Kumpihan oli rankempaa? Kävely vai seuran pito...

Kahdestaan tyttären kanssa reissuun. Luulin sen olevan silkkaa lomailua, luulin väärin. Herttinen mikä homma!

Me aloitettiin Leinikin ja minun reissu kiskoja pitkin ja suunnattiin maamme pääkaupunkiin. Hesoloihin. Siellä tavattiin ihan huippu tyyppejä. Vauvan bloggaajat! Sain siis yhdistettyä blogiyhteisömme tapaamisen reissuumme.

Helsingistä pyörähdettiin Riihimäelle pariksi yöksi. Leinikki pääsi moikkaamaan serkkujaan ja minä siskoani. Niin, sukuselvitys on  vielä tekemättä blogiin, eli tässä ensi makua siihen. Siskoni on henkeen ja vereen luontoihminen, joten kävinmekin tutkailemassa lähimetsiä. Kaikkea sitä löytyykään hylättynä luontoon.

Ja sitten suunnaksi Leinikin toivoma Tallinna. Laivamatka sujui minultakin hyvin, kun tällä kertaa ei tarvinnut yöpyä laivassa (olettamani) myrskyn keskellä. Jotenkin täällä susirajalla unohtaa, miten helposti Helsingistä pääseekään reissuamaan.

Haluttiin lähteä reissuun ilman liikoja suunnitelmia ja aikatauluja.

Meillä ei ollut mitään muita suunnitelmia, kuin käydä eläinpuistossa ja kissakahvilassa. Nämä olivat siis Leinikin toiveita. Eläinpuistossa meni aika rattoisasti, vaikkakin minua mietitytti kovasti eläinten elinolot. En antanut kuitenkaan ajatuksieni ja mielipiteideni pilata Leinikin innostusta.

Onneksi Leinikki oli kuullut Tallinnan Nurri-kissakahvilasta. Se oli ihana! En ole rentoutunut missään ravintolassa niin hyvin. Kymmenen suloista kissaa piti meille seuraa, eikä kielimuurikaan ollut este rapsutuksille.

Kolmen päivän aikana kerkesimme kuluttaa kengän pohjia niin hyvin, että minun oli turvauduttava Tallinnan kenkävalikoimaan. Vaikka en Leinikille sitä myöntänytkään, niin syy ylimääräisiin kilometreihin saattoi olla myös kartanlukijassa.

Kahden lapsen kanssa reissuaminen on ollut helpompaa.

Mutta mikä tekikään reissusta raskaan, jos kävelyä, eikä matkalaukkujen painoa lasketa? No, jokainen useamman lapsen vanhempi tietänee tämän. Jos lapsella ei ole leikkikaveria, niin on itse ryhdyttävä hommiin. Eli olin reissun ajan äiti, matkaseura, opas ja kaveri. Voi hyvänen aika miten paljon lapsella voikaan olla asiaa!

Kotimatkalla olin jo aivan puhki. Reissuaminen kahdestaan kävi täydestä työstä. Vaan kylläpä tekikin hyvää kuunnella kaikki mahdolliset jutut pokemoneista poneihin ja tulevaisuuden haaveisiin. Tunnen Leinikin paljon paremmin, kuin ennen reissuamme.

Yhteinen, kahdenkeskinen aika on mittaamattoman arvokasta.

Nyt kun on alkukesä reissattu ja matkabudjetit venytetty viimeiseen senttiin, niin voidaan onnellisena lomailla loppu kesä ilman stressiä.

Terkuin Ninni❤

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ei me tilattu kehitysvammaista ja hyvin sairasta lasta, mutta semmoinen saatiin. Ja sit hän kuoli, pienenä. Sit saatiin lainalapsi, vaikkei tilattu. Kuinka se meidän uusioperhearki nyt sitten pyöriikään, kun kotoamme löytyy ennestään kaksi tyttöä, invaliditeetin omaava mies, leijonaemo ja sijaislapsi.

Vahvoja tunteita, arjen selviytymistä, rankkoja aiheita, mustaa huumoria, syvää rakkautta. Se on sitä, meidän arkea.

terkuinninni@gmail.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat