Kirjoitukset avainsanalla taapero

Hän ei halua lähteä sisälle 😊

"Sä teet niinkuin käsketään
Olet niinkuin määrätään"

- Apulanta, Multa lähtee järki

 

APULANTA: MULTA LÄHTEE JÄRKI

 

Kun oma lapsen hengissä oleminen ei ole itsestäänselvyys, niin ajautuu jossain vaiheessa nenätysten sen voimakkaan tunteen kanssa, kun kiitollisuus aiheuttaa ristiriitaa omien negatiivisten tunteiden kanssa. Se mieletön kiitollisuus osaltaan hämmentää tätä jo valmiiksi sekavaa tunteiden soppaa. Tässä muutama esimerkki, niin saat ajatuksestani kiinni. 

 

Kun olet niin rikkipoikki katkonaisista öistä, että olisit valmis myymään pilkkahintaan sielusi saatanalle, että saisit nukkua edes yhden yön hyvin

 

Lapsi huutaa kuin palosireeni. Kuin hyeena. Niin kovaa, että sen ääni kirskuu jokaisessa solussa ja järjen rippeessä, ja sun tekisi mieli tuupata jeesusteippi sen naaman ympärille. Tiedät, että ärsyyntyminen huutoon ja kitinään on joskus ihan normaalia mutta... Pitää olla kiitollinen siitä, että sulla ylipäätään on lapsi joka huutaa. 

 

Tai kun olet niin rikkipoikki katkonaisista öistä, että olisit valmis myymään pilkkahintaan sielusi saatanalle, että saisit nukkua edes yhden yön hyvin. Tiedät, että on ihan normaalia, että väsyneenä ärsyttää kaikki mutta.... Ole onnellinen, että sulla on se lapsi, joka pitää sut öisin hereillä.

 

Hittoako valitat, koska sulla on elävä lapsi! Deal with it! 

 

Tai kun se lapsi nakkelee määrätietoisesti kaikki eväät ruokapöydästä lattialle, ja katsoo sua hitaasti syvälle silmiin sillä "yritäpä estää, ja mä huudan niin kovaa, että sun tärykalvot ja järki räjähtää" - katseella, ennenkuin hän viskaa vesimukinsa lattialle. Tiedät, että on ihan normaalia joskus menettää hermonsa, mutta... Kiitollisuus se taas nakertaa omaatuntoa. Hittoako valitat, koska sulla on elävä lapsi! Deal with it! 

 

Tai kun kiirehdit vessaan, ja ovi auki tikistät tarpeesi sellaisella nopeudella, ettei edes verisuoni ehdi katketa päästä, ja silti se lapsi jo huutoraivoaa ennenkuin olet edes ehtinyt saada housuja alas. Sä ymmärrät, että on ihan normaalia muistella haikaillen aikaa, kun vessassa sai käydä yksin, mutta... Kiitollisuus taas muistuttaa siitä, ettei ole yhtään itsestään selvää, että sun perääsi kukaan huutelee. Ole onnellinen, että huutaa.

 

Muistan yöt ilman lasta, kun sydän pusertui ikävästä rikki ja pelon, kun katselin lasta hengityskoneessa, ja odotin, että monitoriin alkaisi piirtyä merkkejä lapsen omista hengenvedoista.

 

Se äärimmäinen kiitollisuus (jota en ihan oikeasti pysty sanoiksi pukemaan) siitä, että kotona on elävä lapsi aiheuttaa joskus todella voimakkaan tunteen siitä, ettei olisi oikeutta tuntea mitään negatiivisia tunteita, mitä vanhemmuuteen liittyy. Vaikka tietysti on! Luulen, että jokainen äiti tunnistaa sen fiiliksen, kun omat negatiiviset tunteet äitiyteen liittyen johtaa vaan potemaan huonoa omaatuntoa. Kiitollisuus on se kaveri siinä olkapäällä, joka nököttää sen omatunnon vieressä, ja heittää vettä myllyyn minkä ehtii. 

 

Muistan jokaisessa solussa, miltä tuntui, kun tiesin, ettei elävä vauva olisi itsestään selvä asia. Muistan yöt ilman lasta, kun sydän pusertui ikävästä rikki ja pelon, kun katselin lasta hengityskoneessa, ja odotin, että monitoriin alkaisi piirtyä merkkejä lapsen omista hengenvedoista. Se jättää jäljen, ja ikuisen kiitollisuudenvelan. 

 

Kiitollisuus tekee nöyräksi, ja muistuttaa joka, että tämä kaikki voi loppua. Itsekin tunnen niitä äitejä, jotka olisivat valmiita tekemään mitä tahansa, että olisi lapsi, joka kiukuttelisi tai pitäisi öisin hereillä. Siitä tulee tosi huono omatunto, kun joku turha asia arjessa hermostuttaa, vaikka tiedän, että se huono omatunto on ainoa turha asia. Ihan jokainen joskus ärsyyntyy turhista asioista, ja se on ihan ok. 

 

Toisaalta olen myös todella onnellinen siitä, että arkemme on tällä hetkellä sen verran tasaisempaa, että voin ärsyyntyä ja valittaa ihan tavallisista asioista. Silti koen välillä huonoa omaatuntoa niistä negatiivisista tunteista, ja pelkään, että jos menetän lapseni, niin soimaan itseäni jokaisesta negatiivisesta tunteesta ja ajatuksesta. Ristiriitaisia ajatuksia se kiitollisuus ja omatunto yhdessä järjestelee.

 

Nyt yritän saada tuon kiukuttelevan 1-vuotiaan päiväunille. Hän aikoo vastustaa sitä kaikin mahdollisin keinoin 😊

 

"Multa lähtee järki

Mut ehkei se haittaa

Multa lähtee järki kauas pois" 

-Apulanta, Multa lähtee järki

 

 

Seuraatko jo meidän arkea INSTAGRAMISSA ja FACEBOOKISSA

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Hän, joka rakastaa kaulakoruja ja kenkien sovittelua 🧡 #kaulakoru #1vuotias

Henkilön Heidi Forsell (@uudenelamanselviytymisblogi) jakama julkaisu

 

 

 

Kommentit (4)

Valonkantajablogi
1/4 | 

Kiva kirjoitus !

Uskon, että me kaikki äidit koetaan noita samanlaisia kiukun ja turhautumisen tunteita. Ja pikkulapsivaihe jos joku, on omiaan aiheuttamaan todella tiukkaa väsymystä, joka tietenkin heijastelee kaikille elämänalueille.

Mutta hienoa että muistat olla  - kaikesta huolimatta - kiitollinen! Muistaisipa meistä useampi :)

Heidi Forsell
Liittynyt9.8.2019

Kiitos ❤️ Kyllä kiitollisuus on hyvä pitää mielessä, mutta joskus pitää saada vaan kiukutella ilman mitään syytä, äitienkin 😂

Vierailija
2/4 | 

Kiitos erittäin hyvin kirjoitetusta tekstistä, se osui ja upposi syvälle sisälle!
Olen monta kertaa näiden vuosien aikana käynyt samanlaista vuoropuhelua itseni kanssa. Lapseni on nyt toistaiseksi terve, mutta oli kuolla 8 vuotta sitten 2 kuukauden iässä. Muistan ne ikuisuudelta tuntuvat tunnit seuraten laitteita sairaalassa, nähdä hapettuuko lapsi tarpeeksi vai ei, hengityskoneen tasaisen äänen, ylimääräiset piippaukset ja hälytykset. Vieläkin sairaalan äänet ja haju on itselleni kova paikka, niin kova kokemus se oli.

Kiitollinen olen, mutta onko sitä koskaan tarpeeksi kiitollinen? Niin paljon välillä soimaan itseäni, kun on hankalaa. Silloin pitäisi vain palata siihen ajatukseen, että minulla sentään oli onnea matkassa, että sain terveen lapsen kotiin. Mutta mielestäni on inhimillistä tuntea erilaisia tunteita. Ei se ole pois kuitenkaan keneltäkään!

Me olemme juuri parhaita sellaisina kuin olemme, kaikkineen virheineen päivineen ❤

Heidi Forsell
Liittynyt9.8.2019

Kiitos kommentistasi! Ihana kuulla, että teillä on nyt asiat hyvin hurjista kokemuksista huolimatta.

Mä uskon, että jokaisen kiitollisuus on ihan sopivasti. Ja olet oikeassa, kaikki tunteet on inhimillisiä, ja kaikkia tunteita on lupa tuntea. Vaikeissa tunteissakin on onneksi se mukava ominaisuus, että mikään vaikea tunne ei kestä loputtomiin. Tunteet tulee, ja sitten ne menee. Uskon, että kiitollisuus tuo tiettyä arvostusta elämään, mutta ei sen tarkoitus ole ketään syyllistää negatiivisista tunteista. Niillä negatiivisillakin tunteilla on joku tarkoitus :)

Rauhallista syksyä sulle ja perheellesi!

Heidi 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Uuden elämän selviytymisblogi kertoo selviytymisestä silloin, kun kaikki muuttuu. Selviytymisblogi kertoo erityisen vauvan odotuksesta, ja uusperheen arjesta pienen vaikeasti sydänvikaisen lapsen kanssa. Arki on täynnä iloja ja suruja, turhautumista ja intohimoja sekä pelkoa, ja epätoivon hetkiäkin. Ja rakkautta! Paljon rakkautta ja ajatuksia siitä, että elämän vaikeimmistakin asioista voi seurata paljon hyvää.

Blogia voit seurailla Facebookissa ja myös Instagram täytyy meidän perheen arjesta ja joskus juhlastakin

 

Blogiarkisto

2019

Kategoriat