Miten hyväksyä toisen erilaisuus ja oppia elämään sen kanssa? Miten huomata, että ystävyys ja välittäminen ovat tärkeämpää kuin erilaiset toimintatavat?

Miten yhteiselo voi onnistua sopuisasti saman katon alla, jos toinen rakastaa puhtautta ja toinen mutustaa keksinmurusia kaikkialle tai toinen odottaa järjestystä ja rutiineja toisen nauttiessa vaihtelusta ja seikkailusta? Ja miten toinen kehtaakaan heittäytyä lumihankeen selälleen, kun toinen lapioi lunta pihalla hiki hatussa? 

Herra Karhu ja Rouva Jänis on yksi parhaista satukirjasarjoista, joihin olen uppoutunut lasten kanssa yhtä suurella innolla. 

Kyse on Christa Kempterin kirjoittamista kirjoista, joita on tietääkseni julkaistu Lastenkeskuksen kautta kuusi; Herra Jänis ja rouva Karhu (2009), Herra Jänis ja rouva Karhu - suuri seikkailu (2010), Herra Jänis ja rouva Karhu juhlivat (2013), Herra Jänis ja rouva Karhu saavat vieraan (2014), Herra Jänis ja rouva Karhu kelkkamäessä (2015) sekä Herra Jänis ja rouva Karhu riidoissa (2017). 

Näistä kahta ensimmäistä olen etsinyt satukirjakokoelmaamme jo pitkään, mutta painokset vaikuttavat olevan ilmeisen loppuunmyytyjä ja saavuttamattomissa antikvariaatteja myöten. 

Kaikki lähtee liikkeelle siitä, että Herra Jäniksen asuttama talo on liian suuri yhdelle pienelle jänikselle. Niinpä hän päättää ottaa vuokralaisen - mieluiten jonkun pienikokoisen kuten hamsterin. Taloon saapuu pedantin Herra Jäniksen vuokralaiseksi kuitenkin rouva Karhu, suuri ja leppoisa elämästä nauttiva herkkusuu. Voikohan kaksi niin erilaista asukasta elää sovussa saman katon alla? Näihin yhdessä elämisen mahdollisuuksiin ja haasteisiin saadaan tarttua kirjasta toiseen. 

 

Kun tarkka Herra Jänis menettää kärsivällisyytensä ja kimpaantuu keksinmurusia pitkin poikin ripottelevaan Rouva Karhuun, päättää Rouva Karhu riidan päätteeksi muuttaa pois. Paikat ovat kyllä tiptop, mutta talo tuntuukin kummallisen tyhjältä – Herra Jänis tuntee olonsa yksinäiseksi. Ei yksinkään ole hyvä olla. 

Kämppisten ystävyys joutuu koetukselle myös silloin, kun lumipyryn aikaan Herra Jänis lapioi järjestelmällisesti lunta pihalla ja Rouva Karhu heittäytyy lumileikkeihin. Sitä paitsi se kehtaa lainata herra Jäniksen parasta keittiöluutaa ja tehdä lumiukolle nenästä herkullisesta porkkanasta. On arvattavissa, että kun Herra Jänis lähtee kelkkamäkeen vastentahtoisesti, joutuu ystävyys nitisevän kelkan kyydissä yhdessä laskiessa koetukselle. 


Kirjoissa tartutaan mukavalla tavalla toisen merkityksellisyyteen. Kun Setä Jänis saapuu yllättäen vierailulle ja tarttuu kodinsisustamiseen rivakalla otteella hurmaten siinä sivussa Rouva Karhun, toivoo Herra Jänis murheellisena kaiken palaavan pian ennalleen. Siten, että Setä Jäniksen lumoissa oleva Rouva Karhu huomaisi taas hänetkin. 

Pidän kirjoista, joissa sukupuolirooleja tarkastellaan laajemmin. Näin tapahtuu Kempterin kirjoissa.

Herra Jänis näet siivoaa ja on hyvinkin pedantti, Rouva Karhu puolestaan elelee nautiskellen, elämästä sen suurempaa huolta kantamatta. Samoin Herra Jäniksen setä, joka tulee vierailulle, hurauttaa kädenkäänteessä ompelukoneen käyntiin ja auttaa Rouva Karhuakin. 


Kirjasarja saattaisi joidenkin mielestä olla liiankin mukava ja särötön. Aina onnellisen lopun omaava ja opetuksellinen. Toisaalta juuri se on syitä, miksi Herra Jäniksestä ja Rouva Karhusta pidän. Tiedän jo ensimmäistä sivua lapsille lukiessani, ettei mun tarvitse selata vaivihkaa kirjaa läpi tai kurkistaa viimeisiä sivuja tarinan lopusta varmistuakseni. 

Kun tämä maailma tuntuu toisinaan järkähtäneen pois paikoiltaan ja media kirkuu toinen toistaan keltaisempia otsikoita, haluan edes lasten satuhetken ajan uppoutua pumpuliin. Lukea sellaista, mistä voi keskustella sadun päätteeksi hyvillä mielin omiin kokemuksiin peilaten. 

Herra Jänis ja Rouva Karhu löytyvät siis meidän lempparikirjojen joukosta neljällä eri painoksellaan ja joku niistä päätyy toivottujen satujen joukkoon viikoittain.

Samaiset kirjat hankittiin myös lasten päiväkodeille annettaviksi ja siellä satukirjaston aarteisiin talletettavaksi. Ehkä joku muukin satua kuunteleva lapsi saa kirjoihin meidän lasten kaltaisen innostussuhteen yhtenä lempisatusarjasta. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu