Kaupallinen yhteistyö: Suomen Voimistelutuote

Varovaisuus, toisinaan ylivarovaisuuskin ja harkitsevaisuus. Ne kuvasivat mun ja puolisoni suhtautumista lapsiin etenkin esikoisen vauvavuotena. Se kaikki valtavan huolellinen kannattelu lapsen ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina tuoreina vanhempina lähes peläten, että pieni ihminen menee rikki.

Elämä opettaa. Muksahduksiin, kaatumisiin ja jatkuvaan laastaritarpeeseenkin tottuu. Tai no, ainakin jotenkin sopeutuu ja oppii edes vähän sulattamaan ilman hysteriakohtausta paperipussiin hengittämättä. Ei sillä, taaperovaiheessa tunnustan jo googlailleeni lukuisten mustelmien normaaliutta, vaikka se kuuluisa maalaisjärki yritti huutaa taustalta, että äiti hyvä, sun lapsesi on juuri oppinut juoksemaan.

 

Etenkin esikoinen on motorisesti hyvin lahjakas. Ketterä ja jatkuvasti tanssiaskeleita ottava, melkoisen eläväinen viisivuotias.


Hän toivoo usein kotiin temppuilujuttuja. Trampoliinin he saivat pienenä sisäversiona viime jouluna. Hurjan kiva itseasiassa, siksikin, että sen voi tarvittaessa nakata autotalliin pomppujen yltyessä ja volyymin kohotessa.

Voimistelurenkaat ovat olleet moninaisissa liikuntatiloissa tykättyjä. Niille on jaksettu jonottaa vuoroa pitkäänkin ja tyttöjen kanssa on saanut käydä toistuvaa neuvottelua siitä, että vuoro on annettava seuraavallekin lapselle. "Mä teen vielä muutaman tempun, jooko."

Loppukeväästä hankittiin voimistelurenkaat myös kotiin. Sydän pamppaillen muistui nopeasti mieleen vauva-aika. "Varovasti. Pidäthän kiinni. Lujasti. Eikä ainakaan pää alaspäin."

Hengitä, äiti. Hengitä, isä.



Osaavathan he. Motorisesti taitavat lapset, joilla on loputon halu oppia ja mieletön taito keksiä uutta. Temppuja toisensa perään.

Voimistelurenkaat ovat ihan joka päiväisessä käytössä. Viikosta toiseen. Ne on sijoitettu alakertaan, jossa niiden ohitse kuljetaan käytännössä aina ulos, suihkuun tai askartelutilaan mentäessä. Jompi kumpi tytöistä tarttuu temppuilumahdollisuuteen aina, useimmiten molemmat. Sopuisasti tai kinaten. "Mä ensin, mun vuoro."

Harva tuote on myöskään yhtä ajaton ja klassinen. Se, johon voi temppuiluinnossaan tarttua myös koululainen tai teini. Silloin he saavat jo temppunsa voimistelurenkailla tehdä - pää alaspäinkin - sillä mä olen oppinut tyttöjä seuratessani koko ajan enemmän luottamaan siihen, että he tuntevat motoriset rajansa. Tietävät, milloin voi kiivetä ja milloin roikkua.

Yhdellä kädellä tai yhdellä jalalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu