Et saa tulla meidän leikkiin! Et saa.

Käännetyt selät ovat kuin raskaat, suljetut ovet. Kaikki muut lapset leikkivät jonkun kanssa. Pieni päiväkoti-ikäinen tyttö Kukka, joka haluaa isona olla astronautti ja tahtoo siksi tulla kutsutuksi Kapteeniksi, jää ulos kaikista leikeistä. 

Yksinäisyyden surusta ja näkymättömyyden kuristavuudesta sekä oman ystävän löytämisestä kertoo Elina Hirvosen ja Ville Tietäväisen kirja Näkymätön (Lasten keskus, 2016)

Kirjassa on valtavan paljon samaistuttavuutta lapsiperheisiin. Kapteenikin on näet päiväkoti-ikäinen, joka etsii lapsiryhmässä paikkaansa. Lapsi, jonka äiti joka aamu vie hoputtaen päiväkodin arkeen. Lapsi, joka haluaisi kuulua joukkoon ja olla kuten muut. 

Kun äiti hakee hänet päiväkodista, Kapteeni juoksee äitiä vastaan. Hän hymyilee ja nieleskelee kyyneleet. 

"Oliko sinulla kiva päivä?"

"Oli."

Hän ei halua kertoa viettäneensä päivän yksin ja tulleensa torjutuksi. Hän tahtoisi niin kovin kuulua joukkoon ja löytää ystävän.

Illalla hän makaa pitkään hereillä. Hän miettii, mitä on tehnyt väärin ja mitä olisi pitänyt sanoa, jotta tulisi hyväksytyksi. Muiden nukkuessa silmien takana polttelevat kyyneleet. 

 

Aamulla äidin hoputtaessa päiväkotiin sattuu vatsaan. Kapteeni ei haluaisi lähteä, mutta äiti muistuttaa myöhästymisestä. On jo kiire, on pestävä hampaat ja syötävä aamupala. Oltava ripeä, käveltävä nopeasti. On kiire sinne, minne Kapteeni ei haluaisi mennä. Kiire päiväkotiin - olemaan yksin. Päiväkodin portilla hän peittää kyyneleet, joita muut lapset eivät saa nähdä. 

Jatkuva hylätyksi tuleminen tuntuu kipuina vatsassa ja Kapteeni pelkää päiväkotiin menoa.

Kapteenin mielikuvitusystävät, Avaruustyypit, käyvät yön tunteina kuiskaamassa tilanteesta nukkuville vanhemmille.

"Tapahtuuko päiväkodissa jotakin kurjaa?", kysyvät äiti ja isä aamulla. Kapteeni haluaisi kertoa kaiken, muttei voi. Hän pelkää että äidille ja isälle tulee paha mieli, jos hän kertoo, ettei hänestä pidetä. Ehkä hekin huomaavat, että hänessä on vikaa. Sitten hänestä ei pidä enää kukaan.

Aamulla äiti menee juttelemaan päiväkodin opettajan kanssa, Kapteeni jää yksin ylös keinumaan.

 

Aikuiset kutsuvat lapset piiriin, jossa päiväkodissa keskustellaan siitä, miltä tuntuu, kun jää aina muiden leikeistä ulkopuolelle. Muiden lasten siirtyessä omiin leikkeihinsä, yhä yksin jäänyt Kapteeni pohtii, onko hänen käsiinsä ja jalkoihinsa tullut näkymättömiä haavoja. Yksinjäämisen jättämiä. 

Päiväkodin aikuinen ohjaa kuitenkin tilannetta ja ottaa vastuullisen roolinsa oikealla tavalla varhaiskasvattajana. Kun selviää, että Kapteeni on erityisen hyvä avaruuspuuhissa, hän ryhtyy rakentamaan rakettia, johon saa pian mukaan toisen kaverin. Päiväkotiystävän, jonka kanssa ei enää tarvitse olla yksin. Leikin edetessä mukaan liittyy muitakin. Päiväkotipäivästä tulee oikeasti mukava. 

 

Kapteeni ei enää odota päivän päättymistä tai keinu pihalla yksinään pilviä tavoitellen. Hänellä on ystäviä. Hän on päässyt mukaan leikkiin, johon otetaan kaikki. Näkymätön haava paranee hiljalleen. 

 

Tapa, jolla päiväkodin aikuinen puuttuu tilanteeseen, kertoo siitä, miten tärkeää aikuisten olisi nähdä päiväkodin moninaisten tilanteiden taakse. Aikuisen vastuulla on huolehtia, että lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi. 

Näkymättömän tarina on liikuttava ja voimakkaita tunteita herättävä. Kirja lähestyy yksinjäämistä hienovaraisella tavalla, vaikeuksia liian vahvasti esille nostamatta. 

 

Kirjan kuvitus tuntuu kaikessa pimeydessään ja tummassa värimaailmassaan vaikeasti lähestyttävältä. Jollakin tavoin se etäännyttää lukijan siitä, mitä tapahtuu. Vaikka samaistuttava tarina sijoittuu päiväkotiin, sen nostattamat kipeät tunteet eivät välttämättä pääse tämän takia liian lähelle lasta. 

 

Kirja toimii paitsi meidän tapaan lapsiperheen satukirjana, myös takuulla päiväkodissa keskustelua herättämässä niin kiusaamisesta kuin tunteiden käsittelystä ylipäätään. Näkymätön on hurjan hyvä kirja, jonka myötä saa lasten kanssa käytyä paljon keskustelua ryhmässä olemisen pelisäännöistä, toisten huomioonottamisesta ja yhdessä tekemisestä. 

- - - 

Lukuviikon kunniaksi Teehetkien kodissa uppoudutaan lähes päivittäin ajatuksia herättävien kirjojen pariin. Lasten ja aikuisten. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu