Kuva: Mari Hakanen

Kun lapsi sairastaa ja arkea eletään sairaalassa, pienetkin asiat voivat helpottaa sitä, tai tehdä siitä raskasta.

Useasti perheessä on muitakin lapsia, jotka pitää huomioida. Huutakaas hep, jos olette nähneet odotusauloissa osastoilla tai poliklinikoilla uusia leluja, piirtäviä tusseja tai värittämättömiä papereita. Yksi säälittävä keinu pihalla, sekin rikki. Niin. Melkolailla sama kaava toistuu kaikkialla. Rikkonaista ja vanhaa. Ei sen niin pitäisi olla. Mutta kun säästetään, niin nuo hankinnat eivät ole listan kärjessä.

Lasten leikkipaikat, puuhatarvikkeet ja kiipeilytelineet eivät saisi olla säästökohteena.

Entä kun perhe elää elämäänsä sairaalassa, muut lapset mukana. Siinä ei enää kännykät ja sovellukset auta, kun on päästävä liikkumaan. Vaikka pienet potilaat eivät pystyisi kapuamaan kiipeilytelineisiin, niin sisarukset ehkä pystyvät. Siksi olisi erittäin tärkeää, että sairaalalta löytyisi kunnollinen leikkipaikka tai -puisto. Pienessä huoneessa nököttöessä liikuntaa tulee ikävä. 

Kyllä siellä sairaalalla niitä terveitä ja liikuntakykyisiäkin lapsia elää arkeaan ja viettää aikaansa.

Joku voi nurista, että moinen on turhaa rahanmenoa, siitä kyllä voi säästää. Uskallan väittää, että näin ajatteleva ei ole itse kokenut sairaala-arkea, eikä osaa asettua sitä elävien asemaan. 

Terkuin Ninni❤

Joko seuraat sivujani Facebookissa? Instagram kannattaa myös ottaa seurantaan, siellä pääset kurkkaamaan arkeeni vähän lähempää.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ei me tilattu kehitysvammaista ja hyvin sairasta lasta, mutta semmoinen saatiin. Ja sit hän kuoli, pienenä. Sit saatiin lainalapsi, vaikkei tilattu. Kuinka se meidän uusioperhearki nyt sitten pyöriikään, kun kotoamme löytyy ennestään kaksi tyttöä, invaliditeetin omaava mies, leijonaemo ja sijaislapsi.

Vahvoja tunteita, arjen selviytymistä, rankkoja aiheita, mustaa huumoria, syvää rakkautta. Se on sitä, meidän arkea.

terkuinninni@gmail.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2018

Kategoriat