Olimme sairaalassa viisi päivää. Vauva syntyi tiistaina ja seuraavana perjantai aamuna saimme luvan lähteä kotiin. Kotiin lähtö oli niin ihana asia, että se saa mut hymyilemään vieläkin. Sunnuntaina tosin käväsimme sairaalassa vauvan kanssa. Tarkastimme vain, että poika on saanut tarpeeksi maitoa sillä painonlasku sairaalassa oli yhtenä päivänä hieman yläkanttiin. Mutta kuinkas ollakkaan pikkuinen oli melkein jo saavuttanut syntymäpainonsa.  Eli hyvin menee!

Sairaalasta kotiuduttua olin hetken ihan ulapalla. Kaikki tuntui niin uudelta ja ihmeelliseltä. Vauvan tuoksuttelu, pienten varpaiden silittely ja vauvan ihastelu oli ainoa mitä halusin tehdä. "Nyt vaan katotaan vauvaa ja itketään, on se niin ihana"-fiilis. Sydän pakahtuu onnesta aamusta iltaan. Synnytyksessä koettiin vähän kolhuja, mutta pian nekin ajatukset varmasti katoavat päästä ja hetkeen en aio lukea synnytyskertomusta. Tarinalla onneksi oli onnellinen loppu, kymmenen pisteen terve potrea poika.

Sairaalassa vietetyt päivät olivat aika kurjia. Tuntui, etten pysty yhtään auttamaan ja isi joutuu hoitamaan kaiken. Mutta onneksi tuore isi muistutteli jatkuvasti, että on täällä mua ja vauvaa varten. Mun tehtävänä oli  levätä  ja totutella imettämiseen. Tuo tuore isi oli kyllä korvaamaton apu synnytyssalissa kuin perhehuoneessakin. En olisi selvinnyt ilman.

Vauvamme on nyt viikon ikäinen. Arki tuoksuu vauvalle, enkä paremmasta tiedä. Pikkuinen on helppo tapaus, eihän sitä nyt turhasta jaksa huuto orkesteria järjestää. Muutamia kertoja vasta kirkunut kunnolla. Pientä kitinää kuuluu öisin pinnasängyn pohjalta kolmesti yössä , mutta kun täyttää masun maidolla ja kurkkaa vaippa tilanteen unet jatkuvat nopeasti. Ja eihän tää tuore mamma malta pienestä olla erossa liian kauaa, joten poitsu pääsee kuuden jälkeen aamuisin äidin ja isin väliin ja vikat tunnit nukutaan perhepedissä. Välillä vaan unohdan ite nukahtaa uudelleen, sitä jää vaan helposti ihastelemaan isiä ja vauvaa, kunnes jossain vaiheessa havahdun, että nyt kannattais ihastelu hetkeksi lopettaa ja sulkea silmät.

Sektiosta oon toipunut todella nopeasti. Viime torstaina vielä tuntui, etten kävele moneen päivään kunnolla saatika sängystä ylös pääse. Pelkkä kyljen kääntäminen sängyssä teki tuskaa. Vauvan nostaminen sai jalat tutisemaan ja huippaamaan, mutta nyt täällä mennään jo niinkuin koko leikkausta ei olis koskaan ollutkaan. Perjantaina tikit poistetaan ja sitten pääsenkin jatkamaan normaalia elämää. Kyllä se on vaan totta, että kotona toipuu parhaiten. Ja se fiilis, kun sai lenkkarit jalkaan ja pääsi pienelle kävelylle koiran kanssa, ihanaa.Pieniä kauppareissuja ollaan jo tehty, mutta ulkoilemaan päästään kunnolla viikonloppuna jos sää sallii.  Terveydenhoitajakin kävi neuvolasta kotikäynnillä. Poika on nyt ohittanut syntymäpainonsa. Kyllähän se noista suloisista pullaposkista huomaakin.

Uusi äidin rooli tuntuu hyvältä. Ja isikin on onnellinen. Vauvakin jo hymyilee meille.

vauvantuoksuisin terveisin pikku perheeni

Kommentit (18)

Kiva kuulla, että oot toipunut hyvin sektiosta. Toivottavasti ei ollut mitään kauheaa draamaa :/... Lopputulos ainakin on kaiken väärti ja vielä täyskymppi. :) Ihanat pikku töppöset, mä en kestä...

Ei mitään kauheaa draamaa, pitkittynyt samaan pisteeseen jumittunut tilanne kohdunsuulla vuorokauden tunnit, vaikka supistukset huipussaan jatkuvasti.. Ihana kätilö onneksi palasi aamulla ja lupasi että hänen työvuoron aikana vauva syntyy :) ja niin kävi, vaikka sektiolla tulikin :) kiitos paljon

Uijui, ihanaa!

Löysin blogisi sattumalta, ja 'hurjankokoinen' vatsasi kiinnitti huomioni :D ...joka muuten on pienentynyt aivan mielettömästi jo näin pian, mitä instagramista katselin. Wou!

Mukavaa kevättä sinulle ja perheellesi! :)

Kiva, että löysit tänne :) juu oon kyllä itsekkin suu auki ihmetellyt ihmis kroppaa
Miten se niin hetkessä voi muuttua :) vatsa oli komean kokonein sf-mitoiltaan yli 40 cm ! Kiitos hirmuisesti :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tiitukatriina blogin takana häärää (someriippuvainen) äiti, joka viettää vauhdikasta mamalifeä miesvaltaisessa perheessä. Kahden pojan 03/14 ja 11/16 ylpeä äiti, sekä tulevan insinöörin hääkuumeileva avovaimo. Lämpimästi tervetuloa mukaan! 

 

Ota yhteyttä bloggariin tiitutiiakatriina(at)gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat

Instagram