Tälläkertaa olis aiheena sitten tämä uusi "työni" eli äitiys. Äitinä oleminen on hieno asia, sen ymmärtää vasta,kun itse saa tulla äidiksi. Vaikka kaikilla meillä on äiti, oli se sitten mukana elämässä tai ei sitä ei voi valita. Raskauden aikana mietin useampaan otteeseen millainen äiti minä haluaisin olla? Minkälainen äiti minusta voi tulla, kun en jaksa edes nousta aamuisin ilman kiukkukohtausta?  Miten minusta voi tulla äiti vaikka itse vasta olin lapsi?  Halusin olla äiti, olen aina halunnut. Ja koinkin olevani äiti  jo heti positiivisen raskaustestin tehdessä ja nyt vihdoin olen "näkyvämmin" äiti ja ylpeä siitä.
Vaikka olenkin aina ollut se "isintyttö" minun äitini on antanut lapsuudessani minulle kaiken mitä tarvitsin. Tällä en todellakaan tarkoita, että sain jokaisen barbin mitä kiljuen kinusin leluosastolla saatika niitä kaikki prinsessa lehtiä mitä olisin halunnut jokaisen kauppareissun yhteydessä. Äitini antoi sen mitä todella tarvitsin ja tottakai synttärit ja muut juhlat olivat asia erikseen, sillon tuli saatua kaikkea ylimääräistäkin. Ja nyt kun olen hyppännyt tähän äidin roolin minulla ei ole tarvetta sanoa "tarjoan lapselleni enemmän mitä äitini joskus minulle antoi".
Raskauden aikana selasin lukemattoman määrän lehtiä ja nettitekstejä missä kerrottiin äitiydestä. Jossain vaiheessa iski jopa pieni pelko, että vaaditaanko todella nämä kaikki, että voi sanoa olevansa riittävän hyvä. Koti pitäisi olla siisti, vaatteet silitettynä kaapissa, puhtaat pyykit lajiteltuna pinoihin, uudet kuivumassa narulla, ruoka lämpimänä kun mies tulee kotiin, lapsi tyytyväisenä tuuditettu uneen kun isi palaa töistä, jotta vanhemmat saisivat omaa- aikaa isin työpäivän jälkeen. Niin ja pitäisi vielä syödä oikealla tavalla, että äidinmaitoni olisi tarpeeksi ravitsevaa ja tuo pelottava lista oli loputon.

Uskallan myöntää, että alussa mulla oli pakottava tarve siivota sillä aikaa kun vauva nukkui, jos vaikka joku ilmestyy ovelle katsomaan uutta tulokastamme. Äkkiä kone täyteen pyykkiä, tiskit koneeseen, tiskirätti heilumaan, imuri käteen ja roskat ovelle odottamaan seuraavaa koiran pisutus hetkeä. Jokaikinen tavara piti olla paikallaa tai kiukku pääsi valloilleen. Päässä pyöri vaan ajatukset "Mä tein nää samat hommat just eilen, miten täällä taas näyttää tältä". Nyt onneksi tuo vaihe on ohitse. Tajusin, että on parempi levätä ja ottaa sitä omaa-aikaa itselleen. Kyllä se päikkärihetki yhtä hyvälle maistuukin, vaikka taustalla ei kaikki pesukoneet surisivatkaan. Osaavathan ne vieraat roskansa roskikseen laittaa, vaikka se kukkurallaan olisikin. Ei se siivoaminen minusta parempaa äitiä tee vaan se, että osaan laittaa asiat tärkeys järjestykseen. Kun itse voin hyvin, vauvakin voi.

Pääsin eroon tuosta pakottavasta siivoamisen ja järjestelemisen tarpeesta kysymällä itseltäni "mikä todella on tärkeetä juuri nyt ja minkä voisin siirtää huomiselle? Nyt vauvaaikana kaikki se "ylimääräinen" energia on annettava vauvalle ja itselleen. Vaikka pidänkin kodin yleensä siistinä tällähetkellä energia ei välttämättä riitä kaikkeen mihin haluisin. Ja oon sujut sen asian kanssa. Yhtä paljon kaverit, sukulaiset ja puoliso meistä tykkäävät oltiin me sitten yhden tai kaksi pyykkivuorta rikkaimpia tai tiskiallas kukkurallaan koneeseen meneviä astioita.

Vaikka olenkin ollut äiti vasta kolmisen viikkoa olen oppinut paljon. On ihan ok olla kiukkuinen sekä turhautunut, vaikka se ei välttämättä kuuluisikaan "täydellisen äidin"- piirteisiin. On ihan ok raivostua miehelleen olemattomista leivänmurusista keittiön pöydällä, sillä tiedän tuon valituksen menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sillä olenhan minä naurettava hormoonihirviö ikean karsea esiliina päällä, varsinainen tuhkimo. Aivan sama mitä lehdissä ja netissä kirjoitellaan äitiyden vaatimuksista, totuus on kuitenkin aivan toinen. Jokainen äiti on paras äiti omalle lapselleen. Jokainen toimii äitinä omalla tavallaan. Unohdan samantien ne puheet täydellisistä äideistä. Olen hyvä äiti lapselleni, juuri sellaisena kuin olen.

Tottakai kotiäidin rooliin kuuluu myös se kodin hoitaminen, mutta kaikella rajansa vai mitä? Eiköhän se riitä, että tarjoaa turvallisen sekä rauhallisen ympäristön vauvalle kasvaa ja kehittyä. Turhaahan tässä nyt on hössöttää.
Tätä kirjottaessa puhelin soi, ruudussa luki ÄITI. Hymy nousi korviin.

Kommentit (10)

"Uskallan myöntää, että alussa mulla oli pakottava tarve siivota sillä aikaa kun vauva nukkui, jos vaikka joku ilmestyy ovelle katsomaan uutta tulokastamme. Äkkiä kone täyteen pyykkiä, tiskit koneeseen, tiskirätti heilumaan, imuri käteen"

Ihankuin minun suusta. Olin hysteerisen hullu siivoamaan eka viikot, kun vauva tuli taloon. Huh, onneksi tajusin höllätä. Suurenmoinen äiti varmasti olet ja ihania noi kuvat!

Juurikin näin! Jokainen on omalle lapselleen hyvä äiti ♥ Hahah mä oon jo ennen raskautta ollu kova siivoomaan ja oon sitä edelleen :D Tosin en jynssää ja kiillota saatika imuroi joka päivä mutta pyykkikone ja kuivausrumpu kyllä huutaa joka päivä, tai ainakin joka toinen ja saatan järkkäillä pienesti tavaroita paikoilleen mutta osaan onneksi jo levätäkkin :) Pyry on myös nykyään niin paljon hereillä ettei onneks jää ylimäärästä aikaa mihinkää imuroimiseen koska todellisuudessa en edes tykkää siitä! :D

totta, onneksi mäkin on tajunnut hieman höllätä! Vaikka meillä astianpesu ja pyykinpesu koneet pyöriikin päivittäin niin toi yli hysteerinen siivoaminen on onneks jo katoamassa :) Kiitos haasteesta, käyn kurkkaa ja kehuista myös

Aivan ! Ei oo onneksi yhtä ja ainoaa taoaa olla oikealla tavalla äiti, jokainen tavallaan :) Juu tuohon ylimpäänkin just kirjottelin, että meilläki noi pesukoneet pyörii päivittäin, meidän pikkunen taas tietysti nukkuu viel päivästä suurimman osan niin tulee töllöteltyä kotia niin tulee siivousvimma niin helposti :D

Pakko niitä on pyöritellä joka päivä kun tiskii&likasii vaatteit tulee hippasen enemmän nyt :D Haha jep! :D

Sulla on ihana blogi! Tottahan toki alan seurailemaan. Ja kiva että mun blogi oli myös miellyttänyt silmää! :)

Mä pesen vieläki erikseen :) Vaik käytänki vauvan vaatteissakin huuhteluainetta mut se on sitä comfortin pure:a ja siit jää niin hyvä ja puhdas tuoksu ♥ parempi ku meijän vaatteisiin jää nii siks pesen eriksee :DD

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tiitukatriina blogin takana häärää (someriippuvainen) äiti, joka viettää vauhdikasta mamalifeä miesvaltaisessa perheessä. Kahden pojan 03/14 ja 11/16 ylpeä äiti, sekä tulevan insinöörin hääkuumeileva avovaimo. Lämpimästi tervetuloa mukaan! 

 

Ota yhteyttä bloggariin tiitutiiakatriina(at)gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat

Instagram