Raskaustesti näytti uudelleen plussaa vain hieman esikoiseni ensimmäisen syntymäpäivän jälkeen. Lapsille oli tulossa ikäeroa 1v 9kk. Nyt lapset ovat 2v 2kk ja 5kk. Väsyneitä öitä ja kokemusta on takana jo paljon ja nyt kerron mikä on ollut haastavaa ja mikä ihanaa lasten lyhyellä ikäerolla.

 

Koitos alkoi jo raskaustestin tehtyä

Apua alkoi tarvitsemaan jo pian raskaustestin jälkeen, sillä aloin oksentelemaan. Pyysin miestäni jäämään kotiin siinä vaiheessa kun oksensin armottomasti lattialle samaan aikaan kun pieni yksivuotias rummutti iloisena selkääni. Missään vaiheessa raskautta en selvinnyt ilman jotain vaivoja, sillä vauva viihtyi poikkitilassa pitkään ja esikoisen nostelu ja perässä kyykkiminen teki kipeää. Raskausaika menikin aivan hirmu nopeasti ohi ja muistot siitä ovat sumuisia.

Toisen lapsen raskauteen ei ihan kerennyt mukaan samalla tavalla. Vatsalle ei höpötelty yhtä paljoa, sitä ei silitelty kummemmin ja se toimi lähinnä isoveljen rumpuna ja lämpimänä tyynynä kun äiti ei jaksanut tehdä muuta kun pelailla tabletilla esikoisen kanssa.

Lasketun ajan lähestyttyä olin antanut vauvalle tietyt päivät milloin saisi syntyä. Hoitomahdollisuuksia lasketun ajan lähestyessä oli rajallisesti kun lasten isä ja isovanhemmat kävivät töissä. Tietenkään vauvat ei sillä tavalla toimi ja vauva syntyi päivänä milloin meidän olisi pitänyt mennä aikuisten juhliin juhlimaan. Esikoinen sentään ehti hyvissä ajoin hoitoon eikä hänen tarvinnut nähdä äitiä kivuissa.

 

Ne niin ihanat ensimmäiset päivät

Osastolle esikoinen pääsi katsomaan vauvaa vain yhden kerran. Vauva ei kiinnostanut niin pientä lasta vielä laisinkaan. Hauskempaa oli juoksennella osaston pitkillä käytävillä, kuin katsella paikallaan makaavaa pientä peittokasassa makoilevaa ruttuista tyttöä.

ui muKaikki oli toisen kanssa helpompaa. Hoitominen onnististista, imetys lähti rullaamaan automaattisesti ja kaikki sujui kuin jossain tv-ohjelmassa. Vauvaan oli ihana tutustua omassa pienessä vauvakuplassa sairaalan perhepesässä ja vaikka minulla oli huonetoveri, oli sekin rikkaus eikä ongelma.

Kotiin palattuani osastolta oli taaperon käytös minulle järkytys. Osaston hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta palasin arkeen missä alle metrin kokoinen riiviö juoksee päin seiniä ja kiljuu samalla. Ensimmäiset päivät oli kaikista vaikeimmat ja kärsin kovasta migreenistä. Siinä vaiheessa olisi tehnyt mieli vaihtaa esikoinen vaikka kissanpentuun.

 

Kun esikoinen hakee huomiota

Isi lähtee töihin ja arki alkaa. Olin vielä kipeä synnytyksestä ja odotin kammolla töiden alkua edeltävänä iltana seuraavaa päivää. Esikoisessa oli alkanut näkyä jo pieniä kateuden häivähdyksiä esimerkiksi perhepetiä kohtaan. Onhan se kyllä ymmärrettävää, että esikoinen ei halua nukkua eri sängyssä kuin muu perhe.

Huomionhakuinen käytös oli erityisen hermoja raastavaa, varinkin kun joissain tilanteissa sitä huomiota ei vain yksinkertaisesti pystynyt antamaan. Hienona esimerkkinä vaikka tilanne, että vauva kakkaa kunnon niskakakat pitkin lakanoita ja samalla puklaa päällesi. Sillä välin kun peset vauvaa ja itseäsi, meni taapero hyppimään kakkapukluisille lakanoille, jotta äiti huomaisi edes vähän.

Taapero haki huomiota varsinkin minulta niin hyvällä kuin pahallakin.

 

Uloslähtö vie tuplaten enemmän aikaa

Joskus kun lähtee vauvan kanssa kaksin ulos, sitä ihmettelee kuinka helposti ja nopeasti kaikki käy. Kahden kanssa ensin sinun tulee päättää, että kumman puet ensimmäisenä. Molemmissa on riskinsä koska taapero osaa riisua ja jos vauvan pukee ensin, tulistuu hän toppavaatteissaan rattaissa. Kiukuitta me ei selvitä uloslähdöstä koskaan, sillä miten ikinä yritänkin asiat hoitaa on joku asia tehty lasten mielestä väärässä järjestyksessä.

Kauppakeskuksiin ja mihinkään pidemmälle en uskalla lähteä sooloilemaan lasten kanssa. Julkisella liikenteellä lähteminenkin on alkuaineet katastrofille, varsinkin jos jompi kumpi sattuu olemaan vähänkään huonolla tuulella. Kaikki on vain yksinkertaisesti hankalampaa, sillä esimerkiksi imettäessä ei ole taaperolla kärsivällisyyttä odottaa ja sisäleikkipuistossa ei vauva jaksa olla rattaissa.

 

Aika menee hurjan nopeasti kahden pienen kanssa

Se on tosi, että kaikki tilanteet menevät hurjan nopeasti ohi. Väsymys kaiken muun sotkun lisäksi saa ikävät tilanteet helposti unohtumaan ja jäljelle jää jokaisesta kuukaudesta suurimmaksi osaksi vain hyvät muistot. Esikoinen rakastaa vauvaa omalla tavallaan, esimerkiksi hän pussailee ja silittää otsalle, tarjoaa tuttiaan ja yrittää saada vauvaa nauramaan.

Mitä enemmän vauva on alkanut kasvaa, sitä helpommaksi asiat ovat muuttuneet.

 

Kannattaako se?

Ehdottomasti. Lapset lyhyellä ikäerolla ovat keskimäärin läheisempiä kuin pitkällä ikäerolla syntyneet. He saavat tulevaisuudessa kokea asioita lähes saman ikäisinä. Ja tietenkin he saavat olla toistensa riesoina pitkän aikaa ja kasvaa yhdessä mikä on mielestäni ihanaa seurattavaa.

Äidin väsymyskään ei kestä ikuisesti ja vaipparumba menee nopeasti ohi, jos lapsiluku ei siis lisäänny.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Itse olen nyt 22v ja meillä lapset 1v3kk ja 3vkoa vanhat.

Ensimmäisinä päivinä kotona esikoinen oli mustasukkainen, kun isä piti vauvaa. Huuto alkoi samantien kun vauva oli isin sylissä. Juuri silloin olisi pitänyt päästä isin syliin kirjan kanssa tms. Itse ajattelin että voi ei, alkaako tuo sama minua kohtaan kun isä palaa töihin. Ei alkanut. Esikoinen on enemmän apuna kun "riesana", eikä ole (vielä) keksinyt mitään "kamaluuksia" sillä aikaa kun itse vaikka vaihdan vaippaa tai syötän vauvaa. Ei ole isästäkään enää mustasukkainen.
Meillä näin, mutta niinkuin tietää niin lapset on toki erilaisia.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Uskallan väittää, että moni 21-vuotias ei vielä elä keskellä lapsiarkea.

Minä elän tätä arkea kolmen lapsen ja aviomieheni kanssa. Lapsiarkeni alkoi joulukuussa 2015 esikoispoikani synnyttyä ja tämän jälkeen sain vielä kaksi ihanaa tyttöä.

Blogissani pohdin nuoren vanhemmuuden haasteita ja kirjoitan laajalti meidän tavallisista, mutta vauhdikkaista päivittäisistä touhuistamme.

Yhteydenotot ja yhteystyöt: vahterajasmin@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017