Vauvakuplani poksahti vauvan täyttäessä kaksi viikkoa. Siitä asti jokainen päivä on ollut vain hengissä ja edes jotenkin järjissään selviämistä. Jokaisena päivänä tekemistä on enemmän kuin aikaa ja hommat alkaa kertyä niskoille.

 

Ei sitä ajattele vauvakuumeen huuruissa, että se arki olisi näin rankkaa. "Siinä kaksi missä yksikin" ei pidä ainakaan omalla kohdallani laisinkaan paikkaansa. Taaperoa on vaikea huomioida kun vauvaa pitää imettää, pyllyä pitää jatkuvasti pestä ja ajoittaisten masukipujen aikana vauvaa pitää hypytellä sylissä samalla kun kävelee ympäri asuntoa.

Mitä vielä sen lisäksi? No näin ensalkuun olisi asunnon siivoaminen, kaupassa käyminen, ruuan laittaminen ja itsensä pitäminen ihmisen näköisenä. Olen syönyt ruokani kylmänä vauvan syntymän jälkeen. Myös pyykit, tiskit, roskapussit ja sotku on päässyt kerääntymään vauvan saapumisen myötä ja jokaisena iltana sitä sotkua vain vilkaisee, kaatuu sänkyyn ja toteaa "huomenna sitten" ja jos pysytään totuudessa, niin ei huomennakaan jaksa. Aina on tärkeämpääkin tekemistä.

 

 

"Aivot sulaa"

"Nyt oikeesti"

"Älä jaksa"

 

 

Ovat äidin vakiolausahduksia joita kuulee päivästä toiseen. Elän toivossa, että väsymys ja jaksamattomuus, ehkä lievä ahdistustilakin on vain ohimenevää. Tämmöisiä hetkiä voisi vaikka muistella seuraavan akuutin vauvakuumeen iskettyä?

 

 

 

 

On se muuten kumma, että väsymyksestä ja "mä kuolen ihan just" olosta huolimatta sitä jaksaa hoitaa lapsia ja pitää heidät tyytyväisinä ja puhtaina. "Sinun tylsä arkesi on lapsesi lapsuus" on tärkeä lause joka saa jaksamaan ainakin sen ajan kun lapset ovat hereillä.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 | 

Meilläkään ei pidä paikkaansa tuo sanonta ’kaksi menee siinä missä yksikin’. Meidän lapsilla on ikäeroa 1v 4kk, kuopus on kohta 5kk. Ja kyllä se fakta on, että tuplasti menee enemmän aikaa kahden kanssa kuin sen yhden lapsen (tällä tarkoitan syömiset, pukemiset, ilta - ja aamupesut). Välillä tuntuu, että päivät ovat yhtä selviytymistä, mutta kunmasti sitä vaan jaksaa (koska on pakko). Kyllä tämä tästä helpottaa, niin aivan varmasti teilläkin! :)

Kaksi kuin yksi vain jos kyse ...
3/7 | 

Joo ei mene kaksi siinä kuin yksi, meille siunaantu vauvoja tuplana ja jo yhden kanssa + vanhempi sisarus sitä oli välillä aivan loppu... nyt sitten 3 vanhemman lisäksi tuli tuplabuukkaus ja voin kertoo että pyykkivuori on ISO vaikka kone laulaa kokoajan, tiskikone huutaa nonstoppina, imuroida saa 3x päivässä, ruokaa pitäs laittaa ja sitten kun vielä mamma hurahti imetykseen niin aikaa ois saanu olla vuorokaudessa myös tuplasti... ja ne yöt! Huh!

Vierailija
5/7 | 

On todella helppoa hoitaa tyttäreni vauvaa, ollut yötäkin jo, ei tarvitse pestä pyllyä kun on kosteuspyyhkeet, ei ollut varmaan silloin keksitty 1988 kun oma tytär oli vauva, en muista käytinkö vai olinko tondo 22 vuotias vain. Nyt nauttii vauva- ja taaperoarjesta ja tytär saa välillä huohahtaa, on hyvät valmisruuat molemmille, ei tarvitse pakottaa syömään kumpaakaan. Ihana ja helppo nykyaika.

Nuoren äidin päiväkirja
Liittynyt20.2.2016

Meidän poika on moniallerginen ja kosteuspyyhkeet repii pepun kokonaan auki.  Ei syö myöskään valmisruokia, vain äidin tekemä kelpaa :)

Me ei siis todellakaan helpolla päästä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Uskallan väittää, että moni 21-vuotias ei vielä elä keskellä lapsiarkea.

Minä elän tätä arkea kolmen lapsen ja aviomieheni kanssa. Lapsiarkeni alkoi joulukuussa 2015 esikoispoikani synnyttyä ja tämän jälkeen sain vielä kaksi ihanaa tyttöä.

Blogissani pohdin nuoren vanhemmuuden haasteita ja kirjoitan laajalti meidän tavallisista, mutta vauhdikkaista päivittäisistä touhuistamme.

Yhteydenotot ja yhteystyöt: vahterajasmin@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017