Kuva: Suvi Reijonen

Vauva vaihtui teiniin. Pari päivää Lemmyn kuoleman jälkeen, meillä asuikin jo uusi perheenjäsen. Sijaislapsi. Teini.

Puhuimme mieheni kanssa sijaisvanhemmuudesta jo ennen Lemmyn syntymää. Suunnitelmat pistettiin jäihin erityisen arkemme pyörähdettyä käyntiin. Viime syksynä ne taas nostettiin pöydälle. Kiireellisesti. Teinin sijoitus päätettiin aiemmin samalla viikolla, kun Lemmy kuoli.

Teini tuli taloon.

Kipuilin tulevaa tarpeettomuuttani jo Lemmyn eläessä. Pohdin paljon mitä tehdä, kun Lemmy kuolee. Sehän oli väistämättä edessä. Sijaisvanhemmuus tuli ajankohtaiseksi kuin varkain ja tulevaisuuden suunnitelmat loksahtivat paikoilleen.

Miten se suihkuun meneminen voi olla niin hankalaa?

Kuinka se arki sitten muuttui Teinin myötä? Ei siihen liittynyt mitään suurempaa draamaa, pientä rajojen hakemista. Maidon ja leivän kulutus triplaantui. Houkuttelu suihkuun tuplaantui. Uusien sääntöjen laatiminen tuli ajankohtaiseksi. Kotikoulun ohjaamisen myötä kärsivällisyyteni kasvaa ja saan ilmaiset kertaustunnit peruskoulun opeista. Ei sen ihmeellisempää.

Se, että olen äiti, ei poissulje huolehtimista muistakin.

Sijaislapsen tultua perheeseen tunnen olevani tarpeellinen ja tärkeä. Voin tehdä jotain hyvää, hyödyllistä. On sanomattakin selvää, että Lilli ja Leinikki ovat aina huolehdittavinani ja päätyöni on olla äiti. Se ei poissulje huolehtimista muistakin.

Terkuin Ninni ❤

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ei me tilattu kehitysvammaista ja hyvin sairasta lasta, mutta semmoinen saatiin. Ja sit hän kuoli, pienenä. Sit saatiin lainalapsi, vaikkei tilattu. Kuinka se meidän uusioperhearki nyt sitten pyöriikään, kun kotoamme löytyy ennestään kaksi tyttöä, invaliditeetin omaava mies, leijonaemo ja sijaislapsi.

Vahvoja tunteita, arjen selviytymistä, rankkoja aiheita, mustaa huumoria, syvää rakkautta. Se on sitä, meidän arkea.

terkuinninni@gmail.com

 

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram