Ehdimme juuri herätä päiväunilta, kunnes ovikello soi.
Oven takana odotettuja vieraita.
Tänää siis eteisessä oli yhdet pienet kengät lisää.
Laura ja hänen suloinen poikansa Milo tulivat kyläilemään.

Olen aina ollut sosiaalinen ja omannut laajan ystävä- ja kaveripiirin. Olin kuitenkin ensimmäinen, joka kaveriporukastamme pamahti paksuksi.
Pelkäsin jääväni yksin vauvajuttujeni kanssa.
 Tottakai ne tosi ystävät pysyvät, mutta heillä pyörii oma arkensa opiskeluidensa ja töidensä parissa.
Vaatii paljon säilyttää ystävyys/kaveruus.
Molempien osapuolien on oltava täysillä mukana.

Baby showereissamme oli väkeä  tupa täynnä.
Eteinen täyttyi kengistä ja mun syli vaaleansinisitä paketeista.
Pidin itsestäänselvyytenä, että jokainen juhlija säilyisi arjessamme.
Toisin kävi.

Toivon raskausaikana löytäväni jonkun,kuka jaksaa jutella lastenvaatteista.
Jonkun, joka ymmärtää hehkutukseni pienokaisen ensimmäistä hymyä kohtaan.
Jonkun, jonka kanssa jakaa äitiyden surut ja ilot.
Jonkun, kenen kanssa voi istua alas.
Ihmisen, jonka seurassa voi tuntea ilmassa samanhenkisyyttä.
Jonkun kenen kanssa viettää aikaa, olematta kiire minnekkään.

Löysin, Lauran.

Meillähän olisi aamusta iltaan mahdollisuus tehdä vaikka mitä.
Käydä muskarissa tai vaikkapa polskutella vauvauinnissa.
Syy vauvauintien väliin jättämiselle eivät ole violettina kirkuvat suuret raskausarpeni, vaan totaalinen väsymys.
Voin kertoa, että ensimmäiset 4 - kuukautta meni pimennossa.
Suuri saavutus oli päästä yhdelle vaunulenkille.
Väsymys oli niin huipussaan, monesti jopa mietin miten selviän ?

Nyt vihdoin, mieli alkaa olla levottomista öistä huolimatta pirteämpi. Aamut alkaa hymyillen, myös omalta osaltani. Niilohan nyt on pienestä pitäen näyttänyt valloittavan hymynsä joka aamu, kukonlaulun aikaan.

Tuntuu, että vihdoin pystyn ja jaksan nauttia äitiyslomasta.
Aivan super hyvä olo.

Ollaan Lauran kanssa oltu hyviä ystäviä ala-aste aikoina, mutta muuttoni vuoksi ystävyys jäi vaikka samassa kaupungissa pysyteltiinkin. Kolmosluokkalaisena se pieni välimatkakin tuntui suurelta, ei enää voinut pyöräillä toisen luokse koulun jälkeen.
Matkalla oli liian monta isoa suojatietä ylitettävänä.
Facebookin kautta sitten löydettiin toisemme.
Ja pian sattumoisin odotimme yhtä aikaa.
Molemmilla esikoinen masussa, suuren suuri elämänmuutos edessä.
Lauran laskettu aika oli tammikuussa ja mulla maaliskuussa.
 Vauvoillamme tulee olemaan niin pieni ikäero, loistava juttu.
Oli selvää, että lasten synnyttyä pidämme yhteyttä.

Siinä ne nyt ovat, ihanat poikamme.
Kaverukset vailla vertaa.
Niilon oikea ensimmäinen ystävä.
Ja äidit  löysivät toisensa uudelleen.
Niin se äitiys yhdistää.

 

Kommentit (13)

Mä luulin kanssa että ystävät pysyisivät, toisin kävi. Ei kaikki hävinneet mutta suurin osa.

Onneksi sain piakkoin mammakavereita. Nyt taas olen " yksin " ku he jatkoivat koulua.
Mutta sain yhden tosi ystävän ja vaikka hän käy koulua ja emme näekkään enää niin useasti silti pidämme yhteyttä ja yritämme järjestää toisilimme aikaa. :)

Ihana kuulla että sinäkin olet löytänyt uusvanhan ystävän!

Sun nää tekstit on aivan ihania! Rakastan sun tyyliä kirjottaa, jotenkin niin runomaista. :) ja toi sun poikas tukka! niin ihana!

Mulla kanssa ne ystävät kenellä ei ole lapsia, jotenkin jäi tuon raskauden aikana ja jälkeen. Ei mun toimesta vaan heidän. Onneks mulla on myös monta ystävää kenellä on laps, jopa kaks. Jotenkin harmittaa, että ihmiset kaikkos ympäriltä vaikka yritinkin olla yhteydessä..

Voi kiitoksia, mukava aina välillä saada positiivista palautetta teksteistä, tulee hyvälle tuulella ja mikä parasta tällaisten kommenttien jälkeen sormet alkaa syyhyämään ja tekisi mieli päästä jo kirjottamaan uudelleen tekstejä. Ihanaa, että on vihdoin energiaa blogillekkin.

viimeistään nyt tajuaa, ketkä ovat niitä tosi ystäviä :) ja oppii arvostamaan heidän olemassa oloaan entistä enemmän...

Niinkuin jo yhdessä komentissa tuolla alempana mainitsin, nyt sitä on todella oppinut ymmärtämään mitä tosiystävyys meinaa ja sitä että jokainen ympärillä oleva ystävä on oikeasti kultaakin kalliimpaa. Itse oon ainaskin oppinut arvostamaan äidiksi tulon jälkeen säilyneitä ystävyyssuhteita entistä enemmän :)

Onpa kiva juttu tämä!
Minun omat ystävät ovat ihailtavasti olleet mukana! He ovat siis ilmeisesti näin halunneet. Kaikki omat lähimmät ystäväni ovat vielä lapsettomia, mutta vitsi kuinka ihanaa, miten he osallistuvat! He tuovat lahjoja, kysyvät jaksamisia, tarjoutuvat lapsenvahtiavuksi, kyläpaikaksi ja paljun lämmittäjiksi. Eräskin ystävä lämmitti helteille paljun, että päästiin vauvankin kanssa polskiin ja "viilentymään" sekä teki meille ruoan. Oli maailman ihanin teko se. Olen siis todella onnekas!

Silti olen huomannut, että mieheni puolelta tulleista ystävistä on tullut minulle kultaa kalliimpia, koska heillä on kaikilla lapsia. Varsinkin kahden kanssa ollaan oltu yhtä aikaa raskaana ja ensimmäisen kanssa ensin odotettiin yhdessä esikoisia ja toisen kanssa odotettiin yhtä aikaa, toisella oli toinen lapsi tulossa. Hänestä tuli myös miehensä kanssa meidän lapsen kummeja.

Ja vaikka ite on kuinka väsynyt, aina jaksaa nähdä aikuisia ihmisseuralaisia, jotenkin se auttaa ainakin mulla jaksamaan!

Oon kans tässä miettinyt, miten kaverisuhteiden käy. Vielä ollaan pidetty ihan hyvin yhteyttä näiden lapsettomien kavereiden kanssa, mutta mahtaako tapaamiset pikku hiljaa vähetä... Ennen meillä oli aina niin meno päällä, että juttua riitti viikonlopun tapahtumista, miehistä, matkoista jne. Tuntuu hassulta selitellä vauvajuttuja kavereille, kun ei ne oo ihan samalla aaltopituudella sen asian kanssa. Ja eipä muakaan enää rehellisesti sanottuna kiinnosta kuulla mistään baarireissuista. Tosin kaverit kyllä rauhottuneet nyt aika paljon, ettei ihan niin kova meno ole enää.

Tapasin joku aika sitten vanhaa lukiokaveriani, jolla on nyt jo 4 v poika. Yhteinen sävel löytyi taas pitkän ajan jälkeen. Ihan eri tavalla pystyy keskustelemaan henkilön kanssa, joka on käynyt läpi samoja asioita: synnytys, imetys, iltakiukut jne. Ei niitä ymmärrä oikein, jos niitä ei oo eläny. Ja saapa niistäkin revittyä omat huumorit, joita sitten lapsettomat kaverit ei juuri ymmärrä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tiitukatriina blogin takana häärää (someriippuvainen) äiti, joka viettää vauhdikasta mamalifeä miesvaltaisessa perheessä. Kahden pojan 03/14 ja 11/16 ylpeä äiti, sekä tulevan insinöörin hääkuumeileva avovaimo. Lämpimästi tervetuloa mukaan! 

 

Ota yhteyttä bloggariin tiitutiiakatriina(at)gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat

Instagram