Vartalo. Vartalo ennen lapsia. Se ei ollut vielä kenenkään kasvualusta, vaan se oli täysin minun omani. Inhosin sitä, inhosin sitä niin paljon, että annoin sen kuivua ja tein siihen pieniä haavoja. Miksi ihmeessä?

 

Ennen raskauksia inhosin kehoani täysin. Sille ei ollut mielestäni mitään tarkoitusta, se oli mielestäni liian paksu ja kaikki oli vain totaalisesti pielessä. Pidin itseäni nälässä, lopulta ahmin ja sitten oksensin. Sen jälkeen itkin ja rankaisin itseäni tekemällä käsiin pienen pieniä viiltoja. Se helpotti silloin, mutta nyt en pysty enää ymmärtämään silloista ajatusmaailmaa.

 

Masentunut ihminen tekee kaikenlaista. Minä ainakin kaikenlaista tyhmää, suurimmaksi osin. Masennusta lievitin kivulla, tuottamalla itselleni tuskaa. Se oli minulle ainoa oikea vaihtoehto. Se oli aika sairasta.

 

Tultuani raskaaksi ymmärsin jotain tärkeää. Kehoni ei ole turha, vaan aivan hemmetin tärkeä. Se on jonkun kasvualusta. Halusin turvata pikkuiseni kasvualustan ja tehdä siitä hyvän kodin. Aloin opettelemaan ravitsemaan sitä ja vedin överiksi. Rakastuin ruokaan liikaa ja olin liian sokea. Aiheutin keholleni pahaa toisesta päästä, eli paisumalla pullaksi. Eihän sekään ole kovinkaan tervettä.

 

Vasta lapset synnytettyäni olen yrittänyt tehdä asioille jotain, siis ihan oikeasti tehdä jotain. Liikkua, pysyä pystyssä ja istua vähemmän. Ravita sitä hyvällä, mutta terveellisellä ja ravintorikkaalla ruualla. Kehoni oli kasvualusta, mutta ei enää. Se on täysin minun (rintakehää lukuunottamatta). Haluan tehdä sille hyvää ja palkita sen hienosta työstä, kahdesta terveestä lapsesta.

 

 

En halua vetää övereitä. En halua oksentaa. En halua satuttaa. Haluan rakastaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Uskallan väittää, että moni 21-vuotias ei vielä elä keskellä lapsiarkea.

Minä elän tätä arkea kolmen lapsen ja aviomieheni kanssa. Lapsiarkeni alkoi joulukuussa 2015 esikoispoikani synnyttyä ja tämän jälkeen sain vielä kaksi ihanaa tyttöä.

Blogissani pohdin nuoren vanhemmuuden haasteita ja kirjoitan laajalti meidän tavallisista, mutta vauhdikkaista päivittäisistä touhuistamme.

Yhteydenotot ja yhteystyöt: vahterajasmin@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017