. 

 

Muistan jokaisessa solussa, miltä tuntui, kun tiesin, ettei elävä vauva olisi itsestään selvä asia. Muistan yöt ilman lasta, kun sydän pusertui ikävästä rikki ja pelon, kun katselin lasta hengityskoneessa, ja odotin, että monitoriin alkaisi piirtyä merkkejä lapsen omista hengenvedoista. Se jättää jäljen, ja ikuisen kiitollisuudenvelan. 

 

Kiitollisuus tekee nöyräksi, ja muistuttaa joka, että tämä kaikki voi loppua. Itsekin tunnen niitä äitejä, jotka olisivat valmiita tekemään mitä tahansa, että olisi lapsi, joka kiukuttelisi tai pitäisi öisin hereillä. Siitä tulee tosi huono omatunto, kun joku turha asia arjessa hermostuttaa, vaikka tiedän, että se huono omatunto on ainoa turha asia. Ihan jokainen joskus ärsyyntyy turhista asioista, ja se on ihan ok. 

 

Toisaalta olen myös todella onnellinen siitä, että arkemme on tällä hetkellä sen verran tasaisempaa, että voin ärsyyntyä ja valittaa ihan tavallisista asioista. Silti koen välillä huonoa omaatuntoa niistä negatiivisista tunteista, ja pelkään, että jos menetän lapseni, niin soimaan itseäni jokaisesta negatiivisesta tunteesta ja ajatuksesta. Ristiriitaisia ajatuksia se kiitollisuus ja omatunto yhdessä järjestelee.

 

Nyt yritän saada tuon kiukuttelevan 1-vuotiaan päiväunille. Hän aikoo vastustaa sitä kaikin mahdollisin keinoin 😊

 

"Multa lähtee järki

Mut ehkei se haittaa

Multa lähtee järki kauas pois" 

-Apulanta, Multa lähtee järki

 

 

Seuraatko jo meidän arkea INSTAGRAMISSA ja FACEBOOKISSA

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Hän, joka rakastaa kaulakoruja ja kenkien sovittelua 🧡 #kaulakoru #1vuotias

Henkilön Heidi Forsell (@uudenelamanselviytymisblogi) jakama julkaisu

 

 

 

Kommentit (4)

Valonkantajablogi
1/4 | 

Kiva kirjoitus !

Uskon, että me kaikki äidit koetaan noita samanlaisia kiukun ja turhautumisen tunteita. Ja pikkulapsivaihe jos joku, on omiaan aiheuttamaan todella tiukkaa väsymystä, joka tietenkin heijastelee kaikille elämänalueille.

Mutta hienoa että muistat olla  - kaikesta huolimatta - kiitollinen! Muistaisipa meistä useampi :)

Heidi Forsell
Liittynyt9.8.2019

Kiitos ❤️ Kyllä kiitollisuus on hyvä pitää mielessä, mutta joskus pitää saada vaan kiukutella ilman mitään syytä, äitienkin 😂

Vierailija
2/4 | 

Kiitos erittäin hyvin kirjoitetusta tekstistä, se osui ja upposi syvälle sisälle!
Olen monta kertaa näiden vuosien aikana käynyt samanlaista vuoropuhelua itseni kanssa. Lapseni on nyt toistaiseksi terve, mutta oli kuolla 8 vuotta sitten 2 kuukauden iässä. Muistan ne ikuisuudelta tuntuvat tunnit seuraten laitteita sairaalassa, nähdä hapettuuko lapsi tarpeeksi vai ei, hengityskoneen tasaisen äänen, ylimääräiset piippaukset ja hälytykset. Vieläkin sairaalan äänet ja haju on itselleni kova paikka, niin kova kokemus se oli.

Kiitollinen olen, mutta onko sitä koskaan tarpeeksi kiitollinen? Niin paljon välillä soimaan itseäni, kun on hankalaa. Silloin pitäisi vain palata siihen ajatukseen, että minulla sentään oli onnea matkassa, että sain terveen lapsen kotiin. Mutta mielestäni on inhimillistä tuntea erilaisia tunteita. Ei se ole pois kuitenkaan keneltäkään!

Me olemme juuri parhaita sellaisina kuin olemme, kaikkineen virheineen päivineen ❤

Heidi Forsell
Liittynyt9.8.2019

Kiitos kommentistasi! Ihana kuulla, että teillä on nyt asiat hyvin hurjista kokemuksista huolimatta.

Mä uskon, että jokaisen kiitollisuus on ihan sopivasti. Ja olet oikeassa, kaikki tunteet on inhimillisiä, ja kaikkia tunteita on lupa tuntea. Vaikeissa tunteissakin on onneksi se mukava ominaisuus, että mikään vaikea tunne ei kestä loputtomiin. Tunteet tulee, ja sitten ne menee. Uskon, että kiitollisuus tuo tiettyä arvostusta elämään, mutta ei sen tarkoitus ole ketään syyllistää negatiivisista tunteista. Niillä negatiivisillakin tunteilla on joku tarkoitus :)

Rauhallista syksyä sulle ja perheellesi!

Heidi 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Uuden elämän selviytymisblogi kertoo selviytymisestä silloin, kun kaikki muuttuu. Selviytymisblogi kertoo erityisen vauvan odotuksesta, ja uusperheen arjesta pienen vaikeasti sydänvikaisen lapsen kanssa. Arki on täynnä iloja ja suruja, turhautumista ja intohimoja sekä pelkoa, ja epätoivon hetkiäkin. Ja rakkautta! Paljon rakkautta ja ajatuksia siitä, että elämän vaikeimmistakin asioista voi seurata paljon hyvää.

Blogia voit seurailla Facebookissa ja myös Instagram täytyy meidän perheen arjesta ja joskus juhlastakin

 

Laita kuunteluun myös minun ja ystäväni Podcast Itseni näköinen elämä

 

 

Blogiarkisto

2019

Kategoriat

Instagram