Mieheni on jo oppinut, ettei minun kanssa kannata pahemmin yrittää aamuisin keskustella. Oon tunnetusti se kuka painaa torkkua tuhattoman montaa kertaa, vaikka oltaiskin jo myöhässä. Vaikka meillä ei tällä hetkellä herätyskello soikkaan, aamut on yhtä vaikeita kuin aamuvuroihin töihin mennessä. Tuntuu ettei multa löydy minkäännäkösiä sosiaalisiataitoja ennen kello kymmentä. Ja sen kyllä kanssani aamuisin kommunikointia yrittäneet ovat huomanneet. Muurr, älä sano mitään tai kiehun.

Äityslomallahan ei ole kiire minnekkään. Kaikki tapaamiset kavereiden kanssa ja neuvolat yritän sopia vasta 12 jälkeen. Ja aivan varmasti muistan vastata "vasta 12 jälkeen",  kaverin viestiin jossa sanoo soittelevansa huomenissa. Aamulla ei oo niin väliä, mitä päällensä pukee. Tai oikeestaan eihän sillä oo ees väliä vaikka viihtyis yökkärissä pitkälle päivään, kuhan muistaa vaihtaa sen kun ulos astuu. Aamupalanki voi syödä sängyssä ja samalla toisellä kädellä sitten viihdyttää vauvaa, kuka olis jo ihan valmis päivän alotukseen. Silti ne aamut on mulle ylitsepääsemättömän vaikeita.

Meidän vauva kyllä nukkuu kaikki yöt todella hyvin n. kolmen tunnin pätkiä. Luulen, että se on vaan tuo muutama yö herääminen mikä saa mut aamusin ärripurriksi. Tiedän, että oikeasti pääsen helpolla, enkä mitenkään paisuttele tuota väsymyksen määrää, mutta karu totuus on se ettei minä ja aamut tulla keskenämme toimeen. Aamuisin tuntuu, että tekisi mieli kilauttaa supernanny paikalle pelastaamaan. Oon siis aina ollut kova nukkumaan ja todellakin olen sitä mieltä, että nukkuminen ei todellakaan ole yliarvostettua hommaa. Murahtelen aamusin vaikka olisinkin nukkunut 8 tunnin makoisat unet.

Päiväunia nukutaan, tai no vauva nukkuu. Mikä ihme siinä on ettei ne äidin silmät sitten lupsahda kiinni kun siihen olisi mahdollisuus? Johtuisikohan siitä, että aina pitää ottaa puhelin käteen ja selata päivän instagram ja facebook- höpinät. Voisi kokeilla sellasta, some- lakkoa päikkäri aikana.  Vai pitäiskö kokeilla iltasin ottaa tuon miehen kanssa kivi-paperi-sakset kumpi hoitaa yösyötöt? Luulen suuresti, että olen yksin tämän kokeilun kannalla.

Selvästikkin kärsin vain aamu mökötyksestä, sillä sitten kun vihdoin pääsen ylös hetkessä jo unohdan aamun vaikeudet. Onneksi nyt lähipäivinä ollaan saatu nauttia super ihanista aurinkoisista ilmoista. Kyllä se on totta, että tuolla taivaalla porottavalla auringolla on energiaa latauttava ominaisuus. Ja mikä parasta, ihanat kaverit on käynyt meitä moikkailemassa arjen kiireistään huolimatta. Se jos joku on latauttavaa.
Oon tullut siihen tulokseen, että jotkut ne vaan on aamuvirkkuja ja toiset unikekoja. Eihän siitä pääse yli taikka ympäri. Onhan noita niksejä helpompaan herämiiseen vaikka muille jakaa, mutta pahasti uskon siihen ettei mun kannata edes uppoutua noihin lukemattomiin "näin päihität vaikeat aamut"- nikseihin. Tuntuu,että vaikka mua osottelis minkälaisilla kirkasvalolaitteilla kiukku nousee vaan korkeammalle tasolle. Ei tässä muu auta, kun asennoitua. Tällästä se on pienen maitoa kirkuvan vaippa pöksyn kanssa nukkuminen. 

Muita aamulla ärripurreja leikkiviä? Miten te ootte saaneet aamut sujumaan?

Kommentit (16)

Oih miten tutulta kuulostaa. Mä en tiedä onko mitään mikä helpottais, paitsi se että mies herää pojan kanssa ja antaa mun nukkua :D Vaikeinta on se, että on pakko. Ei voi mitään kun vauva päättää herätä kuuden jälkeen. Paitsi antaa lelun käteen ja yrittää torkahdella ja toivoa että vauva viihtyy vieressä hetken itsekseen... Ja sekään ei ole kohta mahdollista kun poika rupeaa liikkumaan enemmän :) Tsemppiä kohtalontoveri!

Täällä oli kanssa samanlaistajustpikkuvauva-aika. Sain maidolla nukahtamaan uudestaan ja uudestaan herättiin vasta n. 11 aikoihin.

Ihana pieni tukkatyyppi!! :)

Me herättiin tunnin-kahen (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.) välein kunnes pyry oli lähemmäs 3kk :D Vaikeeta oli, onneks J:n kans puolitettiin yöt, eli yhtenä yönä J syötti kokonaan ja seuraavana mä. Vaikeeta se oli mutta oli vaan pakko jaksaa :) Sääliks kävi J:tä ketä heräs (herää) joka aamu puol 6 jotta ehtii koiranki käyttää ennenku lähtee töihin... Paljon kahvia vaan ja puhelin/tietokone kiinni päikkäriaikana, siinä on mun vinkit! :D

Kuulostaa niin tutulle! Sillon kun Lilian oli vielä pieni, niin oli luksusta , kun päivät sai alottaa vasta 10 aikoihin, mutta nyt se ei enää onnistukaan kun mini heräilee jo 6-7 aikoihin aamuun.. :/

Ihan ku mun kirjottama.. Adeliina nukkuu pääsääntösesti yöt heräämättä, välillä niitä kausia kun saa käydä hyssyttää ja silittää useammanki kerran. Yösyötöt loppu onneks tosi pienenä. Mutta silti, oli se herääminen aamulla kuudelta tai kaheksalta, oon yhtä kiukkunen ja turha kenenkää yrittää kommunikoida mun kanssa, ilman, että saa vihaisen katseen. Nyt vielä tää kevät ja allergia, silmien avaaminen _oikeesti_ sattuu :'D Adeliina on siis jo 1v, enkä vieläkään oo tottunu heräämää aikasin, töihin heräsin paljon paremmin. Ehkä tää tästä, joskus..

Ei kai tässä muu auta kun pusertaa eteenpäin, pian saadaan onneksi jo ruveta antamaan jonkin näköistä velliä mikä pitäis pojan öisin pidempään tyytyväisenä, viime yönä päätti syödä 160 ml kahden tunnin välein, ja se on kyllä jo mielestäni aikamoinen määrä :o kiitos tsempeistä kohtalotoverille :)

Juu samallatavalla meilläkin mennään 12 asti ja osittain tunnen huonoa omatuntoa kun toinen haluisi jo alottaa päivän, mutta onhan meillä rutkasti päivää jäljellä 12 jälkeenkin :) itseasiassa kello on nyt puol yks ja toinen tuhisee vaunuissa ja mä otan aurinkoo ;)

Meillä toi herra ei herää vauvan narinaan, koska ei itke siis öisin ollenkaan vaan narisee ja lutkuttaa kovaa nyrkkiä ja sitten vaan laitan pulloa suuhun:) nukkuuhan tuo nytkin ja minä täällä vastailen kommentteihin, mutta niin magee ilmaa maata auringossa :) hyväksytty tekosyy vai mitä??

Juu sitä mäki oon miettinyt et helpohan tää viel ok kun saa maidolla vaan lisää nukkuma aikaa, mutta odotellaas vaan hetki niin pian kuuden aikaa joku huutelee mua jo sängystä et heräääää :D

Omassa raskaudessa me nukuttiin miehen kanssa klo 12-15 saakka päivällä ja mentiin nukkumaan klo 00-04 välillä. Kun Aada syntyi niin pitikin rytmejä alkaa muuttaa. se oli todella todella vaikeaa.

Olenkin omaan blogiin kirjotellut samaisesta aiheesta, kuinka vaikeaa se meillä on ollut.

En ole täydellinen äiti

Rytmit vihdoin kunnossa

On se äitiys rankkaakin

ps. tosi ihana blogi sinulla :) jäänkin seurailemaan :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tiitukatriina blogin takana häärää (someriippuvainen) äiti, joka viettää vauhdikasta mamalifeä miesvaltaisessa perheessä. Kahden pojan 03/14 ja 11/16 ylpeä äiti, sekä tulevan insinöörin hääkuumeileva avovaimo. Lämpimästi tervetuloa mukaan! 

 

Ota yhteyttä bloggariin tiitutiiakatriina(at)gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat

Instagram