Kesäkuussa avasin aikaa, jonka vietimme keskolassa pojan syntymän jälkeen. Sitä kaikkea tunnemyrskyä, jonka tilanne tuoreessa äidissä herätti. Edelleen näin kahdeksan kuukautta myöhemmin ne tunteet ovat olemassa, toiset kipeinä muistoina, toiset ihan jokapäiväisessä arjessamme.

Yhä edelleen joskus mietin, miltä hänestä on mahtanut tuntua siellä. Johtojen keskellä, ja hätään on vastannut joku muu kuin oma äiti tai isä. Paljon eri ihmisiä päivän aikana, eikä koskaan ole voinut tietää kuka se tällä kertaa on. Kaikki ne verikokeet ja muut tutkimukset, joiden armoille hän joutui. Miltä se kipu on hänestä tuntunut? Onko olo ollut turvaton?

Kun on joutunut vasten tahtoaan olemaan lapsestaan erossa tämän elämän ensihetkinä, tuntee jollain tapaa haluavansa korvata menetetyn yhteisen ajan. Ei oikein enää osaa olla erossa ollenkaan. Sen jälkeen kun hän kotiutui, olen ollut mahdollisimman paljon lähellä ja saatavilla. Halunnut, että hänellä olisi hyvä ja turvallinen olo. Totta kai, sitähän jokainen äiti toivoo. Ihan nyt lähiaikoina vasta olen havahtunut siihen, että ehkä pitäisi välillä oppia myös irrottamaan. Tekemään vaikka ihan yksin jotain, ja olla taas muutakin kuin äiti. Olla ihan vain minä itse.
Myös kiintymyssuhdetta olen miettinyt. Mitä jos sen kehittyminen jäi puutteelliseksi, kun alun vuorovaikutus ei ollut yhtä intensiivistä kuin pitäisi? Olen tehnyt kaikkeni ja vähän enemmänkin korjatakseni tilanteen. Uskon vahvasti, ja lapsestani kyllä näenkin, että meillä on hyvä turvallinen kiintymyssuhde. Mutta sen eteen on tehty tuplasti töitä, ja tehdään tietysti jatkossakin.

 

Miten vierihoidon epäonnistuminen on vaikuttanut arkeenne?

 

Suosittelen lukemaan myös Puhu muru -blogin koskettavan tekstin "Pelkäsin rakastaa sinua, vauvani."

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

22-vuotias pienen pojannappulan (2/17) äiti Oulusta. Äitiyslomalla sairaanhoitajan opinnoista. Vaikean raskausajan ja vauvan ennenaikaisen syntymän myötä opetellaan uutta, rakastetaan isosti ja nautitaan elämästä tässä ja nyt. Kotona vauvan kanssa hääräävät myös vauvan isä ja lemmikkikatraamme kaksi italianvinttikoiraa sekä kissavanhus.

Teemat

Blogiarkisto

2017