Perjantai-iltapäivänä puhelimemme piippasi viestin huonekaluliikkeeseen saapuneesta lasten sängystä. Meillähän kuopus, pian 2vee, on vielä nukkunut pinnasängystä, josta on jo useampaan kertaan ollut kiipeämässä pois. Nyt siis hankimme kotiin toisen ”isojen tyttöjen sängyn.”

 

Päivä oli ollut lasten kanssa kaikin tavoin onnistunut hyvin nukuttuine päiväunineen ja maistuvine ruokineen, joten päätimme perjantai-illan päätteeksi lähteä hakemaan sänkyä. Takaraivossa oli toki tietoisuus siitä, että nämä iltareissut eivät aina – tai kai juuri koskaan - ole se nappijuttu.

 

Tilanne vaati hieman pelisilmää, joten otimme peliin lahjomisen. Esikoisellamme on herkkuasteikon huipulla harvoin saatu tikkari, jonka lupasimme hänelle reippaasta käyttäytymisestä huonekaluliikkeessä ja automatkalla. Tikkarista haaveiltiin koko matka - vaikkakin matkan aikana tosin oli jo viitteitä tulevasta ekojen kilometrien jälkeen, kun takapenkkiläisellä oli milloin pissahätä, milloin kuuma ja milloin kina lelusta siskonsa kanssa.

 

Kauppareissu ei sujunut kovinkaan mallikelpoisesti. Sen verran vilkkaasti kipittivät pikkujalat edestakaisin kaupassa ja neidit kiipeilivät kaikkialle - jokaiselle sohvalle ja sängylle. Pienet kädet hamusivat jokaista esinettä tutkittavaksi ja lähes poikkeuksetta sitä innokkaammin, mitä särkyvämpi esine oli kyseessä.

 

Autoon noustessa esikoinen pyysi odottamaansa tikkaria, joka jäi luonnollisesti saamatta. Neuvotteluista ja dramaattisista mielenilmauksista huolimatta.  Jotta puolen tunnin kotimatka sujuisi edes jotakuinkin rauhallisesti, mies lupasi, että iltapalan yhteydessä voisi saada keksin.

 

Keksi, joka ei ole niinkään toivottu herkku, sai takapenkkiläisen mietteliääksi:
”Saako tolla käyttäytymisellä vain keksin?”

 

Mitäpä siihen sanoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu