Kolmekuista poikaa aamusta iltaan hoitanut äiti rojahtaa pitkän päivän jälkeen sänkyyn ja on sekunneissa höyhensaarilla, nukkumaanmeno hetkeä on odoteltu jo useampi tunti. Niinhän sitä luulis, mutta entä jos nukkuminen tuntuu mahdottomalta?
 "kun vauva nukkuu, äitikin nukkuu" - asia ei ole näin yksinkertainen. Pikemminkin sanonta "Vauva nukkuu, äiti valvoo " sopii tilanteeseemme paremmin.
 Yksinkertaisesti tällähetkellä en saa unen päästä kiinni yö syöttöjen välissä. Tuntuu, että pyörin sängyssä seuraavaan syöttöön asti. Ensimmäisen heräämisen jälkeen, rupean jo odottelemaan seuraavaa heräämistä. Oonkin lueskellut netistä tästä ja saanut vastauksia mistä unettomuus luultavimmin johtuu. Yölliset herätykset ovat tietysti keholle todella rankkoja esim. kolmen aikoihin tai sen jälkeen uudelleen nukahtaminen on lähes mahdotonta sillä keho valmistelee itseään jo heräämistilaan.. tuoreet äidit ovat myös yliherkkiä heräämään pieniinkin vauvan ääntelyihin ja jatkuva "pian tuo taas herää "-  fiilis on yleistä.Tunnistan itseni näistä tuntomerkeistä heti.
Jatkuvalla univajeella on ollut myös muita seurauksia. Päivällä isin ollessa töissä tällä äideille helposti tulee sellainen ylivireystila ja ylisuorittaminen kävesee kylässä päivittäin. Huomaan, että olen erittäin stressaantunut pienistäkin asioista ja tunteet ovat pinnassa jopa pahemmin kuin juuri synnyttäneenä. Puhelimen paikka ei enää ole yöpöydällä, nimittäin tartuin siihen todella helposti unettomuuden vaivatessa. Nyt puhelin ei enää houkuta ja vellikin alkaa pojalle maistua, toivottavasti mennään jo aurinkoisempaan suuntaan yöheräämisten kanssa. Toivotaan, että nukutaan pidempiä pätkiä jo tämän kesän puolella. Enpä ennen olisi uskonut, että näin vähäisillä yöunilla voi edes selvitä hengissä.
Mitenkäs siellä, löytyykö kohtalontovereita?
Toivottavasti ymmärrätte, että tällähetkellä mun silmäpussit on mustat kuin talviyö, enkä ole yksinkertaisesti löytänyt energiaa kirjoittamiseen. Palailen viikonloppuna blogin puolelle, luvassa mm. vastauksia teidän jättämiin kysymyksiinne. 
tähän loppuun vielä kuva tämänhetkisestä parhaasta ystävästäni 
a little kick when you need it.
Toimii, todellakin. 


 
 
 

Kommentit (17)

Tuntuu aika tutulta. =) Kyllä sitä ihminen vaan kummasti selviää hengissä todella vähilläkin unilla, sellaista väsymystä ei osannut eds kuvitella ennen vauvan syntymää. Mutta kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa, toivotaan, että jo pian! Jaksamista!

Mä en ees tienny et jollaki voi olla tollasia ongelmia! Siis tarkotan ettei noiden yösyöttöjen välissä saa unta. Mä kun nukahdin ite varmaan samantie kun laitoin pojalle tissin suuhu :D en tiiä johtuukoha se sit just siitä, että mä olin vielä niin unessa sillon enkä ollut herännyt kunnolla.. Nukkuuko Niilo sun vieressä? Mulle ainakin oli tosi helppoo et Hugo nukku sillo mun vieressä ku ei tosiaan tarvinnu nousta sängystä eikä oikeestaan mitää muutakaa ku laittaa tissi pojan suuhu. Jos et oo kokeillu vielä, ni kannattaa kokeilla! :) Ku mä yhessä vaiheessa sillo yritin et Hugo ois nnukkunu pinniksessään mut ite ainaki nukuin sillo paljo huonommi ku piti valvoa se imetysaika ja kävellä ees takas sängyn ja pinniksen väliä, ja sit ku kerkes herätä enempi ni ei saanukkaa unta heti, plus sit vielä ku vauva oli kauempana sillon ku ei ollu vieressä ni jotenki mä ainaki alitajuntasesti aattelin että mitä jos en herääkkään ku se herää jne :D
Mut toivottavasti joku auttais teille, ja mahollisimman pian! Tsemii

Itselläni on kuukauden ikäinen tyttö. Saan kyllä onneksi unenpäästä kiinni heti sänkyyn päästyäni, mutta kyllä ne yöunet silti vähäisiksi jää ja väsymys on välillä ihan tajutonta. Päivällä nukkuminen on minulle ongelmallisempaa, ajatukset pyörii päässä ja kuulostelen kokoajan koska toinen herää. Onneksi tietää, että tämä on ohimenevä hetki ja kai se aika sitten kultaa muistot :) Nautitaan silti näistä hetkistä, väsymyksestä huolimatta!

Muistan niin hyvin nuo ajat, kun itse ei saa unta vaikka vauva nukkuisi. Mun oli ja on välillä vieläkin vaikea saada unta joko illalla nukkumaan mennessä tai yöheräilyjen jälkeen. Oon ollut tosi yllättynyt, miten vielä 9 kuukaudenkin parin tunnin pätkissä nukuttujen öiden jälkeen voi jaksaa. Välillä toki tuntuu ettei jaksakaan, mutta tässä sitä vaan porskutetaan menemään! Toivottavasti teillä olisi kuitenkin meitä paremmilla unenlahjoilla siunattu lapsi, joka ei näin pitkään herättele yöllä. :)

Joo tiedän tunteen, alkuun heräsin pieneenkin risahdukseen. Mutta ollaan sovittu miehen kanssa, että hän hoitaa yöt ja minä herään aamulla sitten Olivian kanssa. Tämä toimii tällä hetkellä todella hyvin. Mä en jaksa valvoa mä en edes enää kuule kun Olivia herää ekalle syötölle en ole yö ihminen, Onneksi mies ei ole tällä hetkellä töissä. Hassua silti että kun olen Olivian kanssa kahdestaa yön kotona silloin herään, mutta kun mies vieressä en todellakaan herää.. :DD

Tää tyssää heti siihen, etten imetä ollenkaan :) meillä ollaan nukuttu alusta alkaen pinnasängyssä, ja onneksi sielä nukkuminen sujuu ongelmitta. Mä herään siihen kun Niilo ähisee ja laittaa nyrkkiä suuhun ja hakee tuttipullon tuttia, sitten vaan äkki ylös lämmittämään maito ja pimeessä yritän syöttää mahdollisimman hiljaa ja huomaamattomasti ja yleensä unet jatkuu ennenkuin pullo on mennyt tyhjäksi :) pakko jaksaa, kyllä elämä vielä voittaa kun saa alkaa syöttämään jotain mikä pitää pikku miehen tyytyväisempänä pidempään :) ihanaa kun kommentoit usein ja Hugelle terkkuja

Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan :) joo, totta kyllä mä osasin odottaa että yöt voi olla katkonaisia mutta tuli hieman puskan takaa ettei edes päikkärisaldo ole tuntia kerrallaan :D

Joo, todella toivon että Niilo olisi perinnyt mun unenlahjat.. Katsotaan miten käy.. Hyvältä näyttää jo nukahti klo 19.30 eikä vielä olen herännyt kertaakaan, ennätys!!! ;)

Meillä taas onneksi isi on työelämässä joten tottakai äitinä huolehdin yöt että toinen jaksaa herätä töihin :) me kuitenkin voidaan sentään vähän torkahdella pitkin päivää, vaikka päikkärisaldo onkin max. 1h kerrallaan mut on sekin jo jotain :)

Anonyymi

Et tiedäkään miten lohdullista oli lukea, että mulla on kohtalotoveri! Kiitos, että jaoit tämän asian.
Tosi kurja juttu sinunkin kannalta, ettet saa unta, en kyllä toivoisi tätä unettomuutta kenellekään.
Itselläni unettomuus alkoi jo ennen raskauden puoliväliä - heräsin aina joka yö 2-3 aikoihin ja valvoin muutaman tunnin. Olin tosi paljon sairauslomalla supistelujen takia, joten pystyin sitten kuitenkin päiväunia ottamaan..
Tytön synnyttyä unettomuus jatkui. Nukahdan kyllä illalla suht helposti (vauva vieressä tissillä), mutta herään tunnin-parin päästä, vaikka vauva nukkuukin. Yleensä jään tällöin valvomaan ja nukahtamista vaikeuttaa ajatus, että kohta vauva kuitenkin herää.. Monesti käy niin, että jos just onnistunkin nukahtamaan kahden tunnin pyörimisen jälkeen, niin sitten tyttö jo herääkin taas. Vauva syö tiheästi, jonain öinä jopa 1,5 tunnin välein. Eihän vauvalla silloin vielä nälkä välttämättä ole, mutta olen niin väsynyt, etten jaksa yritää nukuttaa syliin vaan otan vaan tissille, johon vauva varmasti nukahtaa.
On ollut myös öitä, jolloin herään 01 jälkeen, enkä nuku koko yönä enää yhtään.
Päivisin tyttö nukkuu 30-50min pätkiä ja itse en ehdi silloin nukahtaa, joten päiväuniakaan ei tule siis otettua.

Joinain päivinä olen vaan niin väsynyt, että itken lähes koko päivän väsymystäni. Onneksi vauva (nyt reilu 3kk) on ihana aurinkoinen hymytyttö, joten sinäsä jaksan päivät ihan hyvin.

Anteeksi pitkä vuodatukseni omista ongelmistani, mutta olin vaan niin helpottunut,etten olekaan asian kanssa yksin!

Kovasti voimia sulle vauva-arkeen! Ja kiitos kivasta blogista:)

Moikka :) kiva, että laitoit kommenttia.. En itsekkään ollut törmännyt juttuihin, missä tästä unettomuudesta puhuttaus näin tuoreiden äitin kanssa. "Nukut sillon kun vauva nukkuu" ei tosiaan vaan onnistu.. Oon nyt pakottanut itseni useana iltana 8 nukkumaan, koska silloin Niilo nukkuu hyvällä tuurilla 3-4 tuntia mutta 12 jälkeen alkaa se 1-2 h heräily ja mun valvominen :/ en siis sentään koko yötä valvo, mutta se "pelko" nukahtaa on suuri, sillä ei siitä ajatuksesta pääse millään eroon, että pian taas herätään. Väsymys on kaiken arvoista, mutta jos pitkälle jatkuu suosittelen keskustelemaan asiasta neuvolassa tai lähipiirissä,
Jos siihen saataisiin jotain apua:) vaan se että puhui asiasta helpotti kovasti, vaikka asialle ei niin voikkaan mitään tehdä.

Tsemppiä hirmuisesti :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tiitukatriina blogin takana häärää (someriippuvainen) äiti, joka viettää vauhdikasta mamalifeä miesvaltaisessa perheessä. Kahden pojan 03/14 ja 11/16 ylpeä äiti, sekä tulevan insinöörin hääkuumeileva avovaimo. Lämpimästi tervetuloa mukaan! 

 

Ota yhteyttä bloggariin tiitutiiakatriina(at)gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat

Instagram