Synnyin perheeseen, jossa asiat eivät olleet aina hienosti. Synnyin kieroutuneelle paikkakunnalle ja jouduin kouluun jossa kiusaaminen oli rankkaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Se on syy, miksi rikkinäisestä tytöstä tuli itsenäinen. Se on myös syy miksi olen vahva.

 

 

Ylä-asteella kun reppuni lensi pitkin kuralätäkköjä, en osannu meikata ja minulla oli rumat rikkinäiset vaatteet, haikailin niiden perään jotka oli niin nättejä, suosittuja, sosiaalisia ja parempia koulussa kuin minä koskaan. Niiden elämä näytti olevan täydellistä ja huoletonta. Tunsin kateutta ja olin katkera, itkuherkkä ja rikkinäinen.


Nyt näen Instagramissa, kun niillä samoilla ennen ihailemillani ihmisillä on röökit huulessa ja alkoholijuomia kädet täynnä. En tunne tippaakaan kateutta tai katkeruutta. Minulla on käsissäni kaksi lasta ja ylpeys siitä millainen olen.

 

 

Se, että en odota asioilta paljoa mitään ja elän hetkessä, enkä ole koskaan elänyt unelmoiden prinsessan elämästä, on saanut minut pysymään lujana vanhemmuuden vaikeinakin hetkinä. Tiedän, että asiat ei mene haluamani mukaan ja se auttaa jaksamaan. Lapsuuden ja teini-iän vaikeudet kasvattivat minusta naisen, joka selviää vaikeuksista huolimatta. 

 

 

Kun vanhempani kärsivät omista vaikeuksistaan ja jäin esiteininä ikäänkuin sivuun, otin itse itseäni niskasta kiinni. Etsin aina keinon selviytyä. Jo silloin mieleeni juurtui ikuisiksi ajoiksi se, että selviän itse mistä vain jos niin haluan. Silloin en tuntenut olevani tarpeeksi arvokas elämään, joten tarvitsin syyn taistella.

 


Lapset antoivat elämälleni jotain mitä olin aina etsinyt. Sen syyn, suunnan ja jotain
mihin tarttua. Ennen ensimmäistä raskauttani en halunnut elää ja ajattelin, että elämällä ei ole minulle mitään annettavaa. Nyt minulla on selkeä kuva siitä mitä haluan tehdä senkin jälkeen, kun lapset ovat isoja.

 

 

Juuri nyt haluan keskittyä olemaan läsnäoleva ja tasapainoinen äiti lapsilleni

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija
2/4 | 

Uskomatonta, tarinasi kuin suoraan omasta elämästäni..
Ihanaa että vaikutat tavallaan päässeen yli kiusaamisesta ja muustakin vaikeasta menneisyydessäsi. Pidä tuo! ❤

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Uskallan väittää, että moni 21-vuotias ei vielä elä keskellä lapsiarkea.

Minä elän tätä arkea kolmen lapsen ja aviomieheni kanssa. Lapsiarkeni alkoi joulukuussa 2015 esikoispoikani synnyttyä ja tämän jälkeen sain vielä kaksi ihanaa tyttöä.

Blogissani pohdin nuoren vanhemmuuden haasteita ja kirjoitan laajalti meidän tavallisista, mutta vauhdikkaista päivittäisistä touhuistamme.

Yhteydenotot ja yhteystyöt: vahterajasmin@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017