Ennen yritin keksiä keinoja miten saisi pidettyä taaperon tyytyväisenä lähinnä yksikseen. Nyt olen tajunnut, että hän tarvitsee minua eikä tablettia.

 

Haluan elää pitkän ja terveen, onnellisen ja kokemusrikkaan elämän. Toivon lapsilleni myös sitä samaa. Aina voi haluta, mutta onko moni oikeasti valmis tekemään asian eteen jotain? Tässä postauksessa kirjaan muutamia lähiaikoina meidän perheessä tehtyjä muutoksia. Niiden lisäksi kerron millaista oli ennen muutosta ja sen jälkeen.

 

Napostelu ja leipäruokavalio vaihdetaan kunnon aterioihin

Totta se ainakin meidän perheessä on. Oma huono ja köyhä ruokavalio houkutti esikoistani syömään huonosti, eikä lapsi halunnut ainoana syöjänä syödä kasviksia ja hedelmiä. Hänkin halusi syödä paljon leipää ja kermalla kyllästettyä perunamuusia, ihan niinkuin vanhemmatkin. Lapsen huono ruokavalio turhautti, mutta vasta myöhemmin tajusin, että muutoksen on pakko lähteä minusta itsestäni. Minä olen se joka tälle pienelle ihmiselle antaa esimerkit elämälle.

Muutettuani omaa ruokavaliota kasvispainoitteiseksi ilman maitotuotteita, olen huomannut myös esikoisessa kiinnostuksen kasvisruokia kohtaan. Nyt leivän sijasta välipalaksi saattaa mennä lautasellinen parsakaalia. Kasvikset ja hedelmät vievät niin ison tilan masusta, että leipää ei tarvitse vetää siivukaupalla. Herkkujen jäätyä pois on lapsikin oppinut syömään aterioilla enemmän.

Alunperin tässä perheessä vain minun piti olla vegaani, mutta olemme tulleet mieheni ja terveydenhoitajan kanssa siihen tulokseen, että koko perhe syö vegaaniruokaa vähintään aina kotona. Myös vauva.

 

Ylös, ulos ja leikkipuistoon

Lapseni kölliessä vielä ihanan lämpimässä kohtuyksiössä kävelin usein leikkipuistojen ohi ja ajattelin, että vielä joskus se minunkin pikkuinen juoksee innoissaan keinuille ja liukuu hurjaa vauhtia liukumäkeä alas. Mielikuvat yhdessä ulkoilusta metsissä ja rannoilla jäivät lähinnä vain haaveeksi kun lapsi syntyi. Aina löytyi jokin syy miksi ei mennä ulos ja lapsi on se joka kärsii vanhemman laiskuudesta.

Joskus kun ulos uskaltautuu ja käy leikkipuiston ovista sisään, näkyy vanhempia istuvan puiston reunoilla kännykät kädessä ja kukaan ei oikeastaan edes näe mitä omat mukulat touhuavat. Näky on surullinen, mutta kukin tavallaan. Huomaan lapseni nauttivan enemmän siitä kun leikin hänen kanssaan ja lapsi nauttii kun saan opastaa häntä erilaisiin pihaleikkeihin.

Ulkona riehumisen jälkeen lapsi on aina helppo sada syömään kunnon ruoka ja sen jälkeen unille rauhoittuminen on helppoa. Ulkoilusta saa itsekin energiaa ja sellaisen olon, että tänään on tehty jotain hyvää.

 

Some sivuun ja lapsi syliin

Yritetään vänkäillä eri asennoissa kun imetetään vauvaa vain, että saisi paremman näkyvyyden älypuhelimeen. Laitetaan lapselle ohjelmaa telkkarista vain, että vanhempi saisi sen oman Facebook- aikansa. Vähennettyäni somen kyttäämistä olen tajunnut, että lapsen kanssa leikkiminen ja lukeminen on paljon viihdyttävämpää kuin ruudun tuijottelu.

Tietenkin myös vanhemmilla on oikeus touhuilla omilla laitteillaan, mutta aikaa somelle löytyy myöhemminkin. Lapset tosin kasvavat isoiksi eikä he ikuisesti kaipaa huomiota ja aikaasi.

 

Sama rytmi joka päivä on avain onnistuneeseen arkeen

Kirjoitin joskus siitä kuinka huono esikoisemme oli nukkumaan. Tämä aika meni kuukausi sitten ohitse, kun teimme tarkan päivärytmin paperille isoin kirjaimin ja länttäsimme paperin kiinni jääkaapin oveen. Miten tämä systeemi sitten toimii?

Tee kaikki asiat samaan aikaan, joka päivä. Tietenkin muuttujia on joskus matkassa, mutta niistä huolimatta jatka viimeistään seuraavana päivänä paperin mukaisesti. Rytmi on tuonut lapselle turvaa ja hän osaa itsekin arvata, että mitä seuraavaksi tehdään kun yksi asia on hoidettu alta pois.

 

 

Elämäntapamuutoksista tulen kirjoittamaan myöhemmin lisää, varsinkin siitä kuinka ne ovat minuun itseeni vaikuttaneet. Päivittelen enemmän Instagramin puolelle suunnitelmista laihtua ja elää terveellisempää elämää, joten jos painonhallinta ja liikuntavinkit kiinnostavat, käy seuraamassa tiliäni joka löytyy nimellä jasminaliisa.

 

 

Kuva: Pixabay

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Kysykää neuvolasta vauvan ja lasten ravitsemuksesta, ei ole iso juttu tarjota lapsille lihaa, vaikka sitä ei itse käyttäisi.
En itse lähde suosittelemaan pelkkää kasvisruokaa lapsille.
Sormiruokailusta olisi hyötyä pienelle lapselle.

Nuoren äidin päiväkirja
Liittynyt20.2.2016

Neuvolasta saimme ohjeet, miten alle yksivuotias saa kaiken tarvitsemansa kasvisruokavaliosta. Liha on törkeän kallista verrattuna esim. Papuihin joten tämä on meidän perheellemme hyvä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Uskallan väittää, että moni 21-vuotias ei vielä elä keskellä lapsiarkea.

Minä elän tätä arkea kolmen lapsen ja aviomieheni kanssa. Lapsiarkeni alkoi joulukuussa 2015 esikoispoikani synnyttyä ja tämän jälkeen sain vielä kaksi ihanaa tyttöä.

Blogissani pohdin nuoren vanhemmuuden haasteita ja kirjoitan laajalti meidän tavallisista, mutta vauhdikkaista päivittäisistä touhuistamme.

Yhteydenotot ja yhteystyöt: vahterajasmin@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017