Kirjoitukset avainsanalla Sydänperhe

“Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen.
Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen.
Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen.
Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien.“

- Olavi Uusivirta, Hautalaulu

 

OLAVI UUSIVIRTA: HAUTALAULU

 

Kuolleiden lasten muistopäivän kunniaksi julkaisen kirjoittamani tekstin päivästä, joka oli yksi elämäni vaikeimmista. Teksti kertoo päivästä, jolloin rakkaan sydänystäväni pieni poika haudattiin. Tekstin myötä haluan lähettää voima-ajatuksia jokaiseen perheeseen, jossa on pitänyt kohdata kohtuuton suru. Meillä palaa tänään useampi kynttilä, ja ajatuksissa on moni perhe, ja erityisesti alla olevan tekstin pieni rakas. 

– – –

Olen matkalla 1-vuotiaan pienen pojan hautajaisiin. Musta tuntuu, että mun sydän on niin raskas, että hengittäminenkin vaatii keskittymistä. Sylki ei meinaa mennä kurkusta alas, vaikka nieleskelen koko ajan. Kyyneleet kihoaa silmiin koko ajan. Ruusun ostaminen kukkakaupan vanhalta rouvalta tuntuu vaikealta. Pidättelen itkua. Jokainen valkoinen ruusu tulevaisuudessa tuo varmasti mieleen tämän hetken, ja muistuttaa minua sinusta. Se ei haittaa. Muistan sinut mielelläni. 

"Lupaa mulle, että et ikinä kuole", ajattelen, kun katselen tuota omaa pientä sydänlastani, jonka saman ikäistä sydänsankarikolleegaa olen menossa hautaamaan. 

 

Lapset seuraavat autossa jatkuvasti reaktioitani ja jokaista liikahdustani. Mies vilkuilee lempeästi auton taustapeilistä. En voi katsoa ketään silmiin, että saan pidettyä itseni kasassa. Haluaisin sanoa heille, että pärjään kyllä, mutta en saa sanoja ulos suustani. En ole koskaan ollut näin pohjattoman surullinen.

 

Oma 1-vuotiaani nyökyttelee päätä musiikin tahtiin turvaistuimessaan. Haluaisin vaan rutistaa ja suukottaa lastani, ja unohtaa, että tämä vaikea päivä on parhaillaan menossa ja elettävänä. Samalla pelkään. "Lupaa mulle, että et ikinä kuole", ajattelen, kun katselen tuota omaa pientä sydänlastani, jonka saman ikäistä sydänsankarikolleegaa olen menossa hautaamaan. Tuntuu niin vaikealta ja epäreilulta. Ei lasten kuuluisi kuolla! 

 

On pakko antaa surun tulla, ja kohdata kaikki vaikeimmatkin tunteet. On pakko kohdata omien ystävien suurin mahdollinen suru. Vanhempien surun rinnalla oma suru tuntuu mitättömän pieneltä, vaikka tiedän, että minullakin on lupa surra.

Hautausmaa täyttyi surusta, mutta surun lisäksi myös rakkaudesta. Rakkaus oli läsnä kaikissa kyynelissä, välittävissä katseissa ja jokaisessa kosketuksessa. 

 

Havahdun ajatuksistani, kun radiossa juontaja toivottaa rauhallisesti onnea kaikille päivänsankareille. Ei onnesta voi puhua tällaisena päivänä. Huomaan äärsyyntyväni juontajan kommentista. Liput liehuu tänään Eino Leinon päivän kunniaksi. Minulle liputuksella on toisenlainen merkitys, vaikka Eino Leinokin on tietysti merkityksellinen. Mielestäni kaikki liput voisi tänään laskea puoleen tankoon eikä sekään olisi riittävän suuri kunnianosoitus sille pienelle ihmiselle, joka lyhyestä elämästään huolimatta oli niin suuri ja merkityksellinen.

 

Hautajaisiin on saapunut paljon väkeä, perhettä ja ystäviä. Teidän perheellä on paljon ihmisiä ympärillä. Hautausmaa täyttyi surusta, mutta surun lisäksi myös rakkaudesta. Rakkaus oli läsnä kaikissa kyynelissä, välittävissä katseissa ja jokaisessa kosketuksessa. Rakkaus näkyi lempeissä hymyissä, ja kuului myös spontaaneissa naurahduksissa hautajaisten jälkeen. Hymy kertoo, että elämä vielä jatkuu, vaikka suru viekin nyt suurimman osan tilasta. Valtava suru kuitenkin kertoo siitä, että sinua rakastetaan ihan valtavasti. Aina. Suru muuttaa ajan kuluessa muotoaan, mutta tuo valtava rakkaus sinuun pysyy muuttumattoman vahvana. Aina.

Uskon, että sulla riittää seikkailuja, joista kerrot silloin, kun tulet vanhempiesi uniin ja isoveljesi ajatuksiin. 

 

Sinulla oli kauniit hautajaiset. Kiitos, että sain olla mukana. Tänäänkin sytytin sinulle kynttilän. Lähetän ajatuksissani voimaa jokaiselle sinua surevalle. Kiitos, että juuri sinä tulit osaksi meidän sydänperhettä. Kiitos, että sinun ansiosta sain teidän perheen mun elämään. Me luvattiin pysyä yhdessä sydänperheenä. Aina. 

 

Hyvää matkaa pieni rakas.

En oikeasti usko, että tämä on sun viimeinen matka. Uskon, että sulla on jo mielessä metku jos toinenkin siellä, missä ikinä oletkin. Uskon, että sulla riittää seikkailuja, joista kerrot aina silloin, kun tulet vanhempiesi uniin ja isoveljesi ajatuksiin. 

 

Hautalaulu

"Levoton on virta ja vierivä laine,

meri yksin suuri ja meri ihanainen.

Nuku virta helmassa meren.

 

Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.

Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.

Nuku lehti helmassa laakson.

 

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.

Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti.

Nuku tähti helmassa päivän."

- Eino Leino-

 

Lue myös 

Isoäitini hautajaisiin kulminoitui paljon pelkoa tyttäreni menettämisestä

 

Sydänperheestä yksi on poissa

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Viimeiseen tiimaan

Tähän päättyy paljon hyvää, 

Paljon kaunista" 

-Apulanta, Armo

 

APULANTA: ARMO

 

 

Kolme kuukautta sitten menehtyi pieni poika. Hän oli pikkuinen, mutta silti niin kovin suuri ja merkittävä monen ihmisen elämässä. Harva 1-vuotias pystyy lyhyen elämänsä aikana jättämään niin suuren jäljen niin moneen sydämeen kuin sinä jätit. Sinä olit ainutlaatuinen pieni ihminen niin monella eri tavalla. Julkaisen tämän tekstin molempien vanhempien luvalla. Kiitos, että mä saan olla osa teidän perheen tarinaa. 

Sydänlapsen vanhempana joutuu väistämättä kohtaamaan kuolemaa. Vaikeimmassa mahdollisessa tilanteessa sä joudut hyvästelemään oman maailman kaikkeutesi. 

 

Sydänlapsen vanhempana joutuu väistämättä kohtaamaan kuolemaa. Vaikeimmassa mahdollisessa tilanteessa sä joudut hyvästelemään oman maailman kaikkeutesi. Toiseksi vaikeinta on varmaankin kohdata kuolema silloin, kun kuolema vie jonkun sun rakkaasta sydänperheestä. Silloin on kohdattava kuolema silmästä silmään, kun näet, että sulle tärkeän ystävän syli on tyhjä, ja sydän revitty rikki. 

 

Minun sydänperheestäni on yksi poissa, ja se sattuu niin syvälle sydämeen, että välillä on vaikea hengittää. Se ei ole mitään verrattuna siihen suruun ja kipuun, mitä lapsen perhe ja läheiset kohtaa menetyksen myötä, mutta se koskettaa sellaisella rakkaudella, jota en tiennyt olevan olemassa. Nyt tiedän, kun tunnen sen joka solulla.

Se ajatus lohduttaa, sillä tiedän, että saatan itse joskus olla se, joka joutuu hyvästelemään oman lapsensa

 

Sydänperheessä olen tuntenut sellaisen rakkauden ja lämmön, mitä ei voi sanoin edes kuvailla. Tiedän myös, mitä on olla sydänperhe silloin, kun on niin vaikeaa, ettei mitkään sanat tai kyyneleet riitä. Suru muuttuu ja elää, mutta haluan uskoa, että tämä selittämätön rakkaus (jonka voi ymmärtää vain sen kokenut) kannattelee. Suru on niin kohtuuton, ettei sille koskaan pysty selittämään syytä, miksi näin piti tapahtua.

 

Sydämeni pohjasta haluan uskoa ja toivoa, että elämä kannattelee, jos sen uskaltaa antaa kannatella. Se ajatus lohduttaa, sillä tiedän, että saatan itse joskus olla se, joka joutuu hyvästelemään oman lapsensa. Silloin voin luottaa siihen, että sydänperheessä kannatellaan myös minua, ja pääsen elämässä eteenpäin hetki kerrallaan hengittäen jos uskallan heittäytyä elämän ja näiden ihmisten kannateltavaksi.

 

Uskon, että elämään meille annetaan juuri ne ihmiset, jotka meidän kuuluu elämän aikana kohdata. Uskon, että myös menetys osaltaan tuo elämään sellaisia uusia ihmisiä, joiden elämään kuuluu syystä tai toisesta tulla. Ihmisiä, joiden kanssa polut ei ehkä ilman menetystä kohtaisi. Se ei tietenkään korvaa menetystä, mutta on ehkä henkisesti elintärkeä bonus.

 

Vaikka paniikin ja raastavan ikävän hetki on yksinäinen, niin voit luottaa siihen, että se paniikki menee ohi, ja sitten taas joku kannattelee hetkessä eteenpäin.

Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että juuri Sinä tulit meidän sydänperheeseen. Kannan sinut ajatuksissani ja sydämessäni aina.

Mä näen sun hymyn siellä jossain kaukana. Mä näen sun hymyilevät kasvot, kun ajattelen sua. Hymyile vaan pieni rakas. Sun on nyt hyvä olla. Me sydänperheessä luvataan, että äiti, iskä ja isoveli pärjää täällä. Sun äidin sisällä on niin uskomaton valo ja voima, ettei se itsekään siltä kirkkaudelta näe sen valon loistoa. Lupaan, että näkee vielä jonain päivänä. Myös sinä olet valo siellä jossakin, vaikka nyt kaikki tuntuu vielä mustalta.

 

Kiitos sinä pieni rakas, että olit meidän elämässä. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että juuri Sinä tulit meidän sydänperheeseen. Kannan sinut ajatuksissani ja sydämessäni aina.

 

Rakkaat sydänystäväni, te tiedätte, että täällä olen. Teitä varten. Aina. 

 

"Nyt on mentävä yksin

Kulkee pitää ilman varjoo

Osan jäätävä taakse

Jotta toinen voi loppuun löytää" 

- Apulanta, Armo

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Uuden elämän selviytymisblogi kertoo selviytymisestä silloin, kun kaikki muuttuu. Selviytymisblogi kertoo erityisen vauvan odotuksesta, ja uusperheen arjesta pienen vaikeasti sydänvikaisen lapsen kanssa. Arki on täynnä iloja ja suruja, turhautumista ja intohimoja sekä pelkoa, ja epätoivon hetkiäkin. Ja rakkautta! Paljon rakkautta ja ajatuksia siitä, että elämän vaikeimmistakin asioista voi seurata paljon hyvää.

Blogia voit seurailla Facebookissa ja myös Instagram täytyy meidän perheen arjesta ja joskus juhlastakin

 

Laita kuunteluun myös minun ja ystäväni Podcast Itseni näköinen elämä

 

 

Blogiarkisto

2019

Kategoriat

Instagram