Meillä olisi tarve pysähtyä enemmän kuin koskaan, mutta suorittamisen ja harrastusten tulvassa aikaa rajallisesti. Ehditään tuskin hengähtää, kun jo taas mennään.

Osaamista korkean koulutustason myötä ennätysmäärin, mutta työpaikkojen kiirekulttuurissa mahdottomuus loppuunsaattamiseen. Sitoutuneita työntekijöitä jatkuvasti nuoralla taituroiden. 

Välineitä kommunikointiin enemmän kuin ehdimme käyttää, mutta lukujen valossa lisääntyvä yksinäisyys. Se, ettei kukaan kuuntele. Ettei kukaan enää käy. Että kotioven sulkeutuessa jäädään yksin. 

Edellytyksiä hyvään ja tasapainoiseen vanhemmuuteen, mutta epävarmuutta kasvavien odotusten ristipaineissa. Tulisi osata Sinkkoset kannesta kanteen ja tietää uusimmat lastenvaatemallistojen dropit kaiken arkisen kasvatustyön rinnalla. Palata työelämään, kun on ehditty hädin tuskin pestä ensimmäiset vauvabodyt. Että ehtisi kaiken, eikä putoaisi mistään pois. 

Parisuhteita, joissa on liian kiire koskettaa. Jossa sanaton yhteys katoaa, eikä sanalliselle löydä paikkaa. 

Pelkoa itsensä kadottamisesta, vaikka vasta kadottaessaan löytää. 

Tässä ajassa on ristiriita. 

 

Mulla on loputon tarve pelastaa maailma. Vahva usko siihen, että hyvinvoivat ihmiset tekevät ympärilläänkin olevat onnellisemmiksi. Koko maailman pelastamisen rinnalla uskon, että pienilläkin teoilla on merkitystä. Mahdottomuuksien syleilyn sijaan voin rutistaa tiukemmin muutamia. Vilpittömästi ja silloin, kun tuntuu oikealta. Aidolta. Luontevalta. 


Mulla on pannukakkustrategia. 
Harva näet kieltäytyy iltapalasta. Ystävä - nykyinen tai kenties tuleva. Tuttu. Hän, jonka tunnen jo hyvin ja joka istahtaa meidän keittiöön usein iltateelle tai hänkään, jota en vielä kovin hyvin lasten ystävyyden kautta tunne. Naapuri, lapsen eskarikaverin isä, päiväkotikaverin äiti, saman harrastuksen parissa aikaansa viettävä, työkaveri. 

Kaikilla on hetki aikaa iltapalalle. Silloin, kun noudetaan omaa lasta leikkihetkestä, kiepataan viimeistä lasta harrastuksesta tai suljetaan tietokone pitkäksi venähtäneen työpäivän jälkeen. 

"Mannapuuroa ja mansikkaa, juuri oikeenlaista kemiaa", lauloi Neon2 mun nuoruudessani. Joulunalusajaksi pannukakku vaihtuu iltateen rinnalla riisipuuroon. 

Siihen, että ollaan ihmisinä toinen toisillemme läsnä arjen pyörityksessäkin. Riittäen juuri sellaisina kuin ollaan, eikä vaatien siinä hetkessä sen enempää.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu