Olin kaveripiirissämme ensimmäinen kuka sai lapsen. Multa on usein kysytty miltä se raskaus sitten oikeen tuntuu? Miltä ne potkut tuntuu, entäpä jos masussa on hikka? Moni varmasti ainakin loppu kolmanneksella ihmetteli, kun ei saanutkaan vastaukseksi " ihan kauheeta, ahdistavaa.. loppuis jo " vastausta. Enimmäkseen loppu kolmanneksella multa kyseltiin "kuinka tuon kanssa voi elää" ja useasti tuli kuultua myös "herranjumala, montako tuolla oikeen on ?" Mä silti nautin jokaisesta hetkestä,tiesin sen olevan ainutlaatuista, eikä sitä sais koskaan enää kokea uudelleen, jokainen raskaushan on erilainen. Elämä pyöri useamman kuukauden vain vatsani ympärillä ja  tällaisia ajatuksia/ tekoja / mieltymyksiä se toi mukanaan

Ylpeänä katsoin aamuisin peilistä tuota päivä päivältä kasvavaa kumpua.

Juttelin ilot ja surut.
 Yritin luoda mielikuvaa kasvoistasi, jokaikinen päivä.
En hetkeäkään ollut ajattelematta tai suojelematta.

Silitin ja hoivasin aamusta iltaan.
 Käytin tuhattoman monta purkkia raskausarpia ehkäiseviä voiteita, vaikka tällähetkellä niiden käyttö tuntui turhalta.
Soitin lempi musiikkiani.
Kysyin jopa mielipiteitä, vaikka vastausta en kuullutkaan.
 Ympärillä oleva maailma pysähtyi aina kuin tunsin liikkeesi.

Nukuin melkein puoli vuotta vain oikealla kyljelläni,
sillä silloin olit paikoillaan ja ajattelin että sinulla on hyvä asento.
Kaikki mitä tein, ajattelin vain sinun parastasi.
Annoin sydämeni sinulle heti. 

Oli hauskaa, kun et ollut nimetön.

Annoimme sinulle pimeyteen nimen, Kuutti.
Makasin viikko tolkulla liikkumattomana sängyn pohjalla, jotta et vain poksahtaisi liian aikaisin.

Isi pussaili sinua masun läpi, edeleenkään en tiedä mitään suloisempaa.
Toivotimme sinulle hyvää yötä.
Ja aamuisin sanoimme pimeyteen huomenta.

Laitoin kädet suojaksesi, kun kävelin ihmispaljoudessa.
En halunnut, että sinulle tapahtuisi mitään pahaa.
 Pukeuduin masuani korostaen.
Jos et ollut hetkeen liikkunut, join ison lasin limpparia. Se sai sinut heittämään kuperkeikkaa.
Puhuin aina meistä,  kun joku kysyi vaikka missä olin ollut? "No me oltiin, ostoksilla" 
Pelkäsin, että menettäisin sinut aina syntymääsi asti, vaikka siihen ei ollut mitään syytä.
Pelkäsin kuollakseni kun kaaduin päällesi.
 Odotin kuin kuuta nousevaa jokaista ultra aikaa, jotta näkisin sinusta edes pienen vilahduksen.

Itkin useasti, sillä toit mukanasi outoja hormooneja :D
Saunassa kaadoin kylmää  vettä päällesi, jotta sinulla ei olisi liian kuuma.
Puhelimeni täyttyi kuvista, kuvasin masuani aamusta iltaan.

 Kävelin jopa hissiin selkä edellä, sillä olisi kamalaa jos jäisit oven väliin.

Esittelin sitä kaikille, kaikkialla.
Yritin kuunnella sinua vessapaperi rullalla, tirautin kyyneleen sen epäonnistuessa.
Silloin kuin kannoin sinua sisälläni, meillä välillä oli jotain mitä en osaa edes selittää.

Tein kaikkia muitakin hupsuja juttua, sillä olit elämäni tärkein asia.
Neuvolassa kohdun kasvua mittailessa kerran pullistelin, sillä pelkäsin että et ole kasvanut tarpeeksi.

Raskaana olo on paras kokemukseni ikinä, se on vaan jotain niin suurta.
Yksinkertaisesti rakastin olla raskaana. 
Mutta vielä enemmän rakastan sitä, että sen sisältö on luonamme.
En koskaan päästäis sua takaisin pimeyteen. 

Ja jos joku kysyy " joskus uudestaan ?" Voin vannoa vastaukseksi kyllä, mutta yksi karkki kerrallaan. Elämä on meinaan aikaa ihanaa juuri nyt .

Kommentit (27)

Ihana teksti :) Tuli kaihoisasti oma raskaus mieleen, mutta maailman ihaninta on kun 2,5 viikkoa vanha nyytti nukkuu kippurassa massun päällä

Meinasin ekaksi, että apua on mennyt vauvauutiset ohitse mutta pöh olinhan mä onnitellutkin jo! Ihmettelin vain miksi en oo vielä lukijana blogissas? (asian korjattu)..No mutta ikinä ei voi onnitella liikaa tuollaisesta "mestaripiirroksesta" niinkuin olit itekkin kirjotellut eli Onnea tuhannesti upeasta pikkuisesta

Aivan ihana postaus, ihan täällä herkistelin! Toi hissin ovien väliin jääminen kolahti ja kovaa. Mäkin aina sujahdin vauhdilla hissiin ihan tosissaan ettei vauveli jää väliin.. :D Mun mies ei tajunnut ollenkaan moista, mutta ilmeisesti se on ihan normaalia.. ;)

Ihana postaus ♥
Oon kyllä vähän kateellinen, jotenkin tuntuu että sulla oli hirmu onnellinen raskaus. Mulla oli tosi vaikea raskaus, 9 kk pahoinvointi, jäätävät liitoskivut ja kaikkea muuta epämiellyttävää. Eipä sillä, kaikki toki oli sen arvoista - mutta jotenkin toivoisin et jos joskus saan toisen lapsen, niin pystyisin nauttimaan odotusajasta yhtä paljon ku sä.
PS. oot ehkä kaunein näkemäni raskaana oleva nainen. Siis sä ihan oikeesti hehkut!

En mä ihmispaljoudessa välttämättä joka kerta kehdannu mennä selkä edellä, mut ainakin jos ei muita ollut niin ehdottomasti piti varjella masua :) meillä taas mies piti visusti huolta jopa "mummo nastojen " käytöstä liukkailla keleillä ettei vaan pyllähdetty :) mahtava juttu että pidit kirjotuksesta!

Huh ihan punastun sun kommenteista, kiitos hirmuisesti :) mä kyllä viihdyin niin hyvin masun kanssa, ehkä sen sit huomas myös jotenkin musta.. Voi kuule oli täälläkin liitoskipuja niin että piti aina pysähtyä kauppareissuillaki useampaan otteeseen, mutta pahoinvointia onneksi vain alku metreillä.. Toivotaan ensi raskauteen sulle sitten vähän mukavempaa odotusaikaa :)

Anonyymi

Hei,tämä sinun blogisi on aivan mahtava !
Seuraan päivittäin jännittyneenä, että oletko päivittänyt blogiasi:) postaukset ovat todella kiinnostavia,olen lukenut kaikki postauksesi;) vaikka olenkin vasta 13 silti vauva arkeasi on kiva seurata ja nähdä miten mahtavia postauksesi on :)

Kiva kuulla että blogiani lukee niin eri ikäiset, nimittäin on lukijoiden joukossa yli viiskymppisiä ja sitten nuorimmat juuri sinun ikäisiä eli ikähaarukka aikamoinen :) mahtava homma, kiitos kommentista :>

Anonyymi

Juuri näin! Hienosti kirjoitettu, ja varmasti moni raskaana olija ajattelee samoin :) Itselläni on toinen tulossa, ja varsinkin kohdat jossa kerroit vilvoittelevasi vauvaa saunassa, ja suojelevasi käsilläsi vauvaa ihmismassassa, teen juuri niin itsekin! :)
T: AnoAnsku

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tiitukatriina blogin takana häärää (someriippuvainen) äiti, joka viettää vauhdikasta mamalifeä miesvaltaisessa perheessä. Kahden pojan 03/14 ja 11/16 ylpeä äiti, sekä tulevan insinöörin hääkuumeileva avovaimo. Lämpimästi tervetuloa mukaan! 

 

Ota yhteyttä bloggariin tiitutiiakatriina(at)gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat

Instagram