Uuden perheenjäsenemme, pienen poikamme laskettu aika on 1.maaliskuuta 2014. Poitsumme on ollut viikkoihin nähden isompi ultraäänissä, joten luultavasti hän päättää tulla
päivänvaloon jo helmikuun puolella, jännittävää.  Synnytykseen liittyviä pelkoja ei vielä ole ilmaantunut,  mutta en myöskään ole eksynyt katsomaan synnytys videoita,enkä päässyt osallistumaan synnytysvalmennukseen. Synnytyksen kulkuun ja muihin asioihin ajattelin syventyä tammikuun puolella mammaloman alkaessa. En halua kiusata itseäni vielä synnytys tarinoilla, mutta en myöskään halua mennä täysin tietämättömänä ponnistamaan lastamme ulos.

Kun huomenna rakastamme toisiamme enemmän kuin eilen,
miten voin edes kuvitella kuinka paljon rakastamme ylihuomenna?

Raskaus on lähentänyt parisuhdettamme. Tuntuu, että rakkaus kukoistaa ja elämä hymyilee. Me tosiaan odotamme lasta yhdessä. En kertaakaan ole kokenut  olevani yksin raskauteni kanssa.Saan myös paljon tukea ja ihania sanoja raskauteeni liittyen ystäviltäni. Mitä tekisinkään ilman heitä! Jo yksi pieni tekstari tai facebook viesti saa minut hymyilemään vaikka siinä vaan kysyttäisiin "mitäs sinulle ja pienokaiselle,kaikki hyvin?".Tammikuussa ystäväni järjestävät minulle ja masulle baby shower juhlat, miten ihanaa! Uskon,että nämä juhlat tullaan muistamaan aina. Juhlista taitaa tulla aika vaaleansiniset.On ihanaa huomata miten ihmiset välittävät.

Arjessamme raskaus näkyy pieninä muutoksina. Käymme nyt ennemmän kuin koskaan ns.treffeillä ja nautimme siitä, että hetken meitä on vain me kaksi.Tiedämme, että yhteinen aika käy vähiin vauvan synnyttyä,sillä elämässämme on nytkin paljon aikaa vieviä asioita mm. työt ja opiskelu. Vaikka emme ole kovin ihmeellisiä asioita tehneet ja treffit ovat hyvinkin arkisia ne eivät tunnu tylsiltä tavallisilta arjen asioilta,  näissä hetkissä on sitä jotain. En tiedä mitä. Ehkä ne on ne kuuluisat hormoonit? 

Minusta on mukavaa olla minä.
Sinusta on mukavaa olla sinä.
Mutta parasta meistä on olla – me.
– Pam Brown -

Olemme ostelleet paljon vauvalle vaatteita ja tarvikkeita. En tiedä parempaa kun vauvan vaatteiden hipsuttelu ja tuoksuttelu. Ei enää kauaa kun niissä tuoksuu oikea vauva.Olen kahlannut kaikki vauvoihin liittyvät lehdet kannesta kanteen ja miettinyt tulevaisuuttamme enemmän kuin koskaan. Tällähetkellä tuntuu turhalta jännittää.Ei kukaan voi kirjoittaa opasta miten hyväksi äidiksi tullaan. Uskon siihen,että tulen oppimaan vauvanhoidon sekä äitiyden. Toivon, että joskus saan äitienpäivä kortin "maailman parhaalle äidille" tekstillä varustettuna.

Tällähetkellä makoilen kotona sairaslomalla kovien supistelujen takia.Täytyy suoda itselleen lepoa ja rauhaa.Kun itse  voin hyvin, vauvakin voi hyvin. Se on tärkeintä.Minulla on nyt suurin vastuu siitä, että masussa voidaan hyvin.Täytyy myös myöntää, että koiramme on joutunut kuuntelemaan itkuisia huoliani useamman kerran.Aina saan vastaukseksi iloisen katseen ja hännän heilutuksen. Lopuksi vielä pyyhkäisee kyyneleetki märällä suukollaan,ihanuus!

Onneksi läheltä löytyy muutama tuttu ketkä odottavat myös esikoistaan.Apua on siis lähellä, mitä tekisinkään ilman vertaistukea.On mukavaa keskustella niin iloiset kuin surullisetkin asiat yhdessä. Pari ihanaa odottavaa äitiä jaksaa jakaa asioita kanssani ja kannustaa eteenpäin silloin kun huolettaa.                                              
                                                           Kiitos siitä  teille

Kommentit (6)

Hassua myöntää, mutta lepäämiseen oikeesti tarvitaan voimia.. on aika raskasta yrittää vaan löhötä ja keksiä tekemistä, kevyitä juttuja mitkä ei aiheuta rasitusta:) Kiitos, ja minäpä muistan sanasi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tiitukatriina blogin takana häärää (someriippuvainen) äiti, joka viettää vauhdikasta mamalifeä miesvaltaisessa perheessä. Kahden pojan 03/14 ja 11/16 ylpeä äiti, sekä tulevan insinöörin hääkuumeileva avovaimo. Lämpimästi tervetuloa mukaan! 

 

Ota yhteyttä bloggariin tiitutiiakatriina(at)gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat

Instagram