Takana on synnytys epiduraalilla ja toinen ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, jos kaksi henkäisyä ilokaasua ei lasketa mukaan. Olen todella kipuherkkä ihminen, menen helposti paniikkiin kiputilassa ja olen vieläkin yllättynyt kuinka vahva olin synnyttäessä. Nämä keinot auttoivat minua:

 

 

1. Oikeanlainen hengitystekniikka

Onhan se selvää, että ihmisen pitää hengittää, mutta kivussa sitä helposti alkaa pidättelemään. Hengitin supistuksen alkuvaiheessa syvään ja mitä kovemmaksi kipu yltyi, sen tiheämmin hengitin sisään ja ulos. Leuan pitäminen rentona oli kaikista tärkeintä joten hengitin suun kautta.

Oikeanlainen hengitystekniikka auttoi pitämään mielen kasassa, varsinkin synnytyksen alkumetreillä.

 

2. Mikrossa lämmitettävä tyyny alaselkää vasten

Kun minulle kerrottiin tästä, meinasin purskahtaa nauruun. Eihän mikään lämpötyyny nyt oikeasti niin pahaan kipuun kuin synnytyskipu voi auttaa. Eihän? Kun tositoimet alkoi ja minut lähetettiin kotiin, otin lämpötyynyn naama nyrpeänä ja vihaisena kätilön kädestä. Loppujenlopuksi tästä tyynystä oli paljonkin apua!

Kotona mieheni pääsi mukaan touhuun ja hän lämmitteli tyynyä mikrossa. Makasin sängyssä sikiöasennossa keskittyen hengitykseen ja mies asetteli kuumaksi lämmitetyn tyynyn alaselälleni ja laittoi vielä normaalin tyynyn sen taakse tukemaan. Tämä lievitti todella paljon kipua ja mieskin tunsi olonsa tärkeäksi synnytyksen aikana.

 

3. Liikkuminen viimeiseen saakka

Kirjaimellisesti. Synnytystarinassani kerroin kuinka ehdimme olla sairaalassa yhdeksän minuuttia kunnes tyttö syntyi. Vielä 5 minuuttia ennen syntymää olin jalkeilla ja jos kätilö ei olisi pakottanut, en olisi käynyt makuulleni ollenkaan.

Eniten minua helpotti kävely. Silloin kun ei ollut supistusta, kävelin eteenpäin. Supistuksen aikana otin mieheni halausasentoon, asetin käteni hänen niskansa taakse ja nojasin eteenpäin, kasvot kohti lattiaa. Koko synnytyksen alkuvaiheen kävelin ja se nopeutti avautumista huimasti.

 

4. Synnytyslaulu

Katsoin loppuraskaudessa ohjelmaa jossa käskettiin visualisoimaan kipu. Kuvittelin, että supistus oli pallon muotoinen. Kun supistus alkoi, hymisin suu avoinna (Huom. Ei saa jännittää leukaa. Pidä leuka rentona!) ja mitä kovemmaksi supistus kävi, sen kovempaa päästin huulieni läpi ääntä. Sama hooma kivun lieventyessä, eli hiljensin ääntä mitä helpommaksi olo kävi.

Tämän äänen ansiosta mieheni osasi käskeä minut soittamaan synnytysosastolle. "Kuulostat siltä, että kohta tulee lähtö!"

 

5. Oma sänky

Luulin, että sairaala olisi paras paikka olla suurimman ajan synnytyksestä. En olisi halunnut lähteä kotiin, mutta loppujenlopuksi luulen, että kotiin lähteminen oli paras vaihtoehto. Kotona pystyi rentoutua aivan eri tasolla kuin sairaalassa. Kotona oli se tärkeä oma sänky, pehmeät tyynyt ja peitot. Oman kodin tuoksu.

Sairaalassa ollessani en päässyt omaan synnytyskuplaani, mutta kotona se onnistui helposti. Kotisynnytys olisi ollut ihana.

 

6. Kun supistus lakkaa, lepää

Älä mieti, että kohta tulee taas toinen. Keskity lepäämiseen. Pidä silmät kiinni ja hengittele, ota kipu vastaan äläkä pyri taistelemaan sitä vastaan. Kehosi tietää mitä se tekee, luota siihen ja yritä olla mahdollisimman rento.

 

 

 

Tiedän, että suurin osa näistä neuvoista voi naurattaa, tai kuulostaa ihan täysin huuhaalta. Olen kummiskin kokenut synnytyksen jossa tein kaikki nämä asiat nurinpäin ja päädyin ottamaan epiduraalin jota en olisi halunnut. Nämä pienet vinkkivitoset kannattaa ottaa mukaan jos toiveissa on synnytys ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.

 

Ps; Tässä kuvassa olin juuri saanut syliin tyttäreni. Synnytyksestä oli kulunut vain 2 minuuttia. Aika rento meininki siihen nähden, eikö?

Kommentit (3)

Outi Karita
1/3 | 

Olipa hyvä teksti!
Miksi kätilön mielestä sun oli pakko mennä makuulle? Olisitko halunnut synnyttää jossain muussa asennossa? Ihan mielenkiinnosta kysäisen.
Täytyy lukea varmaan tuo synnytystarinapostauksesikin 😊
Itsellä synnytys 4 viikon sisällä edessä, tnään siis rv 38 ja kirjoitinkin tällä viikolla omaan blogiin synnytystoiveistani 😊
outikarita.fitfashion.fi

Nuoren äidin päiväkirja
Liittynyt20.2.2016

He meinasivat ottaa vauvan sydänäänikäyrää. Kävin makuulleni sängylle, käyrä ehti olla minuutin ajan mahan päällä ja vauva lähtikin syntymään 😄
Synnytystoivelistassa oli toiveena synnyttää veteen, mutta ei kätilöt ehtineet täyttää ammetta edes puoliksi..

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Uskallan väittää, että moni 21-vuotias ei vielä elä keskellä lapsiarkea.

Minä elän tätä arkea kolmen lapsen ja aviomieheni kanssa. Lapsiarkeni alkoi joulukuussa 2015 esikoispoikani synnyttyä ja tämän jälkeen sain vielä kaksi ihanaa tyttöä.

Blogissani pohdin nuoren vanhemmuuden haasteita ja kirjoitan laajalti meidän tavallisista, mutta vauhdikkaista päivittäisistä touhuistamme.

Yhteydenotot ja yhteystyöt: vahterajasmin@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017