”Visulahti, Visulahti, siinä on kesäloman tahti. Ota suunnaksi Visulahti”-rallatuksen muistaa takuulla jokainen kaltaiseni 80-luvulla lapsuuttaan elänyt.

Visulahti on erinomainen valinta lapsiperheelle, joka haluaa yhdistää puuhapuistopäivän tai kaksi yöpymiseen matkailuautolla tai -vaunulla. Siisti, satojen autopaikkojen leirintäalue sijaitsee varsin kivasti koko Visulahden puuhapuiston keskellä näköetäisyydellä jokaisesta kohteesta; Dinosauriasta puuhamahdollisuuksineen, vahakabinetista ja sisäleikkipuistosta. 

Leirintäalueen yhteiset tilat ovat tilavat ja ehdotonta plussaa on leirintäalueen oma ranta, joka kutsuu paitsi uimaan, myös laitureineen kalastamaan. Karavaarin näkökulmasta jouduimme ainoastaan sähköpisteitä etsimään pidempään, vaikkakin tuolloin vähäisemmällä matkailijamäärällä ollut leirintäalue täytti jokaisen autoilijan tarpeen hyvin.

Alue tarjoaa poikkeuksellisen paljon mahdollisuuksia moninaiseen yöpymiseen, sillä leirintäalueen reunamilla on oma lomamökkikylänsä eri tarpeisiin soveltuvine mökkeineen. Ellei meidän kesäämme kuuluisi niin tiiviisti nämä koko perheen yhteiset matkailuautoreissut, olisimme todennäköisesti vuokranneet alueelta mökin Mikkelin keskustan hotellin sijaan. 

Visulahti sijaitsee vanhan maatilan miljöössä, joka tokikin näinä päivinä on jo osin melkoisen rapistunut. Tietyn menneen ajan idyllisen tunnelman siellä silti aistii – teillä ja poluilla kävellessä. 

Me ollaan kierretty viime vuosina lasten kanssa erilaisia puuha- ja huvipuistoja sekä eläinpihoja valtavasti. Siinä missä ensimmäisillä reissuilla vuosikymmenten tauon jälkeen ihastelin uutuuttaan hohtavia laitteita, jotka toisinaan olivat vielä meidän tytöille liian hurjia, kiinnitän nyt huomiota erityisesti lasten iloon. Heidän takiahan me näitä reissuja tehdään ja siksi tärkeintä on, että päivän jälkeen juuri heidän silmänsä loistavat. 

 

Oma mielikuvani Visulahdesta pohjautui omaan lapsuuteeni, kolmenkymmenen vuoden taakse. Samat pomppuliukumäet olivat yhä olemassa, väriltään vain haalistuneina ja dinosaurukset katsoivat entiseen tapaansa alueen laitamilla, osin jo korkeaan ruohoon piiloon kasvaneina. Paikasta ei enää saa siis uutuudenviehätystä, eikä alueelta löydy viikinkilaivaa lukuun ottamatta laitteita, joilla katsomallakin hengitys salpautuu. 

Tytöt – he, joita varten näitä retkiä tehdään - hihkuivat pomppulinnoissa hurjia ilmahyppyjä tehden, kiersivät useamman kierroksen karusellissa ja esikoinen tahtoi uuvuttavan monta kertaa vauhtijunaan. He uppoutuivat pitkiksi ajaksi kiipeilemään Visulahden reunamilla olevalle seikkailuradalle köysineen ja tasapainotteluineen. 

He vetivät kädestä mukaansa ja juoksivat eteenpäin. Heidän silmänsä loistivat.

Leirintäalueen toisella puolella sijainneessa vahakabinetissakin käytiin, vaikkakin sitä voisi suositella enemmän aikuisille. Tytöt pikemminkin pelkäsivät vahakasvoisia, hieman muodottomiakin hahmoja, joihin heillä ei ollut ikänsä puolesta mitään tarttumapintaa. Kirvesniemet, Häkkinen, Selänne tai Beatles ei heille sanonut mitään, ainoastaan kotikaupungin Runebergista löydettiin yhteistä juteltavaa ennen joulupukkia ja Peppi Pitkätossua vahakabinetin perällä.

Grillaaminen kotoisasti matkailuauton kupeessa on osa sitä tunnelmaa, mikä kiehtoo meidän perhettä. Karavaanarifiilistä. Sitä, että leirintäalueelle tullessasi levität auton eteen maton, nostat ulos tuolit ja tiedät, ettei hetkeen ole kiirettä mihinkään. Tytöt puuhailivat leirintäalueella matkailuauton tuntumassa ja grilliruoka tuoksui valmistuessaan herkulliselta broilereineen ja makkaroineen. Me ei siis testattu Visulahden ruokailuvaihtoehtoja kuin sen strösselijäätelön osalta. Tarjolla näytti kuitenkin olevan sitä monelle huvipuistolle tyypillistä ranskikset ja makkarat tai hampurilainen-linjaa.  

 

Illalla leirintäalueen rannalle kävellessä silmät syttyivät toiveikkaasti uudelleen ”Katsokaa, mä näen tuon mammutin tännekin. Se on ihan niin kuin se Viimeinen Mammutti meidän iltalaulussa.” Hevisaurusta hyräillen tytöt katsoivat matkailuauton ikkunoista ulos vielä pitkään, järjestelivät nukkensa ja nallensa matkailuauton sängyille nukkumaan ja malttoivat nukahtaa vasta pitkän pyörimisen ja pohdintojen jälkeen Visulahden yöhön.

Leirintäalue oli ainakin tuona iltana mukavan rauhallinen lapsiperhettäkin ajatellen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu