Poiminta

Esikoisen kanssa välttelin ulkona liikkumista ensimmäisenä kahtena viikkona. Silloinkin kun ulos uskaltautui, oli matka vain lyhyt kauppareissu ja vauva oli piilotettu rattaisiin. Kuopuksen kanssa tilanne on ollut täysin eri ja kotiuduimme sairaalasta kantoliinalla, lähiliikennebussilla.

 

Ennen sairaalasta ei päästetty kotiin vauvan kanssa jos ei mennyt taksilla tai saattajan kera. Nykyään tilanne on eri eikä kukaan kysellyt kun sidoin kolmen päivän ikäisen vauvan kietaisuristiin ja kävelin ovista ulos matkalippu kädessäni. Esikoisesta soitin kyydin ja poistuin lapsivuodeosastolta vasta kun tiesin, että kyyti odotti pihalla.

 

Ostoskeskuksessa kävin ensimmäistä kertaa kun Mia oli hiukan yli viikon ikäinen. Tyttö ei viihtynyt rattaissa joten hänet oli pakko ottaa syliin ja kanniskella kaikkien nähtävillä. Moni ihasteli pientä neitiä ja kukaan ei hypännyt eteen tai räkinyt vauvan päälle. Jälkeenpäin kyllä mietin, että onko kauppakeskuksessa käymiselle "ikärajaa"  ja milloin uskaltaa mennä ulos pienen vauvan kanssa.

 

Lenkillä kävimme jo melkein heti vauvan synnyttyä. Aluksi hän ei meinannut viihtyä rattaissa, mutta nyt vaunuilusta on tullut jo tapa eikä hän suostu muualla nukkumaan päiväsaikaan. Olen huomannut, että palautuminen synnytyksestä niin fyysisesti kuin henkisestikkin on ollut paljon helpompaa kuin esikoisesta. Liekkö johtuu uskaltautumisesta ulos, vai siitä kun keho on tehnyt homman jo kerran?

 

 

Onko vauvan kanssa ulos menemiselle raja? Entä ostoskeskuksessa käynnille?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nimeni on Jasmin. Olimme 16 ja 17 vuotiaita tehdessäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin. Nyt me olemme 19 ja 20, meillä on ihana poika joka täyttää pian kaksi vuotta sekä hänen lisäkseen aivan ihastuttava vastasyntynyt tyttövauva. Kirjoitan elämästämme nuorina vanhempina ja miten tämän maailman koemme.

Teemat

Instagram