Kirjoitukset avainsanalla Samuli Putro

"Ja vaikka hetki on traumasta kankea
Se on elettävä huolella
On elettävä huolella"

- Samuli Putro, On elettävä huolella 

 

SAMULI PUTRO: ON ELETTÄVÄ HUOLELLA 

 

Tätä on sydänvika.

Vuosittain 7.-14. helmikuuta vietetään sydänlasten viikkoa. Vielä vuosi sitten sydänvika näytti väsyneeltä ja siniseltä lapselta. Sydänvika näkyi jatkuvina hoitotoimenpiteinä ja sairaalareissuina. Sydänvika oli lääkkeitä, saturaatiomittarin piippauksia ja infektiokuplassa elämistä. Sydänvika oli sanoinkuvaamatonta pelkoa, mikä määritteli arjessa oikeastaan ihan kaiken.

 

Nyt vuotta myöhemmin sydämen korjausleikkauksen jälkeen sydänvika näyttää aika tavalliselta uusperheen arjelta päättäväisen pienen taaperon kanssa. Hänestä ei sydänvika juuri nyt ulospäin näy. Sydänvika näkyy lääkärileikeissä, joita leikitään lapsen toiveesta ehkä tavallista useammin, ja uusissa taidoissa, joiden näkemistä ei ole uskallettu odottaa. Sydänvika näkyy arjessa, mutta ei enää määrittele sitä. Vaikeiden asioiden läpikäymisen myötä pelko on muuttunut epätietoisuudeksi, jonka kanssa on oppinut olemaan ja elämään.

 

Sydänvika näkyy arpina lapsen kehossa. Sydänvika näkyy kyynelinä äidin poskilla ja ajatuksissa, joita joskus haluaisi paeta. Sydänvika on kasa erilaisia muistoja ja tunteita, joihin palata. Sydänvika näkyy koko perheen ajatuksissa ja toipumisena vaikeista ajoista. 

 

 

 

 

Sydänvika näkyy ystäväpiirissä ja verkostoissa. Sydänvika on vertaisia ja kasa uusia ystäviä ympäri Suomea. Sydänvika näkyy myös uudenlaisissa haaveissa ja unelmissa, joita kohti itse olen matkalla. Sydänvika näkyy kiitollisuutena, sillä ilman sydänvikaa elämä olisi aika paljon mustavalkoisempi, ja omat näkökulmat suppeampia. Sydänvika näkyy uskalluksena ja rohkeutena, sillä se on opettanut, että elämässä pitää tehdä niitä asioita, joita oikeasti rakastaa tehdä

 

Tätä on sydänvika meidän perheessä.

 

Hyvää sydänlasten viikkoa rakkaat ystävät ja vertaiset. Ilman teitä olisin varmaan seonnut. Kiitos kaikki sydänlapset ja sydänenkelit. Te olette syy siihen, että me vietetään tätä viikkoa, ja saadaan levittää tietoisuutta teistä jokaisesta. Kiitos mun oma pieni sydänsankari. Olet opettanut mulle niin paljon elämästä, ja itsestäni. Kiitos, että olet vielä siinä. Rakastan sua yli kaiken. Sinä ja isoveljesi olette mun elämäni suurimmat sankarit.

 

 

"Ja vaikka hetki on hauras ja kaipaava
Se on elettävä huolella
On elettävä huolella"

- Samuli Putro, On elettävä huolella 

 

 

Sydänlasten viikkoa vietetään vuosittain 7. - 14.2. Kampanjaviikon tavoitteena on lisätä yleistä tietoisuutta synnynnäisistä sydänvioista sekä Sydänlapset ja -aikuiset ry:stä.

Kampanjaviikolla nostetaan esille tuen ja läheisyyden merkitystä ja yhtenä tavoitteena onkin varmistaa, ettei yksikään sydänlapsi, -nuori tai heidän läheisensä kokisi olevansa yksin tai vailla tukea. 

Tänä vuonna kampanjaviikolla julkaistaan eri-ikäisten sydänlasten, -nuorten ja -aikuisten sekä heidän läheistensä videotarinoita siitä, mitä elämä synnynnäisen sydänvian tai -sairauden kanssa tarkoittaa. Tätä on sydänvika! 

Lisätietoja yhdistyksestä ja toiminnastamme voit lukea osoitteessa www.sydanlapsetjaaikuiset.fi 

 

Uuden elämän selviytymisblogi Facebookissa 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen
Kutsun tätä elämäksi, vaikka ole en
Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään"

- Samuli Putro, Olet puolisoni nyt

 

SAMULI PUTRO: OLET PUOLISONI NYT

 

 

Isoäitini täyttäisi tänään 91 vuotta, mutta tämä on ensimmäinen syntymäpäivä ilman meidän Mammia. Itkettää vähän, mutta ei enää lohduttomasti. Syntymäpäivän kunniaksi halusin julkaista tekstin, jonka kirjoitin samana päivänä, kun Mammi kuoli, ja päivänä, jona hänet haudattiin. Mammin kuolema oli minun elämässäni ensimmäinen läheisen ihmisen kuolema, joka tuntui luonnolliselta, ja se oli senkin vuoksi merkityksellinen. Se oli merkityksellinen myös siksi, että on pitänyt opetella elämään kuoleman kanssa sovussa. Rimpuilu ei auta, kun kuolema ottaa omansa. 

Hyvää syntymäpäivää Mammi sinne jonnekin! 


2.5.2019

"Sun viimeisenä päivänä mä silitin sun hiuksia ja otsaa viimeisen kerran. Sanoin sulle, että voit lähteä. Lupasin, että me kaikki pärjätään eikä sun tarvitsisi meistä enää huolehtia. Musta tuntuu, että sä odotit sitä, että mä olisin valmis. Tuo tyttökin silitti sua ja lauloi sulle hiljaa omaa lauluaan. Ajattele, 1-vuotias teki sen, mitä mä en uskaltanut tehdä! Uskon, että kuulit tuon hiljaisen kauniin laulun. Suukotin vielä sun päätä, ja kiitin kaikesta. Kerroin, että rakastan. Toivoin, että nähtäisi vielä joskus jossain. Muutamaa tuntia myöhemmin sä lähdit. Mä tunsin sen, vaikka en ollut paikalla. Ikävä on sietämätön, eikä kyyneleistä tule vielä loppua, kun muistot tulvii ajatuksiin, mutta ensimmäistä kertaa koskaan kuolema tuntuu luonnolliselta eikä yhtään pelottavalta. Sen sä vielä viimeisenä päivänäsi minulle opetit."

 

Suru tuntuu helpommin hallittavalta, kun sitä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. 

 

25.5.2019

Hautajaisiin kulminoituu älytön määrä surua, ahdistusta ja hallitsemattomuuden tunnetta. On kohdattava kuoleman ikuisuus silmästä silmään, mutta myös muita surevia läheisiä osanottoineen. Silloin ei voi enää käpertyä peiton alle oman surunsa kanssa piiloon muulta maailmalta. Suru tuntuu helpommin hallittavalta, kun sitä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. 

 

Tänään me saateltiin viimeiselle matkalle mun niin rakas isoäiti. Luulen, että näihin hautajaisiin kulminoitui paljon menettämisen pelkoa viimeisen puolentoista vuoden ajalta, sillä lokakuusta 2017 saakka olen joutunut myös useita kertoja kohtaamaan sen ajatuksen, että joutuisin ehkä hautaamaan oman lapseni. Olen joutunut miettimään viimeisiä sanojani tyttärelleni monta kertaa, sillä olen joutunut hyvästelemään hänet useamman kerran tietämättä, että nähdäänkö vielä. Tänään se suru oli ajatuksissani vahvasti läsnä.

 

Hautajaisissa jo arkun näkeminen ja ahdistava urkumusiikki pakottaa kyyneleet pintaan halusit tai et. Kukkien laskeminen ja viimeiset sanat ovat minulle vaikeita. Silloin en voi enää piilottaa hallitsematonta surua muilta, vaikka olin sanonut ne tärkeimmät sanani Mammille jo samana päivänä, kun hän kuoli. Kuolema on läsnä ja olemassa enemmän kuin koskaan ennen, ja joudut olemaan täysin alasti surusi kanssa muiden edessä. Se on helpottavaa, mutta samalla ahdistavaa, sillä hallitsemattomuutta olen oppinut pelkäämään elämäni aikana.

 

Pelkään paniikkia ja sitä, etten hallitse omia tunteitani kehossani. Sureminen vie voimia, ja on raskasta koko keholle. Paniikki vie viimeisetkin voiman rippeet, ja sitä paniikkia pelkään eniten, sillä se on viimeisen viikon aikana muistuttanut olemassaolostaan. Suru ja pelko nostavat sen usein pintaan.

 

Olen joutunut miettimään viimeisiä sanojani tyttärelleni monta kertaa, sillä olen joutunut hyvästelemään hänet useamman kerran tietämättä, että nähdäänkö vielä. 

 

En voi olla kuvittelematta sitä, että aikuisen arkun sijaan kappelissa surevia odottaisi pienen pieni arkku. Liian läheinen on kuolemasta minulle tullut. Liian lähellä se on käynyt, kun moni sydänystävä on joutunut hautaamaan lapsensa. Kuoleman kohtaaminen on liian arkipäivää meidän suuressa sydänperheessä. 

 

Tänään kuolema kuitenkin ensimmäistä kertaa koskaan tuntui luonnolliselta eikä yhtään pelottavalta, sillä kuoleman matkaan lähti 90-vuotias hyvän elämän elänyt vanhus. "Kunnes kuolema meidät erotti", lausui 90-vuotias isoisäni, kun kiitti kauniisti arkun äärellä vaimoaan yhteisistä vuosista. Yli 60 vuoden yhteinen matka päättyi kevääseen. Se on surullista, mutta äärimmäisen kunnioitettavaa. Yhteisiin vuosiin mahtuu niin paljon, etten osaa edes kuvitella.

 

Kiitos Mammi ihan kaikesta. Kiitos, että saatiin pitää sinut meidän elämässä näin pitkään. Mä kuulen sun naurun mun ajatuksissa. Mä olen kuullut sun naurua eilisestä asti. Se kertoo mulle, että sun on nyt hyvä.

 

"Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa

On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista, 

Että kuiskauskin on huuto

En vaihtais sekuntiakaan

En nuoruutta, en vimmaisia kasvukipuja

En jäätä, joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin 

Olet puolisoni nyt. "

-Samuli Putro, Olet puolisoni nyt

 

Lue myös 

Sydänperheestä yksi on poissa

Läpi routaisen maan - Vertaisista valoa vaikeisiin hetkiin

 

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Uuden elämän selviytymisblogi kertoo selviytymisestä silloin, kun kaikki muuttuu. Selviytymisblogi kertoo erityisen vauvan odotuksesta, ja uusperheen arjesta pienen vaikeasti sydänvikaisen lapsen kanssa. Arki on täynnä iloja ja suruja, turhautumista ja intohimoja sekä pelkoa, ja epätoivon hetkiäkin. Ja rakkautta! Paljon rakkautta ja ajatuksia siitä, että elämän vaikeimmistakin asioista voi seurata paljon hyvää.

Blogia voit seurailla Facebookissa ja myös Instagram täytyy meidän perheen arjesta ja joskus juhlastakin

 

Laita kuunteluun myös minun ja ystäväni Podcast Itseni näköinen elämä

 

 

Blogiarkisto

2019

Kategoriat

Instagram